Kesän loppu

Kesä meni, mutta sentään vähän enemmän treenailtiin mitä blogin perusteella voisi päätellä. Päivitysinto lopahti ihan täysin kiireen keskellä, mutta parempi kai käyttää liikenevä aika koirien treenaukseen kuin siitä kirjoittamiseen ;)

Kesän kootut  puuhat "paperille" kirjattuna menee suunnilleen näin:

Vauhti
- tokoili alkukesästä Taivaannastassa Hertan opetuksessa. Hyviä vinkkejä saatiin vähän kaikkeen, paikan päällä työstettiin ainakin noutoa, hyppyä, ruutua, tunnaria, jääviä, seuruuta ja luoksetuloa. Vielä kun muistaisi edes puolet siitä mitä paikan päällä puhuttiin!
- etsi ukkoja raunioilta säännöllisesti kahdesti kuukaudessa. Hyvin se käy ja kukkuu, umpparit onnistuu, tunkeutuminen onnistuu (liiankin hyvin...), vaikeat alustat onnistuu -tai niitä ei oikeastaan edes ole. Viime aikojen teemana ollut taas tarkkuus, eli välillä haukku tulee taas turhan herkästi. Nyt pitäisi tehdä joku suunnitelma paukkujen suhteen
- treenasi ensimmäistä kertaa eläessään kettistä! Hyvin sekin sujui, ihan yllättävänkin helposti. Takapään jumit ja reiät korvassa/niskassa/poskessa vähän haittasi treenaamista, mutta uudella innolla kettiskentälle nyt syksyllä. Kyllä sille kettiksen kuntoon saisi, eri asia onko siitä mitään hyötyä...
- kävi mahdollisuuksien mukaan hakumetsässä. Motivaatio on kohdillaan, ilmaisu ihan loistava, mutta pistot vaan ei ole niin suoria kuin haluaisin. Hyvin Vapu korjaa itse, mutta aina ne viettää keskilinjaa eteenpäin. Tähän koitetaan pureutua vielä nyt syksyllä. Ja sitten se palkkaus. Maalimiehet on enemmän vähemmän rei'illä Vaapun vuoron jälkeen, ja siihen puututaan nyt kovalla kädellä. Tähän asti on tullut ihan ponteva kielto, nyt kokeillaan että palkkaan itse. Katsotaan miten käy. Viimeinen vaihtoehto on sitten ottaa seessarit metsäänkin.
- on harjoitellut esine-etsintää. Nyt on ollut jo jokunen esinekin, ei vaan leluja. Homma etenee ihan hyvin. Pitää miettiä jos pitää alkaa huomauttaa alueelta harhautumisesta, vielä olen antanut Vapun palata alueelle oma-aloitteisesti.
- ajoi koko kesänä vain ihan muutaman jäljen. Päätös metsään siirtymisestä muuttui (taas), ja Paapu pääsi takaisin nurtsille. Vähän tämä on vielä mietinnän alla että mitä tehdään. Kunhan tehdään jotain!

Lisäksi Vaapu kävi heinäkuussa luonnetestissä, ja elokuussa tokokokeessa. Pisteillä ei juhlittu kummassakaan, mutta lte oli ihan Vaapun näköinen, ja tokokoe oli (järjellä ajateltuna) ihan ok. Tulipahan huomattua sekin, että Vaapu voi vaan jopa nousta palkattomuudesta, ja sen myötä vuotaa... Mutta oikea palkkaustyyli on sentään löytynyt.

Tulevia tavoitteita on taas kovasti mietitty, ja vaikka ihan oikeasti harkitsin jo koko tokon lopettamista, on erkkarin toko kuitenkin harkinnassa. Mietitään vielä, sekä osallistumista että ohjaajaa. Ja kieltämättä ne 2014 PK-mestikset kummittelee takaraivossa myös, mutta se asia päätetään vasta ensi kesänä. Ennen PK-kokeita pitää olla PEHA-A plakkarissa, eli saapi nähdä miten meidän käy!

Reeti
- tokoili myös Taivaannastassa pentujuttuja. Seuraaminen oli ehkä se pääasia, luoksetulot ja muut kivat jutut sitten hupia.
- osallistui Tämä on jälkileirille, jossa koulutti Outi Hermiö. Ihan älyttömän hyvät eväät saatiin sieltä, ja Reiska (ja vähän ehkä allekirjoittanutkin) sai kehuja. Jee!
- on päässyt jäljelle pari kertaa viikkoon -tai tähän on ainakin pyritty. Elokuun alkupuolella oli vähän ryppyjä työskentelyssä, mutta Suskin neuvoilla päästiin taas eteenpäin. Suorat on nyt niin pitkiä kun vaan jaksan tehdä, askel on normimittainen, nameja on paikkaa vaihdellen useimmiten yksi, kuuriluontoisesti välillä  kaksi, ja mukana on myös yksittäisiä tyhjiä. Reiskasta on tulossa melkoinen kone! :D
- esitteli pahimpaansa belgien tokoleirillä. Töitä se teki varsin hienosti -ja Pekalta ja Riitalta tuli hyvät ohjeet kotiin (tällä kertaa älysin jopa kirjoittaa ne ylös...), mutta se muu aika. Välillä vähän hävetti. Tuntui, että muut saman ikäiset pennut oli ihan valovuosien päästä Reimasta, mutta sain kyllä monta muistutusta siitä, että Repa on vielä pentu ja se saakin olla vielä pentu. Kiirekös tässä!
- on vienyt viestiä, vaikkakin harmittavan vähän. Nyt ei ole enää kuitenkaan näköapuja, ja ohjelmassa on siirtyneen Been etsiminen. Motivaatio penskalla on kyllä kohdallaan, kumpaankin päähän menee hirvittävällä innolla, välillä pitää ihan laittaa silmät kiinni että ei näe kun se roiskii oksien keskellä :P
- etenee haussa (kaistaleilla) hyvin, ja ukot on tosi kivoja. Polut meinaa napata pienen mukaansa, mutta nenä pysyy aika hyvin ilmassa ja toimii.
- on intopinkeä rauniokoira -ylläri. Sielläkin saa ohjaaja välillä laittaa silmät kiinni, ettei joudu todistamaan toistuvia läheltä piti -tilanteita. Vaikeat alustat, mitä ne on, kysyy Reeti. Seuraavaksi Repaa koitetaan tuulen avulla saada irtoamaan vielä kauemmas, nyt se uppoaa jonkin matkaa ja alkaa sitten pyöriä. Mutta hyvä siitä(kin) vielä tulee :)
- on käynyt myös pari kertaa kettistelemässä, no probs. Ei Repa ihan yhtä ilmiömäinen ole kuin Vapu, mutta toisaalta, eihän se ole vielä edes tajunnut olevansa nelijalkainen ;)
- tottistelee ihan liian vähän :/ Kenenköhän syy se on? Jotenkin tulee mielummin lähdettyä jäljelle kuin kentälle, mutta koitan olla ottamatta painetta siitä. Jälkikausi on rajallinen, tottista ehtii tehdä koko talven! Ja FH-kokeisiin riittää BH, ei tarvi parempaa tottista :P Tottiksessa alkaa olla se tilanne, että ruoka on plääh, patukka jees, purutyyny JEE! Valitettavasti tekninen puoli on vielä sen verran kesken, että patukkaan ei voida siirtyä ihan siitä vaan, ja koska oma osaaminen lelupalkalla opettamiseen on aika rajallinen, senkin takia tulee tottistelua vähemmän. Ollaan me jotain pientä sentään välillä tehty, ja nyt naksutellaan norsutemppua takatargetin opettamista helpottamaan :)

Muuten Reiska on kasvanut kovasti, vaikka aika sintti on vieläkin. Keskikesällä meidän yhteiselossa oli sellainen tyynempi jakso, mutta sitten se taas levahti. Vähän alkoi usko jo loppua, mutta kuulemma tämä on nyt sitten SE pahin vaihe, ja nyt vaan pitää jaksaa ja odottaa että Repan polla kehittyy kropan ja viettien tasalle. Nyt tuntuu taas vähän paremmalta mitä pari viikkoa sitten, ehkä se tästä sittenkin :)

Reetillä tavoitteena siis saada villikosta aisoissa pysyvä aikuinen, ja kehittää meidän yhteistyötä sekä arjessa että tottiksessa. Koetavoitteita mietitään Ripuli-Repulin kanssa aikaisintaan sitten vuoden päästä.

2 x jälki kahdesti

Reeti aloitti jälkiuransa viikko sitten Satakunnassa. Lauantaina ajettiin se ensimmäinen jälki ja sunnuntaina perään toinen. Kummatkin tehtiin hoidetulle nurmikolle, pituutta kummallakin n. reilu 50m. Ajo ihan tuoreeltaan.

Ensimmäisellä jäljellä sai ohjata melkeinpä koko ajan, intoa oli kovasti, mutta mitään hajua (eheh) siitä mitä tehtiin, ei. Jokusen haja-askeleen Reeti taisi bongata itsekin, mutta lähinnä sai muistutella pitämään nenä maassa ja kuonon eteenpäin. Loppupalkalle kuitenkin päästiin varsin näppärästi. Kivasti meni siis ensimmäinen, hyvä fiilis jäi.

Sunnuntaina jäljelle mennessä koirassa oli intoa vaikka muille jakaa, ja selkeästi sillä oli mielikuva siitä mitä oltiin menossa tekemään, sen verran nenä jo matkalla kävi! Toisella kerralla oli melkein vielä enemmän kiire kuin ensimmäisellä, mutta nyt tuli jo muutamaan kertaan parin-kolmen askeleen hienoa siksakkia! Muistuttelulla kuitenkin mentiin suurin osa matkasta. Loppupalkan joku unohtikin sitten autolle, mutta lihapullaläjä vaikutti olevan Reetistä ihan jees.

***

Eilen ja tänään ajettiin sitten Reetin kanssa jäljet kolme ja neljä, ja Vaappu ajoi tämän kauden ekan ja tokan myös :)

Reetin eilinen jälki oli hiekkaisella/sammaleisella nurtsilla, pituutta ehkä 60m, purkki loppupalkkana. Alkutallaukseen jäi muutama nakki syömättä, ja samoin meinasi käydä jäljen varrella. Siellä olikin sitten muurahaisia :( Itse jälki meni melkein sen 100 pisteen arvoisesti, Reeti ihan itse haki askelmat tosi hienosti, ja nenä eteni upeasti kannasta puolessavälissä olevalle nakille. Taitava pentu! Nyt muistuteltiin muutama kerta, ja hienosti Reepa huomautuksesta taas tsemppasi. Ihan super!

Tänään haettiin murkuton nurmikko, jäljellä pituutta n. 50m. Ihan yhtä hienosti ei tänään mennyt, mutta hienoja itsenäisiä pätkiä Reeti teki, välillä sitten muistuteltiin ja ohjattiin. Yksi lihapulla jäi syömättä vaikka sitä haisteli, ja lopussa alkoi meno vähän hyytyä. Ehkä aikataulutus (eilen jälki illalla, tänään aamulla) oli vähän kehno, rankkaa hommaahan tuo on noin pienelle. Tunnin aamulenkkikään ei välttämättä ollut fiksuin idea.. Sitäkin mietin, että oliko jälki liian pitkä, tuleeko sillä maha jo täyteen? Puoli pussia lihapullia jäljelle meni. 

Vapun eilinen jälki oli vain n. 50m pitkä, loppui nimittäin nakit kesken... Ja Lopan ollessa ajamassa omaa pikkujälkeään kävi vielä varis varastamassa ne nakit parilta ekalta metriltä, höh. Hienosti Vaappu kuitenkin lähti paalulta liikkeelle, ja jäljesti ne tyhjiksi syödytkin askelmat. Vapun vanhempi jälki oli myös kerännyt vielä enemmän muurahaisia, ja selvästi osa nakeista jäi syömättä kun kielessä meinasi pistellä.Yhden n. metrin pätkän Vaappu myös kiersi, siinä taisi olla muurahaisten pesää. Annoin kiertää sen kohdan, ja hienosti Vau palasikin sitten itse jäljelle. Yhden polun yli mentiin parilla tyhjällä askelmalla, ja sekin onnistui hienosti. Ihan jonkun kerran taisin joutua muistuttamaan missä mennään, muuten Vapu hoiti homman ihan itse, ja varsin kivasti :)

Tiedä sitten painoiko Vaappuakin tänään eilinen jälki vai lenkki vai mikä, mutta tänään homma oli aika olematonta. Millään ei meinannut nenä pysyä maassa, ja vajaan sadan metrin päästä ohi kulkenut koiranulkoiluttaja oli tietenkin ihan kestämätön häiriö. Yksi tyhjä oli matkan varrella, ja sen Vaappu ajoi kyllä hyvin. Muuten oli aika räpellystä ja yhtä huomautusta koko ajo.

Ja miten tästä eteenpäin? 

• Reeti jatkaa samaa rataa, suunnilleen samalla jatketaan kunnes menee useampi jälki ilman muistuttelua. Jäljelle nälkäisenä ja virkeänä.
• Vauhti alkaa opetella ilmaisemaan keppejä. Saa harjoitella nurtsilla kunnen sujuu, sitten siirrytään metsään, missä pikkuhiljaa pidennetään ja vaikeutetaan. Palkkaa vain kepeiltä.

Jospa noista vielä jälkikoiria tulisi!!

Raunioreeniä

Eilen oltiin raunioilla Hepeko-treeneissä. Vapulla oli neljä ukkoa cesar-palkalla, palkka haukun aloituksesta, teemana "menee sinne sisälle ja ilmaisee vasta siellä". Lähetys vasemmalle puolelle pääalueelle, ja eka ukko nousi helpolla vasemman reunan tunnelista. Löytöpaikalta (noin) uusi lähetys, josta suoraan seuraavalle ukolle betonilaatan alle. Löytöpaikalta uusi lähetys, ja kierto aika lailla takalaitaa kallioille, ja sieltä tien toiselle puolelle L-putken L-osaan. Viimeiselle ukolle kysyin vähän vinkkiä mihin kannattaa lähettää, ja neuvosta lähetin kohti aloituspaikkaa. Vähän siinä mietin että mahtaakohan irrota koko pihan yli, vielä kun ohjaajaa kehoitettiin pysymään paikallaan, mutta eihän sen tarvinnutkaan irrota. Ukko oli keskellä tietä pystyssä tönöttävässä metalliputkessa. Taitava Vaappu!

Vapu teki töitä varsin hyvällä vireellä, sillä oli kivaa, sillä oli intoa, se oli kyllä parhaimmillaan :D Kotona se nyhjää väliaidalla ja odottaa että naapurin hemaisevat leidit tulisivat ulos, mutta treeneissä se petrasi ihan mielettömästi. Varsin onnistunut treeni.

Reiskalle kokeiltiin kolmella ukolla sellaista, että ukot -kaikki yhtä aikaa- näyttivät Reetille nameja ja lähtivät juosten piiloihin. Kun kaikki oli poissa näkyvistä, Reepa päästettiin eleettömästi irti, ja paikallaolijat ohjaaja mukaanlukien olivat täysin passiivisia. Vähän Reeti alkuun tuumi että mitäs nyt, ja sitten jo juostiinkin ekalle ukolle. Vähän piti käyttää nenääkin että (lihapullat) maalimies löytyi, ja mennä lentokoneen alta ja pahvilevyn yli. Maalimies toi Reetin syötellen takaisin, ja meidän luona heittäytyi myös passiiviseksi. Hetki piti miettiä ja pyöriä, mutta sitten suorastaan kuului miten herneet törmäsivät toisiinsa, ja Reeti lähti etsimään niitä muita karkuunjuosseita. Hienosti se kiipesi kalliolle, käytti vähän jopa nenää ja juoksi suoraan lentokoneen pyrstön alta seuraavan maalimiehen luokse. Takaisin tultiin aika pelottavan läheltä viimeistä ukkoa, mutta hienosti Riikka handlasi tilanteen ja perille päästiin ilman uusia löytöjä. Viimeiselle lähdettiinkin jo aika varmoin ottein, ja se löytyi helposti metalliputken takaa. Putken päältä piti toki ottaa matkan varrella vähän pomppua ;)

Reepa oli älyreipas! Irtosi tosi hienosti (joo, sain kuulla kun epäilin että irtoaakohan se...), meni tosi reippaasti ja vähät välitti erilaisista alustoista. Aika huoletta se meni myös eteen osuneista rakenteista läpi, mahtoikohan edes huomata :) Reeti oli kyllä ihan huippu. Lopussa sai sitten leikkiä Matin kanssa risulla (mulla ei ollut lelua taskussa, hölmö minä) ja Minna-Ellan kanssa Ainun patukalla. Kaikki kelpaa :)

Alkuviikon kootut

Maanantaina tokoiltiin Tuomarinkylässä lapikas-porukalla. Vaappu teki seuraamista ja kontaktia ja jääviä ja pitkästä aikaa paikallaolon, Reepa oli lääpittävänä ja teki vähän pikkujuttuja ja leikki.

Vaappu sai tällä kertaa sanallisen huomautuksen kontaktin tippumisesta, ja vähän tuntui siltä että kaverilla alkaa olla hommasta jonkunlainen haju! Häiriötäkin oli ihan kivasti. Ei enää muista ihan tarkalleen, mutta hyvä mieli treeneistä kuitenkin jäi. Vapun asenne oli jotenkin tosi kiva. Paikallamakuu oli varsin hyvä, se oli kympin suoritus se.

Reepa oli alkuun lääpittävänä ja kiersi sylistä syliin, tosin pikku-mali vähän alkoi taas äksyillä jossain vaiheessa. Reiskan kanssa koitettiin ottaa tekemiseen sitä iloa ja meininkiä, ja aika hyvin se mielestäni onnistuikin. Jokunen imutuspätkäkin tehtiin, ne oli ihan ok. Ei yhtä hienot kuin Riikan kanssa, mutta se olisi ehkä vähän jo liikaa vaadittu. Vähän koitettiin leikkiä kahdella lelulla, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Se Reetillä oleva lelu oli aina se kivempi. Loppuun otettiin vauhtinouto metallilla, ja siinäkin ongelmaksi meinasi muodostua se, ettei kapulaa olisi millään voinut vaihtaa leluun. Onnistuihan se sitten kuitenkin :)

Tiistaina Reeti juoksi vähän viestiä, poikkeuksena ekaan kertaan nyt oli vähän vaikeuksia lähteä A:lle eli mun luokse. Selitys on tosin aika yksinkertainen, lihapullia oli aika vähän joten annoin ne Tompalle ja otin itse verilettuja. Lihapullat oli selvästi parempia... Vähän pitää ehkä vielä myös katsoa B-pisteen lähetystä. Useampi pätkä otettiin, ja välillä Tomppa siirtyi niin, että toista päätä ei näkynyt kallion takaa. Ihan kivasti Reiska juoksi, selvästi palkalta palkalle juokseminen on siitä ihan tosi kivaa!

Keskiviikkona hakuiltiin Tuusulassa. Vapulla neljä ukkoa, kohtuulliset haukut ja lelupalkka. Eka ukko oli motivaatiotreeni, ukko lähti juoksemaan kun Vapu oli lähtenyt pistolle. Vaappu lähti hyvin, ja pakoonjuoksu oli selvästi tosi kivaa! Toinen oli suora pisto melkein viiteenkymppiin, ja Vapu meni niin luotisuoraan kun vaan mahdollista! Tosi upea pisto, melkein leuka loksahti auki :D Kolmannella alkoi sitten vähän into loppua, sain lähettää useamman kerran kun kovasti vietti vaan oikealle koko ajan. Vähän meni pyörimiseksi, mutta lopulta sentään löytyi. Mm oli kuopassa, joka varmaan osaltaan vaikeutti ja sai hajun pyörimään. Neljännellä tsemppasin lähetyksessä, ja Vapu menikin ekalla perille asti. Ihan jees että loppuun tuli kuitenkin parempi.

Paappu onnistui palkkaleikeissä puremaan yhden käden verille ja yhden naarmuille, ja hyppäsipä se jopa Jaanaa vasten ilmaistessaan! Siis pieni kiltti Vapu porsasteli ihan pokerilla. Puhuttiin lopussa, että kaikesta possuilusta aletaan nyt huomauttaa, sekä ilmaisussa että palkkauksessa. Hampaat saa pysyä lelussa ja tassut maassa, muuten tulee pikku-porsaalle huutia. (Aika jännä että se nyt on aloittanut tuollaisen, saap nähdä miten asia etenee.)

Reetillä oli lopuksi kaksi ukkoa tuulessa, tuuli tosin taas pyöri kovasti. Keskilinjalla odotteleva loppuporukka merkattiin monta kertaa, ja vähän pölisevä akkalauma taisi pientä palikkaa häiritä, mutta lopulta ne omatkin ukot löytyi. Voi sitä riemun ja hännänheilutuksen määrää kun pieni koira löysi metsästä Kivan Tyypin jolla on Lihapullaa! Reepa on kyllä symppis <3

2 x tottikset

Vappuaaton iltana käytiin Lopan ja Vapun kanssa tokoilemassa Koivusillantien kentällä, ja eilen pyörähdettiin koko porukalla Tuomarinkartanolla. Kevät on kyllä mukavaa, kun kentille taas pääsee ja illallakin on pitkään valoisaa!

Tiistaina Vaapun ohjelmassa piti olla lähinnä jääviä, ja palkkana oli mukana ainoastaan lihapullaa. Jotenkin vaan kaikilla oli oikein hyvä fiilis, ja kaikki mitä keksin tehdä meni niiiin nappiin. Vaappu teki kontaktitreeniä, pieniä seuraamisia ja niitä jääviä. Nyt tehtiin vaan seisomista ja maahanmenoa, suunnilleen kokonaisena liikkeenä, ja meni kyllä hienosti. Kontaktitreeni meinasi mennä turhaksi kun kontakti vaan pysyi, ja pysyi vielä lyhyissä seuraamisissakin. Oli kyllä kivat treenit, jäi kaikille hyvä mieli :)

Eilen Vaapun kanssa tehtiin kokeenomainen treeni, ja toisella kierroksella vähän leikkiä ja noutoa. Kokeenomaisessa seuruut oli aika keskinkertaiset, alkuun oli ihan pihalla että mitä tehdään, ja vapaana seuraamisessakin vähän välillä jätätti. Liikkeestä maahan ok, aika hidas vaan. Luoksetulossa haukut sekä juostessa että kääntyessä. Seisomisessa meinasi jäädä kokonaan matkasta, joten siinä huomautus ja uusi aloitus. Liikkeiden välillä sain palkattua ihan kohtalaisesti, Vapulla oli hyvä ilme mutta vähän tuli haukkua. Lopussa tarkoitus oli vähän eka saalistuttaa lihapullaa ja juosta sitten palkkapurkille, mutta joku aivopieru mulle sitten tuli, ja heittelin vaan bullia. Kun eihän se voi saada isoa palkkaa kun se ei tehnyt ihan nappiin *pyörittelee silmiään*...

Toisella kierroksella Vapu teki seuraamista/kontaktitreeniä, jossa kontaktin tippumisesta huomautus remmillä ja korjauksesta lelupalkka. Tuntuu olevan aika rankkaa Vaapulle, kuten myös leikkimisen harjoittelu. Vauhtinoutoa myös yritettiin, vähän alkoi pojalla vaan olla jo paukut vähissä. Jonninmoinen kuitenkin onnistui.

Kolmannella kierroksella tehtiin seuraaminen remmissä ja vapaana, josta sitten vapautus purkille. Yllättävän hyvät! Vapu taisi lopulta vähän jopa aktivoitua niistä pakotteista! Lopun palkkaus oli aika kehno, jes ja juoksu purkille, olis ehkä voinut vähän enemmän ennen juoksemista kehua. Ihan hyvin Vapu kuitenkin teki.

Reiska teki lopuksi vähän sivulletuloa, istumista ja maahanmenoa, ja pieni pätkä imutusta. Ruudussa leikittiin alustan kanssa, mutta lätkiminen ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin sisällä. Lihapullatkin taisi olla aika paha häiriö...

Rauniokauden aloitus

Eilen korkattiin rauniot tältä vuodelta, varsin hienossa auringonpaisteessa ja oikein sopivassa tuulessa. Raunioille oli tehty uusia piiloja, ja tuotu tiilikasoja ja paaaljon erikokoisia autonrenkaita kulkuesteiksi.

Vaapulla oli kolme ukkoa ruokapalkalla, haukut pidettiin lyhyinä ja piilot aika helppoina. Alueena oli varsinainen raunio-osa katoille asti ja tien vasen puoli. Lähetin Vaapun etsimään niin, että sen olisi pitänyt ylittää vaihtoehtoisesti tiili- tai rengaskasa. Vapu valitsi kuitenkin kasojen kiertämisen, ja meni helpompaa reittiä, suoraan maalimiehelle tosin. Haukusta palkka, ja kutsusta nätisti luokse. Uudella lähetyksellä Vapu lähtikin sitten suoraan niihin rengas- ja tiilikasoihin, eikä tuntunut vaikeakulkuinen alusta paljon haittaavan. Kerran se renkaiden keskellä joutui vähän pinteeseen, kun eteenpäin ei lavojen ja verkon vuoksi päässytkään, mutta ratkaisi tilanteen varsin hyvin, kääntyi paikoillaan suuremmin hätäilemättä. Yksi tunneli aiheutti pientä vinkumista, ja varmistin Samilta onko siellä joku. Ei ollut, kuten epäilinkin. Olin itse samassa tunnelissa piilossa edelliselle koiralle, ja tapansa mukaan Vaappu otti vähän häiriötä/merkkasi kun löysi mun hajun etsittävältä alueelta. Muuten sillä pläntillä ei tullut reaktioita, ja kutsuin jo koiran pois tarkoituksena jatkaa eteenpäin, kun sain ohjeeksi lähettää koiran uusintakierrokselle. Sieltä se ukko sitten löytyi, äksästä. Se on jostain syystä Vapulle aika vaikea, vaikka sen pitäisi olla aika helppo. Siinä kohtaa kyllä kieltämättä tuuli vähän pyöri, mutta huti mikä huti.

Tien vasemmalle puolelle lähetin (ohjeiden mukaisesti) keskeltä pihaa, tarkoituksena katsoa miten Vapu yksin irtoaa. Ja irtosihan se, varsin nätisti. Kolmas ukko löytyi melkeinpä oppikirjamaisesti kallion päästä kaivonrenkaasta, jonka kansi oli n. 15cm auki. Varsin jees! Lopussa vähän leikittiin, mutta aika vetämätöntä oli Vapun touhu. Samin housut kiinnostivat enemmän kuin lelu, ja niitä piti nuolla antaumuksella -kunnes se touhu kiellettiin. Juoksunartun hajut isännän housuissa, juu knou.

Kuulemma sitä raunio-a:ta olisi kuitenkin syytä miettiä, ja kieltämättä olen vähän jo miettinytkin että pitäisiköhän oikein ilmoittautua kettistreeneihin. Mietitään nyt vielä ;)

Reepa pääsi treenin alussa vähän palluteltavaksi, ja lopussa sai sitten hakea kaksi maalimiestä raunioilta. Tuuli-ilmaisulla mentiin, eli kuljeksittiin lähellä ja annettiin tuulen tuoda hajut pennun nenään. Hyvin huomasi koska Reeti sai hajun, mutta kovin kauas sen perässä Reiska ei vielä uskaltanut lähteä. Toisella ukolla usko löytöön oli kuitenkin jo suurempi, ja sinne lähdettiin vähän kauempaa ja kauemmas. Häntä heilutti koiraa kun sieltä löytyikin kivoja ihmisiä, lihapullat maistui ja purkkejakin piti vähän maistella. Hyvä alku, sanoisin, tästä se lähtee :)

Esineitä onko heitä

Oltiinpas me tällä viikolla ahkeria! Viikon alkajaisiksi maanantaina Vaappu teki esinetreenin lenkin päälle takametsässä. Esineitä kolme: nahkakinnas, jäätelötötterölateksilelu ja pieni pyöreä pehmo. Alue oli vain kaistale, aika lyhyeksikin taisi jäädä, ehkä 7m x 30m. Tallasin hyvin, ja tallatessa heitin esineet ihan näkyvästi ruutuun. Sitten vaan Vaapulle liivit päälle ja etsimään!

Ensimmäisellä lähetyksellä Paappu kävi merkkaamassa kaikki esineet ja haahuili alueella aika päämäärättömästi. Lähti myös tallaukselta pois, jolloin sitten kutsuinkin takaisin. Uudella lähetyksellä merkkasi taas lähimmän esineen, ja kehulla ("jee!!") lähti tuomaan esinettä minulle. Parin metrin päästä sitten lennosta vapautus. Toistettiin vielä kahdesti. Kaikki esineet tuli haettua, ja Paapulla taisi joku lamppu syttyä pään päällä. Ehkä. Ehkä tämä vielä tästä :)

Näin jälkeenpäin ex tempore -treeniä miettiessä tulee mieleen useitakin asioita mitä tehdä toisin. Ensinnäkin kaistaleen pituus pitää olla oikea (se 50m), ja esineitä yksi noin kapealle kaistaleelle. Joko monta kaistaletta yhdellä esineellä, tai leveyssuunnassa isompi ruutu ja monta lähetystä. Ehkäpä teemme ensi viikolla kummallakin tyylillä!

Kevään ensimmäiset haut

Viime keskiviikkona (24.4.) käytiin hakuilemassa Teknopoliksella. Vaappu pääsi radalle ensimmäisenä, teemana suorat pistot, ukkoja neljä, joista eka ja vika lyhyitä.

Ensmäinen oli ihan ok mallikas pisto, vaikkakin hyyyviiiin hiiidaaas, tekemisen into oli tainnut jäädä kotiin... Toisella muutettiin suunnitelmaa niin, että Vapun lähdettyä ukko lähti karkuun, mikä saikin einarin punttiin vähän vipinää. Kolmannella lähti ihan vinoon, kutsuin pois ja lähetin uudelleen, josta lähti vähän paremmin, mutta kauempana viistoon. Koira katosi kallion taakse näkyvistä, ja hetken sain huudella ennen kuin Vapu lopulta ilmaantui takaisin, keskilinjan toiselta puolelta hyvinkin läheltä viimeistä ukkoa. (Taas) Uudella lähetyksellä suuntima oli paljon parempi, ja ukkokin lopulta sitten löytyi. Neljännellä hetsasin vähän, mutta sielläkin taisi vaatia kaksi lähetystä ennen suoraa pistoa. Viimeisellä ukolla ei meinannut enää jaksaa edes leikkiä.

Vaapun puolustukseksi pitää sanoa, että tuuli oli huonoin mahdollinen, keskilinjan suuntainen ja vielä edestä taakse. Keli oli myös kevään lämpimin, ja Vapulla oli ihan selvästi kuuma. Lenkilläkin käytiin juuri ennen treeneihin lähtöä, ja kaiken lisäksi viereisessä autossa oli juoksuinen narttu -se hajurako mihin jätin oman autoni taisi olla ihan tarkoituksellinen... Selityksiä siis löytyy, mutta vähän tekosyyn ja selittelyn makua on kaikissa. Nyt ei vaan ollut vire oikea, ja sen kyllä huomasi jo koiraa pois autosta ottaessa.

Peruspositiivinen ihminen (eh...) näki treeneissä kuitenkin hyvääkin: Vapu lähtee aina kun lähettää, ja jaksaa yrittää vaikka kuinka jo väsyttää. Ihan kivoja ominaisuuksia kummatkin :)

(Reeti oli mukana aluetta tallaamassa, ja sai aimo annoksen herkkuja ja lällyttelyä. Itse treeneissä meni niin pitkään, että en ottanut Reiskalle enää lopussa mitään. Reispan kunnostautuikin sitten haukkumalla autossa melkein koko kolmen tunnin ajan...)

Motivointia ja pientä tottista

Eilen Kuopiossa treenattiin Riikka Iivanaisen valvovan silmän alla seuraamista ja motivointia lappalaiskoiraporukalla -joukossa myös yksi porokoirapukuinen sekis ja yksi malinois. Päivä oli varsin antoisa, ja ajateltavaa riittää taas.

Vaappu otti pientä seuraamispätkää, ja lisäksi (tai oikeastaan pääasiassa) katsottiin leikkimistä.
Palkkauksessa:

• Vapautuksessa "jes"/"hyvä" pitää ladata paremmin, enemmän tunnetta
• Ei saa lelun kanssa retuuttaa koiraa. Koiran pitää tehdä työ, ihminen seuraa perässä
• Lelun lypsäminen kun koiralla hyvä ote ja veto. Koira voittaa aidosti, mikä on paras vahviste 
• Jos koiran ote irtoaa, lelu taskuun ja uusi seuraaminen, lähtiessä voi tönäistä koiraa
• Purra saa vain lelua, ihmisiä ei enää pureskella

Riikan mielestä Vapu on epävarma, mikä näkyy (ja kuuluu ja tuntuu) jatkuvana murinana ja näpsimisenä. Itsevarman koiran ei tarvisi murista koko ajan leikkiessä. Myös pureminen käsiin on Riikan mielestä ihan tarkoituksellista, ja saattaa kummuta juuri epävarmuudesta -on "kiva" päästä vähän komentamaan ihmisiä. Vaappu nappasi Riikkaa siis ihan kunnolla käsivarresta leikin lomassa, sai siitä aika paljon rajumman palautteen mitä olisin antanut itse, ja nousi saman tien taistelemaan lelusta ihan tosissaan. Turhauma ("mitäs akka siinä komentelet") lisäsi siis taistelutahtoa. Myös aggressiosta oli puhetta, Riikan mielestä sitä Vapusta löytyy, ja se voisi olla suuri voimavara jos sen saisi käyttöön. Samaan hengenvetoon oli puhetta myös siitä, että aggression käyttö vaatii taitoa, mitä minulla (omasta mielestäni siis) ei ole. Mielenkiintoista yhtä kaikki, aina sitä oppii omasta koirastaan uutta!

Seuraamisessa sain neuvoksi puuttua kontaktin herpoamiseen heti, sellainen ei ole sallittua ja se pitää kertoa koiralle. Koira ei myöskään saa päättää koska sitä huvittaa tehdä hommia, niitä tehdään aina kun ohjaaja käskee. Nyt käytettiin suullista huomautusta, mutta pitänee harkita kevyitä hihnapakotteitakin, jos niillä päästäisiin pois huomautus-kehu-huomautus-kehu-huomautus-jne. kierteestä. Tärkeintä on kuitenkin se, että pakotteen jälkeen toiminnan korjautuessa tulee kehu ja palkka, tilannetta ei saa koskaan jättää päälle!

Loppukaneettina vielä se, että Riikan mielestä Vapussa on ainesta parempaan mitä se tällä hetkellä esittää.

Myös Reeti pääsi koulutuksen lopussa kentälle hetkeksi. Ensin näytin istumista ja maahanmenoa, joissa sanomista tuli vakavasta ilmeestä ja ruualle tekemisestä. Sitten Riikka näytti miten itse tekee, kokeili eteentuloa jota en tahdo saada toimimaan ja näytti imuttamalla seuraamista.

Eteentulossa Reeti jää aina vinoon, ja siihen saatiin neuvoksi antaa asian olla n. kuukauden verran. Vinoon tuleminen vahvistaa vinoon tulemista, eli sitä ei kannata tehdä. Antaa pennun kasvaa hetki, ja katsotaan sitten uudelleen. Imuttaessa kehu hyvästä tekemisestä, palkka aina välillä. Jos tekee hyvin, voi alusta asti nostaa käden pikkupikkuhetkeksi ylemmäs. Istumisessa ja maahanmenossa muistettava aina palkkasana ennen namia, ja vapautettava koira kosketuksella ja iloisella fiiliksellä ns. itseä kohti. Tässä mulle treenin paikka!

Apdeittiä

Vauhti:

• nostaa kapulan maasta (kylläkin maaten...), jos käsi on n. 10 cm etäisyydellä kapulasta
• hyppää 98% varmasti. Osaa jäädä käskystä odottamaan esteen taakse, saattaa kyllä tepastella vähän paikoillaan

Reeti:

• nostaa kapulan maasta ihan oma-aloitteisesti
• osaa läpätä kosketusalustaa vapaavalintaisesti yhdellä tai kahdella tassulla
• lähtee "kaukoissa" kääntymään vinoon
• tietään suunnilleen, mitä "sivu" tarkoittaa, paikka kyllä vähän elää vuorotellen kumpaankin suuntaan. Jää helposti selän taakse mutkalle

Kunhan kentät kuivuu käyttökuntoon, Vapu alkaa treenata taas jääviä ja palkattomuutta. Maahanmenoa pitää myös vahvistaa. Ja seuraamisen aloitusta. Kaukoja. Noutoa. Hyppyä vierailla esteillä. Ehkä sitä Aatakin jossain vaiheessa. Tunnaria! Ja jos huomenna on hyvä ilma, Paappu pääsee jäljelle <3 Jee!

Reispan jatkaa sisällä tottistelua, ja ulkona aletaan harjoitella leikkimistä ja tunnetilaa kentällä. Kaukojen suhteen pitäisi päättää mikä pää liikkuu. Persasennon paikka pitäisi saada varmaksi. Ja se eteentulo edes jonkinmoiselle mallille. Onhan siinä. Mutta on se aika taitava penikka!

Kauden avaus pommarissa

Kevätkausi alkoi virallisesti maanataina, ja meidän maanantaitreenit vaihtui kauden alkamisen myötä keskiviikkotreeneiksi. Ryhmä pysyi kyllä samana, tosin jonkin verran tuli uutta porukkaa ryhmää vaihtaneiden/lopettaneiden tilalle. Alkuun pidettiin pientä palaveria kokoustilassa, ja päälle otettiin pienet, kahden maalimiehen treenit.

Vaapun ukot oli autojen välissä oikealla ja palo-ovien sisäpuolella suoraan edessä. Toin Vapin seurauttaen sisälle, ei saanut siis käydä moikkaamassa odottelijoita. Suoraan persasentoon ja lähetys, joka kylläkin päättyi n. kymmenen metrin päähän Samin autoa ja autossa odottavia Vappua ja Jasua haistelemaan. Totesin että annapa olla, ja kiltisti Vapu jatkoi sitten matkaa. Eka (autojen välistä) oli tosi helppo, hyvä haukku ja nopea palkkaus. Kehuin jo kauempaa itsekin, ja melkein kutsumatta Vaappu sitten tulikin luokse.

Toisella lähetyksellä lähetin (ehkä n. 20m päästä) hallin puolelta suoraan ovista sisään, vähän mietin että meneekö, mutta lähetys onnistui nappiin ja Vaappu paineli oviaukosta läpi. Sieltä löytyi sitten ukkokin. Taitava Vauhti! Loppuun leikitin vähän, mutta taitaa olla sittenkin niin, että karvapatukka ei ole Vapun mieleen kuitenkaan. Noh, joukkopalluttelua, ja siitä sitten vapaassa järjestyksessä autolla. Olipas kiva hyvänmielentreeni!

Kuulemma kokeisiin menoa pitäisi alkaa miettiä, peha-a nyt alkuun ja peha-b sitten syksyllä... No joo, _mun_ mielestä ei todellakaan olla maastojen puolesta vielä valmiita! Tosin kyllähän se kutkuttelee, jos syksyllä sitten pääsisi. Se on kyllä hauska miten erilainen kuva muilla voi omasta (eli koiran) tasosta olla kuin itsellä, se kyllä tuli taas selväksi. Ai minäkö muka ylikriittinen :D

Reeti kävi ennen treenien alkua seikkailemassa pommarissa, ja omin jaloin häntä tanassa pieni malinois mennä porskutti. Samin koirien haukkuminen oli vähän jännää, muuten mentiin ja tutustuttiin erilaisista alustoista ja kaikuvasta tunnelista huolimatta. Eri reipas Reiska! Treenien jälkeen Reeti teki taas makkararinkiä, eikä siinäkään mitään, ihmiset on Reetin mielestä jee! ja makkara jee jee! Ehkä seuraavalla kerralla Reiskakin tekee jonkun pienenpienen etsinnän, jos olis vaikka oikein hyvä tuuli.

Pia Miettisen tokot

Vaappu kävi aamupäivällä tokoilemassa Purinalla Pia Miettisen silmien alla. Otettiin työn alle ongelmakohdat hyppy, luoksetulo ja nouto.

Hyppy. Näytin ensin alustan kanssa ja ilman että miten on tehty, ja sitten alettiin katsoa miten jatketaan. Ensinnäkin sain ohjeeksi olla ryntäämättä koiran perään palkkaamaan, oma nytkähtely aiheuttaa koiralla empimistä ja ihmettelyä, ja niitä "lähden, eikun en lähdekään" -lähetyksiä. Nyt jätetään alusta ja mukaan juokseminen pois, ja palkkaan joko heittämällä hypyn jälkeen (välillä myös ennen) niin, että koira näkee mihin palkka lentää. Seisominen otetaan kuvioihin myös, välillä hypyn yhteydessä ja välillä erikseen. Jos jää hypyn jälkeen vinoon/sivuun, voi siirtää oikealle paikalle ennen palkkaamista. Alkuun voi kehua ja auttaa kun siirtyy itse kohti koiraa. Erikseen jätetään koira seisomaan, siirrytään itse esteen toiselle puolelle, ja palkataan taas vierestä.

Luoksetulo. Ensin ihan käskytetty luoksetulo, jossa Vaappu demosi ongelman hienosti. Hauhauhau tullessa, ja hau edestä sivulle hypähtäessä. Luoksetulossa lelun kanssa haukku tuli taas vapautuksen jälkeen, ennen lelua. Olisi kuulemma neuvonut käyttämään lelua, jos sitä ei jo käytettäisi. Nyt saatiin ohjeeksi palkata paljon perusasennosta ja jäämisestä (jättää koira, mennä lyhyt matka, palata palkkaamaan jne.), ja ottaa namin kanssa luoksetuloa lyhyeltä matkalta namia näyttäen/ auttaen luokse. Otetaan siis kriteeriksi hiljaisuus, ja keskitytään vauhtiin taas myöhemmin. Mutta ongelma oli kuulemma oikeinkin mielenkiintoinen!

Nouto. Kerroin ongelman ( ei ota kapulaa itse, vauhtinouto ei suju), ja kokeiltiin vauhtinoutoa. Hetsaus, pieni paine pannasta ja vapautus. Ekalla kerralla jouduin vähän auttamaan. Toisella kerralla koitettiin niin, että hetsasin, heitin, siirryin vähän taaemmas ja annoin käskyn, ja sehän meni hienosti! Samalla tekniikalla toinen ilman suurempaa hetsausta, ja sekin meni hienosti. Taaemmas siirtyminen siis juttuna noudossa, ja samaa voisi koittaa myös hypyssä. Vapusta pitäisi saada myös aktiivisempi, nyt se odottelee että teen sen puolesta. Ehkä huomenna koitan miten kauan pitää odottaa ennen kuin Paappu nostaa kapulan maasta ;)

Sain myös ohjeen miettiä palkkausta ja liikkeiden välejä, ja puuttua piippaukseen. Ihan äänettömäksi Vapua ei kyllä varmaan saa, mutta kaippa jotain patoamistreeniä voisi taas koittaa. Uskaltaiskohan ottaa haukuttamisen kautta? Ajatuksia tuli myös ruudusta (ei käytä itse namia tai lelua, vaan tekee kosketusalustalla) ja ruutuun ohjaamisesta. Pitäisi alkaa taas tunnariakin Vaapun kanssa ottaa, ja merkkiä, ja ohjatun suuntia. Ja Reiska alkoi jo tänään läpsiä kosketusalustaa ;)

Oli hyvä treeni, ja Paappu sai kehuja. Kivahan se osaa (aina välillä) olla!

Jotain me sentään on tehty

Kyllä me treenattu ollaan, ei vaan ole pahemmin tullut kirjattua mitään ylös. Paha paha... Raksalla Vaappu tekee edelleen hallintatreeniä ja haukkumattomuustreeniä, ja kyyyllä ne jollain lailla etenee. Vähän alkaa jo kyllästyttää bomban rassaaminen, mutta kohtahan jo päästään metsäänkin!

Kapulatreenit pyörii myös edelleen, nyt Vapi jo siirtyy eteen kapulaa tuoden. Vauhtinoutoa ei ole otettu aikoihin, ja tuossa joku päivä kun koitettiin, niin ei muuten enää sujunut. "Tuo" on muuttunut 'hae kapula'-käskystä 'ota kapula kädestä suuhun'-käskyksi. Noh, nyt on alettu laskea kapulaa koko ajan alemmas, eli jospa se kohta nostettaisiin suoraan maasta. Voisi kyllä silloin tällöin tehdä samaa treeniä sillä metallillakin.

Hyppyä on otettu kotona ollessa myös, mutta jotenkin tuntuu että se ei kauheasti etene. Toisaalta hyppytreenille on tällä hetkellä aika huonot tilat tuossa pihassa, kun lunta on vielä niin paljon. Luottavaisin mielin olen edelleen, kyllä se kesäksi kuntoon saadaan :)

Kokeitakin saisi pikkuhiljaa alkaa katsella, alo-koe olisi ihan jees päästä tekemään alkukesästä, ehkä kesäkuussa. Pitäisi alkaa tutustua niihinkin jo. Vähän on pyörinyt myös mielessä jos jonkun yksityistunnin Riitalta vielä ottaisi ennen kesää -tai ennen koetta- mutta katsellaan nyt sitäkin vielä. Voishan se olla ihan jees että joku meidän hommia joskus katsoisi :)

Reeti treenailee tällä hetkellä istumista, maahanmenoa ja perusasentoa. Persasentoa tehdään edelleen seinän vieressä, muuten levähtää. Kokeilin sitä käden siirtoa enemmän vasemmalle, ja se toimiikin kyllä jos on otettu ensin pari toistoa seinän vieressä. Pelkällä käsiavulla jää vinoon. Noutotreenikin on jo aloitettu, peenun kanssa koitetaan miten nouto onnistuisi naksuttamalla. Tuleepahan ainakin kapulat tutuiksi, tällä hetkellä treenataan nimittäin metallilla :) Vähän istu-maahan -siirtymisiäkin Reiska on tehnyt, mutta se meinaa vielä mennä vähän nyrkin syömiseksi. Ahne peenu. Leikkimistä pitäisi vissiin myös alkaa treenata enemmän, tällä hetkellä Reispan leikkii melkein muiden kanssa paremmin. Mun kanssa homma menee pureskeluksi tosi helposti.

Pitää vähän miettiä tuleeko Vaapun treeniblogista myös Reetin treeniblogi, vai saako Reiska ihan oman. Hyvin se kyllä hoitaisi nuo vaaralliset tilanteet ainakin...

Kotihommia

Meillä kapulatreenit ja hyppelyt jatkuu edelleen. Aamulenkin jälkeen pelataan kapulalla, illalla hypellään.

Kapulanpito edistyy ihan kivasti, edelleen kapulan suuhun ottamista edeltää pieni lipominen ja muualle katselu, mutta huomattavasti vapautuneemmin sitä jo pidetään! Kapulan naputtelu ja käden lähelle tuonti eivät nekään enää saa otetta irtoamaan, vaikka hyyvin varovasti kapulasta vieläkin pidetään hampailla kiinni. Voimakkaasta otteesta ei todellakaan Vapun kohdalla voi puhua :D Tänään Vapu jopa vähän siirtyi kapula suussa, tosin alkuun siirtymistä seurasi saman tien kapulan pudotus.. Loppuun kuitenkin onnistunut toisto (vähän helpotettuna)!

Hypyissä on ollut vähän taukoa lumitilanteen vuoksi, mutta nyt pihassa on taas tallattu hyppyareena. Ennen taukoa päästiin jo siihen, että virittelystä Vapu kiinnitti huomion hypyn taakse, ja käskyllä mentiin yli ilman mitään alustaa tai valmista palkkaa jne. Nyt on otettu taas askel takaisinpäin, eiliset hyppelyt oli vähän nykimistä. Käskyllä siis nytkähtää eteenpäin, saattaa siirtyä jopa jonkun askeleen, mutta palaa sitten viereen sen näköisenä että eihän nyt saanutkaan mennä. Höh. Ilmeisesti se on vieläkin sitten vaan epävarma koko homman suhteen. Tehdään taas jonkin aikaa valmiilla palkalla, sitten alan taas ujuttaa vaikeampia väliin.

Viikonloppuna pitkästä aikaa tehtiin jonkinmoinen esineruututreeni. Oltiin metsässä lenkillä ja Lopa huiteli kauempana, kun Vau tuli luokse vähän sen oloisena että jotain vois tehdäkin. Mitään namppaa tai lelua -esineestä puhumattakaan- ei ollut mukana, niinpä mun nykyisin aika rikkinäiset käsineet sai toimia sekä esineenä että palkkana. Tallasin aika pienen alueen, ja ekalla kerralla jätin hanskamöykyn sinne aika näkyvästi. Lähetyksessä kaverilla oli jo intoa pöksyissä, ja hienosti tuotiin hanskat käteen asti. Leikin jälkeen vaan heitin hanskat ruutuun, ja taas ne tuotiin takaisi, nyt pienen kunniakierroksen kautta. Kolmannella kerralla vein hanskat vähän puolihuomaamatta, ja nyt Vaappu joutui jopa käyttämään nenää! Kävi tallatun vähän ulkopuolella, mutta siirtyi pian takaisin, ja sitten hankamytty jo löytyikin. Kolmannella kerralla selvästi olisi pitänyt hanskat mielummin itsellään. Loppuun sitten piletettiin hanskaraukoilla ihan kunnolla. On sillä selvästi jonkinlainen haju tuostakin hommasta, vaikka ei olla ainakaan vuoteen koko esineasiaa edes ajateltu!

Raksalla

Maanantaitreenit mielisairaalassa vaihtui lennosta taas bombaan, kun joku pälli päätti pistää Nikkilässä sisätiloissa tulistellen (linkki). Jospa sinnekin joskus vielä päästään, ainakin uutisten mukaan vahingot on olleet pieniä.

Maanantaina pureuduttiin Vapin äänenkäyttöongelmaan, ts. turhanhaukkumiseen. Vaaputtimella oli neljä ukkoa suorapalkalla, jos vaikka saataisiin pääpaino taas etsimiseen eikä huutamiseen. Haukkuahan Vaappu kyllä osaa, se haukkua paukuttaa maalimiehellä vaikka maailman tappiin asti (vaikka ihan sitä ei kyllä ole kokeiltukaan...). Lisäksi ukot olivat ylhäällä ja alhaalla, keskikerroksessa oltiin vain rapun lähellä, ei ongelmia aiheuttaneella olohuone-makuuhuoneakselilla lainkaan. Ja kaikki meni oikein hienosti! Mitä nyt meillä oli pienoisia hallintaongelmia -asia, jonka yhdistäminen pikku-Vapsuun tuntuu ihan höntiltä :D

Otin pihalla pienen perusasentojunttauksen, josta piti sitten siirtyä seuraten lähetyspaikkaan. Jollain oli vähän virtaa, joten pientä muistuttelua tarvittiin. Lähetys ovelta, ja kohta kuuluikin haukahdus ja palkkausääniä. Kutsuin Vaapun takaisin, ja ainut mitä kuului oli kellarin portaissa töpsyttelevät tassut ja "mä tiedän että se on täällä" -vinkumista, kohta taas haukahdus ja palkkaus. Sitten juostiin jo vähän lähemmäs huutamaan koira takaisin, vähän pontevammin tällä kertaa, ja nyt tarinan sankarikin malttoi tulla kysymään että mitäs täällä huudellaan. Pieni rauhoittuminen sivulle (sis. pillin hiljennys) ja uudella lähetyksellä Haps juoksi takaisin kellariin. Kolmanneltakin ukolta kuului nopea hau ennen kehumista. Nyt, aiemmasta viisastuneena odottelin Vapua jo portaissa, mutta eikös se kehveli yrittänyt ihan pokkanan vaan jatkaa suoraan yläkertaan! Julmasti käskin sen alas, ja hetken rauhoittumisen jälkeen lähetin yläkertaan. Taas nopea haukahdus ja palkkaus. Lopuksi Riikka vähän leikitti, mutta ei Vapu suuremmin innostunut lelusta. Haukkumista se kyllä tarjosi, vissiin haukkukiintiö jäi treenistä vajaaksi.

Suorapalkkaus ei siis sinänsä onnistunut, kaikki ukot ehdittiin ilmaista ainakin yhdellä haulla ennen palkkaa. Sinänsä ihan sama, onpahan Vapu ainakin hyvin sisäistänyt ilmaisun tarkoituksen. Ja kaikki haukut tuli kuitenkin vasta piilolla, osa jopa kuonolla tökkäisyn saattelemana, joten turhia Vaappu ei nyt haukkunut. Ja tosiaan, etsikin koko ajan hiljaa! Jospa sillä olisi joku herne pääkopassa vaikka tömähtänyt toiseen samanmoiseen ;) Positiivista oli myös se, että nyt ensimmäisen kerran Vapu oli menossa oma-aloitteisesti yläkertaan. Yleensä rappujen risteyskohdassa alaspäin menevät rappuset vetävät enemmän kuin ylös menevät, mutta nyt kellarin tutkimisen jälkeen suunta oli selvästi ylöspäin. Ja ne hallintaongelmat... Niihin keskitytään sitten seuraavissa treeneissä!

Bombat

Eilen taas parin viikon tauon jälkeen rakennusetsintää bombassa. Lähetys ulko-ovelta.Vapulle laitettiin ukot taas järjestykseen niin, että helposta aloitettiin ja koko ajan vaikeentui. Paitsi että Vapu teki ihan saman mitä viimeksi, juoksi suoraan ukolle numero kolme, josta palkalta takaisintullessaan ilmaisi ukon kaksi. Uudella lähetyksellä sai hajun ykkösmaalimiehestä, joka makasi siis pimeän keittiön penkillä. Siitä seurasi vähän pyörimistä ja turhanhaukkumista, mutta kun me ylimääräiset ihmiset siirryttiin vähän kauemmas, löytyi maalimies helposti. Seuraava lähetys otettiin olohuoneen ovelta, tarkoituksena saada koira (pimeään) yläkertaan. Noh, Vapu suuntasi kellariin kuten aina, ja uudella lähetyksellä suuntana oli taas kellari. Kutsuin pois ja lähetin suoraan portaikon alta, jolloin suunta saatiin vihdoinkin ylöspäin. Viimeinen (eli vaikein) olikin sitten taas ihan helppo.

Ihan hyvän mielen treeni, pysyin aika hyvin rauhallisena itse vaikka se turhanhaukkuminen meinaakin vähän ottaa ohjaajan hermoon. Selvästi Vapulle on jäänyt muistiin ne vaikeat komerot, sillä se vieläkin alkaa tarkistella niitä tyhjiäkin kaappeja jos ukko ei heti löydy mutta haju siinä tilassa on. Ehkä seuraavalla bomba-kerralla pitääkin ehdottaa, että otetaan vain ala- ja yläkerta, jos päästäisiin joskus tuosta muistiin jääneestä turhautumisesta yli.

Hallitreeniä

Vähän tulee viiveellä päivitykset nykyään, mutta jospa tästä vielä aktivoituisi tämänkin asian suhteen, nyt kun se tammikuu on vihdoinkin ohi!

Viime sunnuntaina käytiin ekan kerran tokoilemassa hallissa, Kuopion Musti ja Mirri -areenalla. Vähän sillä mielellä mentiin, että kattellaan mitä mieltä Vaappu on, että tähdätäänkö erkkariin vai ei. Vaappu teki ekalla kierroksella lihapullanheittelyseuraamista ja hyppyä, ja toisella liikkuroitua seuraamista, luoksetulon ja hypyn josta sitten loppupalkka.

Hyppelyt oli tosi jees, myös viimeinen hyppy! Fokus alkaa selvästi olla jo esteessä tai sen takana, edessäpäin kuitenkin. Tosi hienoa! Kuulemma annan myös käsiavun kun annan hyppykäskyn, käsiavun suuruus jäi vähän epäselväksi, muttaa pitää koittaa olla tarkkana. Luoksetulossa sössin vähän palkkaamista, mutta Vapsi tuli ihan hyvällä asenteella. Tuli laukkaa, ja haukkui vasta vapautuksen jälkeen. Seuraamiset oli ei-niin-hyvät, hissutteluksi meni. Vapu oli ihan tööt, näyttelypäivä juoksunarttujen keskellä vaati ilmeisesti veronsa, ja kentän verhojen toisella puolella pyörivät agitreenit oli aika suuri häiriö. Vielä kun itseäkin väsytti ja vähän veetutti se, että Vau otti taas niin paljon häiriötä (mikä tunnetusti ei sitä koirankaan mielialaa nosta...), niin ihmekös tuo.

Halli oli siis Vauhdille toivottua isompi juttu. Täytyy nyt miettiä että mitä sen kokeen kanssa tehdään, kai se olisi järkevämpi jättää ulkokentille. Vielä jos/kun siellä hallissa liikkuu paljon koiria se on Vapun kanssa aika rankkaa. Pitää sitten koko ajan varoa ja vahtia ettei se syö ketään, kun väistämään ei kunnolla pääse. Tuumitaan nyt vielä.

Keskiviikon Lapikas-treenit

Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Heurekalla. Tultiin paikalle tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä, kun joku ehkä mahdollisesti saattoi vähän eksyä matkalla...

Heurekalla oli häiriötä varsin paljon: useampi juna meni ihan vierestä ohi, parkkiksella ajettiin pillurallia ja treenattiin ohittamista. Eksyttiin ilmeisesti tosiaan keskelle toisen porukan ohitustreenejä, ja mullakin meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin tilanteen, ohittelemassa kun oli ainakin kolme lapinkoiraa...

Vapu oli varsin hyvässä vireessä. Tehtiin aika paljon seuraamista ja käännöksiä, mitkä oli tosi jees. Häiriö haittasi tosi vähän, taidettiin me olla suurempi häiriö muille, eh... Jääviä vapaasti vierellä ja peruuttaessa, joista seisominen oli taas vaikea. Istuminenkin oli ok, seisominen vaan meinasi mennä aina makaamiseksi. Eteentuloa tehtiin lyhyeltä matkalta, ja yksi luoksetulo lelun kanssa. Luoksetulossa tuli haukku ennen vapautusta, mutta vire oli tosiaan aika korkealla. Tyypillä vaan silmät seiso päässä kun oli niin kivaa ja lihapullia ja vähän jänskääkin. Ei tehty kauaa, mutta hyvä fiilis jäi. Vapun treeniksi noin isossa häiriössä meni tosi kivasti!

Maanantaina bombassa

HEPeKo-treenien osalta vuosi alkoi taas rakennusetsinnän merkeissä. Vaappu haki bombassa neljä ukkoa (ruokapalkalla). Tarkoituksena oli, että ukkojen piilojen vaikeusaste nousee ensimmäisestä viimeiseen, mutta Vapulla oli omat suunnitelmat...

Lähetin ulko-ovelta, josta Vaps pongahti suoraan koko alakerran läpi puoliavoimessa kaapissa olevalle kolmannelle ukolle. Palkkauksen jälkeen kutsuin takaisin ulko-ovelle, mutta matkalla Vap löysi toisen ukon olohuoneen pikkuhuoneesta levyn takaa. Noh, kutsuin taas, ja nyt matka jatkui keskeytyksettä luokse asti. Uudella lähetyksellä löytyi viimein se ensimmäinen, helppo, huoneen nurkassa kyyhöttävä ukko. Lähetin viimeiselle ukolle olohuoneen ovelta, ja sanoin Vapulle että menee yläkertaan. Jostain kumman syystä Vapsi ei ymmärtänyt tätä, ja paineli suoraan kellariin. Siellä tutkittiin ja haukuttiinkin, todennäköisesti Vaps hämääntyi taas mun omasta hajusta mikä siellä oli vahvana, kun olin juuri edelliselle koiralle kellarissa pitkään piilossa. Vapullehan mun haju etsintäalueella on aina ollut aika hankala, ja pitkään olenkin muistanut sanoa, että ei niitä piiloja missä olen itse ollut piilossa. Noo, tätä ongelmaahan ei olisi kokeessa eikä oikeassa etsintätilanteessa, eli sinänsä asia ei ole vakava, vähän ehkä ärsyttävä vain.

Kutsuin Vapin lopulta pois kellarista, ja lähetin uudelleen portaikon läheltä. Taas kellari veti puoleensa, mutta pyysin takaisin, ja siitä Vaps lähtikin oma-aloitteisesti yläkertaan. Ylhäältä kuului ensin yksi haukahdus (sai hajun...) ja kohta kuului ilmaisu. Vähän kyllä jänskätti ensin että haukkuuko (taas) tyhjää, mutta kuuluihan sieltä palkkausääniäkin sitten. Ihan jees.