sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Motivointia ja pientä tottista

Eilen Kuopiossa treenattiin Riikka Iivanaisen valvovan silmän alla seuraamista ja motivointia lappalaiskoiraporukalla -joukossa myös yksi porokoirapukuinen sekis ja yksi malinois. Päivä oli varsin antoisa, ja ajateltavaa riittää taas.

Vaappu otti pientä seuraamispätkää, ja lisäksi (tai oikeastaan pääasiassa) katsottiin leikkimistä.
Palkkauksessa:
  • Vapautuksessa "jes"/"hyvä" pitää ladata paremmin, enemmän tunnetta
  • Ei saa lelun kanssa retuuttaa koiraa. Koiran pitää tehdä työ, ihminen seuraa perässä
  • Lelun lypsäminen kun koiralla hyvä ote ja veto. Koira voittaa aidosti, mikä on paras vahviste 
  • Jos koiran ote irtoaa, lelu taskuun ja uusi seuraaminen, lähtiessä voi tönäistä koiraa
  • Purra saa vain lelua, ihmisiä ei enää pureskella
Riikan mielestä Vapu on epävarma, mikä näkyy (ja kuuluu ja tuntuu) jatkuvana murinana ja näpsimisenä. Itsevarman koiran ei tarvisi murista koko ajan leikkiessä. Myös pureminen käsiin on Riikan mielestä ihan tarkoituksellista, ja saattaa kummuta juuri epävarmuudesta -on "kiva" päästä vähän komentamaan ihmisiä. Vaappu nappasi Riikkaa siis ihan kunnolla käsivarresta leikin lomassa, sai siitä aika paljon rajumman palautteen mitä olisin antanut itse, ja nousi saman tien taistelemaan lelusta ihan tosissaan. Turhauma ("mitäs akka siinä komentelet") lisäsi siis taistelutahtoa. Myös aggressiosta oli puhetta, Riikan mielestä sitä Vapusta löytyy, ja se voisi olla suuri voimavara jos sen saisi käyttöön. Samaan hengenvetoon oli puhetta myös siitä, että aggression käyttö vaatii taitoa, mitä minulla (omasta mielestäni siis) ei ole. Mielenkiintoista yhtä kaikki, aina sitä oppii omasta koirastaan uutta!

Seuraamisessa sain neuvoksi puuttua kontaktin herpoamiseen heti, sellainen ei ole sallittua ja se pitää kertoa koiralle. Koira ei myöskään saa päättää koska sitä huvittaa tehdä hommia, niitä tehdään aina kun ohjaaja käskee. Nyt käytettiin suullista huomautusta, mutta pitänee harkita kevyitä hihnapakotteitakin, jos niillä päästäisiin pois huomautus-kehu-huomautus-kehu-huomautus-jne. kierteestä. Tärkeintä on kuitenkin se, että pakotteen jälkeen toiminnan korjautuessa tulee kehu ja palkka, tilannetta ei saa koskaan jättää päälle!

Loppukaneettina vielä se, että Riikan mielestä Vapussa on ainesta parempaan mitä se tällä hetkellä esittää.

Myös Reeti pääsi koulutuksen lopussa kentälle hetkeksi. Ensin näytin istumista ja maahanmenoa, joissa sanomista tuli vakavasta ilmeestä ja ruualle tekemisestä. Sitten Riikka näytti miten itse tekee, kokeili eteentuloa jota en tahdo saada toimimaan ja näytti imuttamalla seuraamista.

Eteentulossa Reeti jää aina vinoon, ja siihen saatiin neuvoksi antaa asian olla n. kuukauden verran. Vinoon tuleminen vahvistaa vinoon tulemista, eli sitä ei kannata tehdä. Antaa pennun kasvaa hetki, ja katsotaan sitten uudelleen. Imuttaessa kehu hyvästä tekemisestä, palkka aina välillä. Jos tekee hyvin, voi alusta asti nostaa käden pikkupikkuhetkeksi ylemmäs. Istumisessa ja maahanmenossa muistettava aina palkkasana ennen namia, ja vapautettava koira kosketuksella ja iloisella fiiliksellä ns. itseä kohti. Tässä mulle treenin paikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti