Kauden avaus pommarissa

Kevätkausi alkoi virallisesti maanataina, ja meidän maanantaitreenit vaihtui kauden alkamisen myötä keskiviikkotreeneiksi. Ryhmä pysyi kyllä samana, tosin jonkin verran tuli uutta porukkaa ryhmää vaihtaneiden/lopettaneiden tilalle. Alkuun pidettiin pientä palaveria kokoustilassa, ja päälle otettiin pienet, kahden maalimiehen treenit.

Vaapun ukot oli autojen välissä oikealla ja palo-ovien sisäpuolella suoraan edessä. Toin Vapin seurauttaen sisälle, ei saanut siis käydä moikkaamassa odottelijoita. Suoraan persasentoon ja lähetys, joka kylläkin päättyi n. kymmenen metrin päähän Samin autoa ja autossa odottavia Vappua ja Jasua haistelemaan. Totesin että annapa olla, ja kiltisti Vapu jatkoi sitten matkaa. Eka (autojen välistä) oli tosi helppo, hyvä haukku ja nopea palkkaus. Kehuin jo kauempaa itsekin, ja melkein kutsumatta Vaappu sitten tulikin luokse.

Toisella lähetyksellä lähetin (ehkä n. 20m päästä) hallin puolelta suoraan ovista sisään, vähän mietin että meneekö, mutta lähetys onnistui nappiin ja Vaappu paineli oviaukosta läpi. Sieltä löytyi sitten ukkokin. Taitava Vauhti! Loppuun leikitin vähän, mutta taitaa olla sittenkin niin, että karvapatukka ei ole Vapun mieleen kuitenkaan. Noh, joukkopalluttelua, ja siitä sitten vapaassa järjestyksessä autolla. Olipas kiva hyvänmielentreeni!

Kuulemma kokeisiin menoa pitäisi alkaa miettiä, peha-a nyt alkuun ja peha-b sitten syksyllä... No joo, _mun_ mielestä ei todellakaan olla maastojen puolesta vielä valmiita! Tosin kyllähän se kutkuttelee, jos syksyllä sitten pääsisi. Se on kyllä hauska miten erilainen kuva muilla voi omasta (eli koiran) tasosta olla kuin itsellä, se kyllä tuli taas selväksi. Ai minäkö muka ylikriittinen :D

Reeti kävi ennen treenien alkua seikkailemassa pommarissa, ja omin jaloin häntä tanassa pieni malinois mennä porskutti. Samin koirien haukkuminen oli vähän jännää, muuten mentiin ja tutustuttiin erilaisista alustoista ja kaikuvasta tunnelista huolimatta. Eri reipas Reiska! Treenien jälkeen Reeti teki taas makkararinkiä, eikä siinäkään mitään, ihmiset on Reetin mielestä jee! ja makkara jee jee! Ehkä seuraavalla kerralla Reiskakin tekee jonkun pienenpienen etsinnän, jos olis vaikka oikein hyvä tuuli.

Jotain me sentään on tehty

Kyllä me treenattu ollaan, ei vaan ole pahemmin tullut kirjattua mitään ylös. Paha paha... Raksalla Vaappu tekee edelleen hallintatreeniä ja haukkumattomuustreeniä, ja kyyyllä ne jollain lailla etenee. Vähän alkaa jo kyllästyttää bomban rassaaminen, mutta kohtahan jo päästään metsäänkin!

Kapulatreenit pyörii myös edelleen, nyt Vapi jo siirtyy eteen kapulaa tuoden. Vauhtinoutoa ei ole otettu aikoihin, ja tuossa joku päivä kun koitettiin, niin ei muuten enää sujunut. "Tuo" on muuttunut 'hae kapula'-käskystä 'ota kapula kädestä suuhun'-käskyksi. Noh, nyt on alettu laskea kapulaa koko ajan alemmas, eli jospa se kohta nostettaisiin suoraan maasta. Voisi kyllä silloin tällöin tehdä samaa treeniä sillä metallillakin.

Hyppyä on otettu kotona ollessa myös, mutta jotenkin tuntuu että se ei kauheasti etene. Toisaalta hyppytreenille on tällä hetkellä aika huonot tilat tuossa pihassa, kun lunta on vielä niin paljon. Luottavaisin mielin olen edelleen, kyllä se kesäksi kuntoon saadaan :)

Kokeitakin saisi pikkuhiljaa alkaa katsella, alo-koe olisi ihan jees päästä tekemään alkukesästä, ehkä kesäkuussa. Pitäisi alkaa tutustua niihinkin jo. Vähän on pyörinyt myös mielessä jos jonkun yksityistunnin Riitalta vielä ottaisi ennen kesää -tai ennen koetta- mutta katsellaan nyt sitäkin vielä. Voishan se olla ihan jees että joku meidän hommia joskus katsoisi :)

Reeti treenailee tällä hetkellä istumista, maahanmenoa ja perusasentoa. Persasentoa tehdään edelleen seinän vieressä, muuten levähtää. Kokeilin sitä käden siirtoa enemmän vasemmalle, ja se toimiikin kyllä jos on otettu ensin pari toistoa seinän vieressä. Pelkällä käsiavulla jää vinoon. Noutotreenikin on jo aloitettu, peenun kanssa koitetaan miten nouto onnistuisi naksuttamalla. Tuleepahan ainakin kapulat tutuiksi, tällä hetkellä treenataan nimittäin metallilla :) Vähän istu-maahan -siirtymisiäkin Reiska on tehnyt, mutta se meinaa vielä mennä vähän nyrkin syömiseksi. Ahne peenu. Leikkimistä pitäisi vissiin myös alkaa treenata enemmän, tällä hetkellä Reispan leikkii melkein muiden kanssa paremmin. Mun kanssa homma menee pureskeluksi tosi helposti.

Pitää vähän miettiä tuleeko Vaapun treeniblogista myös Reetin treeniblogi, vai saako Reiska ihan oman. Hyvin se kyllä hoitaisi nuo vaaralliset tilanteet ainakin...

Raksalla

Maanantaitreenit mielisairaalassa vaihtui lennosta taas bombaan, kun joku pälli päätti pistää Nikkilässä sisätiloissa tulistellen (linkki). Jospa sinnekin joskus vielä päästään, ainakin uutisten mukaan vahingot on olleet pieniä.

Maanantaina pureuduttiin Vapin äänenkäyttöongelmaan, ts. turhanhaukkumiseen. Vaaputtimella oli neljä ukkoa suorapalkalla, jos vaikka saataisiin pääpaino taas etsimiseen eikä huutamiseen. Haukkuahan Vaappu kyllä osaa, se haukkua paukuttaa maalimiehellä vaikka maailman tappiin asti (vaikka ihan sitä ei kyllä ole kokeiltukaan...). Lisäksi ukot olivat ylhäällä ja alhaalla, keskikerroksessa oltiin vain rapun lähellä, ei ongelmia aiheuttaneella olohuone-makuuhuoneakselilla lainkaan. Ja kaikki meni oikein hienosti! Mitä nyt meillä oli pienoisia hallintaongelmia -asia, jonka yhdistäminen pikku-Vapsuun tuntuu ihan höntiltä :D

Otin pihalla pienen perusasentojunttauksen, josta piti sitten siirtyä seuraten lähetyspaikkaan. Jollain oli vähän virtaa, joten pientä muistuttelua tarvittiin. Lähetys ovelta, ja kohta kuuluikin haukahdus ja palkkausääniä. Kutsuin Vaapun takaisin, ja ainut mitä kuului oli kellarin portaissa töpsyttelevät tassut ja "mä tiedän että se on täällä" -vinkumista, kohta taas haukahdus ja palkkaus. Sitten juostiin jo vähän lähemmäs huutamaan koira takaisin, vähän pontevammin tällä kertaa, ja nyt tarinan sankarikin malttoi tulla kysymään että mitäs täällä huudellaan. Pieni rauhoittuminen sivulle (sis. pillin hiljennys) ja uudella lähetyksellä Haps juoksi takaisin kellariin. Kolmanneltakin ukolta kuului nopea hau ennen kehumista. Nyt, aiemmasta viisastuneena odottelin Vapua jo portaissa, mutta eikös se kehveli yrittänyt ihan pokkanan vaan jatkaa suoraan yläkertaan! Julmasti käskin sen alas, ja hetken rauhoittumisen jälkeen lähetin yläkertaan. Taas nopea haukahdus ja palkkaus. Lopuksi Riikka vähän leikitti, mutta ei Vapu suuremmin innostunut lelusta. Haukkumista se kyllä tarjosi, vissiin haukkukiintiö jäi treenistä vajaaksi.

Suorapalkkaus ei siis sinänsä onnistunut, kaikki ukot ehdittiin ilmaista ainakin yhdellä haulla ennen palkkaa. Sinänsä ihan sama, onpahan Vapu ainakin hyvin sisäistänyt ilmaisun tarkoituksen. Ja kaikki haukut tuli kuitenkin vasta piilolla, osa jopa kuonolla tökkäisyn saattelemana, joten turhia Vaappu ei nyt haukkunut. Ja tosiaan, etsikin koko ajan hiljaa! Jospa sillä olisi joku herne pääkopassa vaikka tömähtänyt toiseen samanmoiseen ;) Positiivista oli myös se, että nyt ensimmäisen kerran Vapu oli menossa oma-aloitteisesti yläkertaan. Yleensä rappujen risteyskohdassa alaspäin menevät rappuset vetävät enemmän kuin ylös menevät, mutta nyt kellarin tutkimisen jälkeen suunta oli selvästi ylöspäin. Ja ne hallintaongelmat... Niihin keskitytään sitten seuraavissa treeneissä!

Bombat

Eilen taas parin viikon tauon jälkeen rakennusetsintää bombassa. Lähetys ulko-ovelta.Vapulle laitettiin ukot taas järjestykseen niin, että helposta aloitettiin ja koko ajan vaikeentui. Paitsi että Vapu teki ihan saman mitä viimeksi, juoksi suoraan ukolle numero kolme, josta palkalta takaisintullessaan ilmaisi ukon kaksi. Uudella lähetyksellä sai hajun ykkösmaalimiehestä, joka makasi siis pimeän keittiön penkillä. Siitä seurasi vähän pyörimistä ja turhanhaukkumista, mutta kun me ylimääräiset ihmiset siirryttiin vähän kauemmas, löytyi maalimies helposti. Seuraava lähetys otettiin olohuoneen ovelta, tarkoituksena saada koira (pimeään) yläkertaan. Noh, Vapu suuntasi kellariin kuten aina, ja uudella lähetyksellä suuntana oli taas kellari. Kutsuin pois ja lähetin suoraan portaikon alta, jolloin suunta saatiin vihdoinkin ylöspäin. Viimeinen (eli vaikein) olikin sitten taas ihan helppo.

Ihan hyvän mielen treeni, pysyin aika hyvin rauhallisena itse vaikka se turhanhaukkuminen meinaakin vähän ottaa ohjaajan hermoon. Selvästi Vapulle on jäänyt muistiin ne vaikeat komerot, sillä se vieläkin alkaa tarkistella niitä tyhjiäkin kaappeja jos ukko ei heti löydy mutta haju siinä tilassa on. Ehkä seuraavalla bomba-kerralla pitääkin ehdottaa, että otetaan vain ala- ja yläkerta, jos päästäisiin joskus tuosta muistiin jääneestä turhautumisesta yli.

Maanantaina bombassa

HEPeKo-treenien osalta vuosi alkoi taas rakennusetsinnän merkeissä. Vaappu haki bombassa neljä ukkoa (ruokapalkalla). Tarkoituksena oli, että ukkojen piilojen vaikeusaste nousee ensimmäisestä viimeiseen, mutta Vapulla oli omat suunnitelmat...

Lähetin ulko-ovelta, josta Vaps pongahti suoraan koko alakerran läpi puoliavoimessa kaapissa olevalle kolmannelle ukolle. Palkkauksen jälkeen kutsuin takaisin ulko-ovelle, mutta matkalla Vap löysi toisen ukon olohuoneen pikkuhuoneesta levyn takaa. Noh, kutsuin taas, ja nyt matka jatkui keskeytyksettä luokse asti. Uudella lähetyksellä löytyi viimein se ensimmäinen, helppo, huoneen nurkassa kyyhöttävä ukko. Lähetin viimeiselle ukolle olohuoneen ovelta, ja sanoin Vapulle että menee yläkertaan. Jostain kumman syystä Vapsi ei ymmärtänyt tätä, ja paineli suoraan kellariin. Siellä tutkittiin ja haukuttiinkin, todennäköisesti Vaps hämääntyi taas mun omasta hajusta mikä siellä oli vahvana, kun olin juuri edelliselle koiralle kellarissa pitkään piilossa. Vapullehan mun haju etsintäalueella on aina ollut aika hankala, ja pitkään olenkin muistanut sanoa, että ei niitä piiloja missä olen itse ollut piilossa. Noo, tätä ongelmaahan ei olisi kokeessa eikä oikeassa etsintätilanteessa, eli sinänsä asia ei ole vakava, vähän ehkä ärsyttävä vain.

Kutsuin Vapin lopulta pois kellarista, ja lähetin uudelleen portaikon läheltä. Taas kellari veti puoleensa, mutta pyysin takaisin, ja siitä Vaps lähtikin oma-aloitteisesti yläkertaan. Ylhäältä kuului ensin yksi haukahdus (sai hajun...) ja kohta kuului ilmaisu. Vähän kyllä jänskätti ensin että haukkuuko (taas) tyhjää, mutta kuuluihan sieltä palkkausääniäkin sitten. Ihan jees.

Kuvitusta

Rankkaa on. Hakumetsällä viikko sitten.

Siellä se on, suihkuverhon takana. Mites sinne pääsis?

Täällä se on, ihan varmasti! Or not...

Muutama kännyräpsy Pikku-Robalta parin viikon takaa ja viime viikon lauantailta hakumetsältä. On meillä ainakin heijastimia! (Ja Vapulla vähän pienet liivit...)

Maanantain Bombat

Eilen oltiin taas Bombassa rakennusetsintätreeneissä, ajattelin ottaa Vapulle aika helpon hyvänmielentreenin. Kolme maalimiestä, yksi erillään olevassa metallikaapissa, kaksi vapaavalintaisissa, kivoissa piiloissa.

Lähetys ovelta, ja kohta Vapu jo tarkenteli toisessa olohuoneessa. Ukko löytyi sängystä patjan alta, oli juur sopivan kiva ja helppo. Sitten vaan uutta lähetystä (kohti sitä kaappia), ja johan alkoi taas tulla ongelmia... Vapu tarkensi ja tarkensi, ja haukkui ja haukkui. Se selvästi muisti viikkoa aiemman komeropiilon, ja ehdotti että joskos ukko olisi taas siellä. Komero näytettiin tyhjäksi, ja sitten taas juostiin ympäriinsä ja haukuttiin. Kyllä Vapu koko ajan teki töitä, mutta turhautuminen purkautui taas haukkuna, ja se jotenkin jäi vähän jumiin siihen tilanteeseen. Siihen härdelliin paikalle tuli vielä pari palomiestä -Vpk tuli yllättäen treenaamaan- joten itseäkin alkoi taas hermostuttaa. Lähetin Vapun uudelleen suoraan kohti kaappia, ja juuri kun oli tarkoitus avata ovea vielä enemmän, Vapu sen viimeinkin bongasi. Osasipa olla taas hankala! Vaikka sen piti olla ihan helppo, kun ovikin oli jonkin verran auki.

Lähetin viimeiselle ukolle olohuoneen ovelta eteenpäin, ja Vapu kipsutteli kellariin asti, mistä viimeinen ukko sitten löytyi. Loppuun siis helppo ja kiva onnistuminen kuitenkin, sitten juostiinkin pois palomiesten jaloista.

Nyt annetaan kyllä kaappijuttujen hautua jonkin aikaa. Varmaan tässä talvella jonkin verran rakennuksissa pyöritään, mutta kaappien suhteen otetaan nyt askel taaksepäin. Saa ukot ja akat pysyä kaapeissaan meidän puolesta.

26.11. Bomba

Viime maanantain treenit oli Hertsikassa Bombassa, taas rakennusetsintää. En keksinyt ihmeempää teemaa treeneille, mutta yhden komeron halusin ottaa, kun sellaiset on olleet Vapsulle hankalia. Bonuksena sitten kulkuesteitä oviaukoissa, mm. pitkiä ruokapöydän penkkejä, kaadettu rullakko, tuoleja ja patjoja.

Hapulla oli kolme ukkoa, yksi "olohuoneen" komerossa, yksi kellarissa ja yksi yläkerrassa. Lähetin Vapin ulko-ovelta, ja Vaps lähti hyvin hommiin. Se sai hajun olohuoneessa, mutta tarkensi sen ensin ulko-oven viereiseen vessaan. Vaps kierteli siellä aika kauan, ja kutsuin sen lopulta takaisin. Uudella lähetyksellä tarkensi hajun väärään kulmaan, ja haukkui siellä pitkään. Se kiipeili taas kaappien hyllyille ja kurkki ikkunoihin ja vaikka mitä, ja alkoi jo selvästi taas turhautua kun ukko ei löydy. Sain jonkun kerran pyytää tarkentamaan, ja aloin jo itsekin vähän hermostua kun Vapi vaan haukkui ja haukkui ihan turhaan. Lopulta komeron ovea raotettiin jonkin verran, ja sitten Hapu lopulta bongasi ukon kaapista.

Palkkauksen (ruokaa) jälkeen lähetin Vapin olohuoneen ovelta eteenpäin, ja jäin siihen odottelemaan. Rappukäytävään johtava oviaukko oli melkein tukittu patjalla, mutta hienosti Haps ylitti (tai alitti) esteen. Portaikossa Vapi lähti alaspäin, ja kohta kellarista kuuluikin haukku. Kutsuin Vapin palkan jälkeen takaisin olohuoneeseen, josta lähetin sen uudelleen -yläkerta oli tutkimatta. Hapu lähti kuitenkin taas kellariin, joten menin tukitun oviaukon luokse "tuuppimaan" sitä yläkertaan. Heti se sinne kiipesi kun suunta oli selvä, ja taas kohta kuului haukku. Lopuksi Haps sai neljännen purkin vielä yleisen kehumisen ja rapsuttelun lomassa, kun käytiin vähän läpi miten hommat sujui. Toinen ja kolmas meni ihan nappiin, Hapsulta tuli yksi haukuhdus kun se sai hajun, ja kunnon sarja sitten ukolla. Ensimmäinen alkoi mennä vähän farssin puolelle, vielä kun itsekin aloin jo hermostua. Mutta hyvin Vapu kuitenkin kokosi itsensä ekan, vaikean piilon jälkeen, joten ehkäpä vahinkoa ei syntynyt! Mutta taisi se kyllä olla liian vaikea...

Keskiviikko 21.11. Eteläinen poliisipiiri

Vähän päivitykset laahaa, mutta koitetaan urakoida vanhat alta pois!

Oltiin siis keskiviikkona 21.11. Pienellä Robertinkadulla rakennusetsintätreeneissä, Helsingin poliisin vanhoissa tiloissa.

Tehtävänantona oli, että x määrä poliiseja oli jäänyt rakennukseen muutossa, ja nämä eksyneet piti löytää. Ohjaaja palkkasi koiran itse. Koirakko kerrallaan, muut odotti "putkassa" omaa vuoroa.

Ensimmäisenä alueena oli kellarikerros, jossa x määrä maalimiehiä. Hapsi lähti hommiin hyvällä asenteella, vaikka virittely (kaupungin keskustassa) olikin vähän puolittainen normirutiineihin nähden. Kellarikäytävällä oli kaksi ovea, ja siitä lähti pieni käytävä hissikuilun taakse. Hapsu kävi ensin kurkkaamassa pikkukäytävän, ja sitten lähdettiin tutkimaan mitä ensimmäisen, vihreän oven takaa löytyy. Sieltähän löytyi vasemmalle lähtevä käytävä ja paljon pukukaappeja. Lähetin koiran käytävään ja jäin odottelemaan löytääkö Vapi jotain, sillä ohjaajan liikkuminen ovelta pidemmälle oli kielletty. Kohta alkoikin ilmaisuhaukku kuulua, ja sain luvan lähteä katsomaan mitä Vapsu on löytänyt. Käytävän päästä löytyi valtava huone/halli, joka oli myös täynnä sikin sokin olevia pukukaappeja. Jonkin aikaa sai suunnistaa että koira löytyi, mutta sieltähän se löytyi maalimiestä haukkumasta. Vapu sai palkan omasta taskusta (mistä V oli kovasti ihmeissään), ja pienen muistutuksen jälkeen tajusin itsekin hoitaa normit "pelastuskoirista päivää" -kuviot. Maalimies napattiin matkaan, ja lähetin Vapun vielä tarkistamaan tilan uudelleen samalla kun palasimme kohti ovea. Mitään ei tuntunut löytyvän, joten jatkoimme kellarikäytävän kautta seuraavalle ovelle.

Violetin oven takaa löytyi suuri aulatila, jonka yhdellä  seinällä oli kaksi huonetta, ja vasemman puoleinen seinä oli lasia, ja reunassa oli puoliksi auki pönkätty lasiovi. Alueen rajoituksiin kuului, että lukittuja ovia ei saanut auki, mutta kaikki avonaiset ovet kuului alueeseen. Niinpä aloitimme lasioven takaa löytyvästä tilasta, josta löytyi valtava halli  taas täynnä pukukaappeja. Vapu lähti hyvällä asenteellä etsimään, ja kohta kuuluikin taas haukku. Koira paikallistui taas maalimiestä haukkumasta, ja sai taas cesaria taskusta palkaksi. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapun uudelleen hommiin, ja se haravoi kaappien välejä ihan kivalla sykkeellä. Poispäin kulkiessa löytyi hallin seinältä pari ovea, jotka Vapsu sai käydä tarkistamassa. Ensimmäisen takaa löytyi tyhjä wc, ja toisen takaa sauna- ja pesutilat pukuhuoneineen. Vapu kävi oma-aloitteisesti tilat hienosti läpi. Hetken se vinkui pukutilan kaappien edessä, mutta koska siinä ei ollut paikkaa maalimiehelle, ajattelin että todennäköisesti ilmastointi toi hajun muualta, ja jatkoimme matkaa lasiovelle ja aulatilaan. Aulatilassa kävimme katsomassa kaksi seinustalla olevaa huonetta (liikuntasali ja joku muu), joista ei löytynyt ketään. Sitten ilmoitin että alue on katsottu läpi ja ukot on löydetty, tarkemmin sanottuna kaksi. Ja sain vastaukseksi että mitkä kaksi, näkyvissä on vain yksi. Ja hetki siinä tankattiin, kunnes hitaammallakin sytytti ja tajusin, että ensimmäisenä löydetty maalimies on kadonnut... Takaisin hommiin siis!

Jatkettiin matkaa jo tutkitulle vihreälle ovelle, ja lähetin Vapun sinne uudelleen. Hapsi kävi käytävän päässä ja tuli takaisin, ja koska olin vakaasti päättänyt luottaa koiraani, lähdettiin tilasta pois jo siinä vaiheessa, kun muut vasta oli tulossa ovesta sisään. Siinä kohtaa oli jo aika selvää missä kadonnut lammas on, ja Vapi oli samaa mieltä. Hapsu kipaisi hissin taakse menevän käytävän päähän, ja sieltähän se haukkukin sitten kuului. Ja näin oli maalimies (taas) löydetty ja alue tutkittu. Kunnes kuulin, että yksi ukko on löytymättä, ja että koira kyllä tietää missä ko. maalimies on. Niinpä suunta otettiin taas kohti violettia ovea, ja avasin Vapille taas lasioven, kun se sinne halusi. Sisällä Haps suunnisti saunatilan ovelle, ja tutki ensin sauna- ja pesutilat, ja siirtyi sitten pukutilaan. Siellä se tutki ja tutki, ja alkoi haukkuakin ja yritti kurottaa kaappien päälle ja viereisille hyllyille, mutta missään ei ketään näkynyt. Siinä kohtaa piti ihan kysyä että onko se ukko siellä kaapissa, ja siellähän se. Kaappi oli varmaan 30 cm leveä ja ehkä 150 cm korkea, mutta niin siellä vaan joku oli! Hapsi tarkensi ja tarkensi ja haukkui ja haukkui, ja alkoi jo selvästi turhautua kun ukko ei löytynyt, tai tullut esiin, vaikka Vapi haukkui. Kaapin ovea piti lopulta raottaa jonkin verran, että Haps tajusi vihdoin missä ukko on. Aika tyytyväinen ja väsynyt Vapu oli kun maalimies lopulta tuli kaapista pois!

Toinen etsintäkierros oli parin tunnin odottelun jälkeen, alueena kolmas kerros. Portaat, mistä 3. kerrokseen noustiin, oli keskellä pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneita. Lähetin Vapun ensin vasemmalle, ja aika pian se pyörähtikin vasemmalla puolella olevaan wc-/suihkutilaan, ja heilutti jo suihkuverhon takana, ammeen "päällä" ikkunalaudalla istuvalle maalimiehelle häntää, kun jostain syystä peruuttikin pois huoneesta eikä olisi halunnut tulla takaisin. Kutsumalla kuitenkin tuli, mutta ei millään halunnut itse raottaa suihkuverhoa. En tiedä luuliko Hapsi että siinä on seinä, vai mikä aivopieru sille tuli, mutta meni maalimiehen luokse vasta kun raotin verhoa itse. Palkaksi sai lihaliuskan, kun joku ei varannut tarpeeksi kunnon palkkoja mukaan... Siitä jatkettiin käytävän päähän, josta käännyttiin takaisinpäin. Heti portaikon oikealta puolelta Vapu pyrähti taas huoneeseen, ja siellä taas tarkennettiin ja haukuttiin ja haukuttiin. Ukko oli siis komerossa jonka ovi oli kiinni, viereisen komeron ovi oli puolestaan auki. Hapu kiersi ikkunalautoja ja kiipeili tyhjää komeroa vasten ja haukkui, ja tuli välillä keskelle huonetta haukkumaan turhautuneena minulle. Tilanne vaan jatkui ja jatkui, ja ovea piti lopulta taas raottaa ihan kunnolla että Vapi bongasi ukon. Bongasi sentään lopulta...

Matkaa jatkettiin kohti käytävän päätä, ja Vapu irtosi ihan kivasti edelle. Vähän kauempana se  kääntyi taas vasemmalla olevaan huoneeseen, josta kuuluikin taas kunnon haukku. Viimeinen ukko oli sopivasti vähän auki olevassa komerossa, ja oli Vapille ihan pala kakkua. Vielä kun palkaksi sai treenikaverilta saatua maksalaatikkoa, niin lopetus oli kaikin puolin onnistunut.

Treenistä saatiin risuja kun ohjaaja ei lukenut koiraa tarpeeksi hyvin ja hukkasi maalimiehen, ja ruusuja kun koira oli niin taitava ja ohjaaja luki koiraa hyvin ;) Kuulemma välillä oltiin ihan ilmiömäisiä, lähestulkoon :D Lopun onnetonta esiintymistä paikkasi koiran ja ohjaajan väsymys (kello oli lähemmäs 23), ja uudenlainen tilanne. Ihan tyytyväinen pitää kuitenkin olla!

Radalla

Pitkästä aikaa Herttoniemessä "omalla" radalla, lisänä ekaa kertaa Hertsikan palotalo, palomiesten konteista rakennettu, kaksikerroksinen savusukellusharjoitustalo. Ilma oli oikein kivan tuulinen. Hapsille neljä ukkoa kissanruokapalkalla, kaksi talossa ja kaksi ulkona. Sisälle halusin yhden alas ja yhden ylös, ja kummatkin niin, että pitää etsiä (ylös mentiin pimeitä, tosi kapea-askelmaisia metalliritiläportaita). Muuten vapaavalintaiset piilot. Kaikilta ukoilta kunnon haukut.

Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!

Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan.  Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa  L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.

Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!

Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.

Vielä kerran Nikkilä

Maanantaina treenattiin taas mielisairaalassa. Hapsulla oli neljä ukkoa, joista yksi vieras. Mulla oli vähän sellainen ajatus, että voitaisiin tutkia yksi kokonaan tyhjä kerros, mutta luovuin siitä kuitenkin kun kello riensi... Jotain umpparin tyylistä ja hyvät, kunnon haukut oli lopulta toiveena. Palkkana kissanruokaa, annoin itse (uuden, oranssin) lelun viimeisen ukon jälkeen.

Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.

Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!

Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.

Mutta on se aika taitava :)

Pommarissa ma

Päätin kerrankin jo etukäteen treenin teeman, mikä oli haukkua ja leikkiä. Kivikkotreenit muuttuikin lennossa pommaritreeneiksi, mutta pitäydyin silti suunnitelmassa. Hapsille kolme ukkoa, haukut 20, 30 ja niin kauan että tulen itse paikalle.

Lähetys aika lailla ovelta, eka ukko löytyi kolosta kaaren takaa, tai niin Vapi -ja sitä kautta minä itse, luuli. Aloitti haukun kaaren edessä, lopetti ja tarkensi kaaren taakse ja haukkui lisää, kunnes lopetti taas. Piilo oli nimittäin tyhjä... Vapu totesi saman, ja alkoi tarkentaa hajua uudelleen, ja paikansikin ukon vähän pidemmällä olevan oven taakse. Haukkuja 30, suunnilleen 25 piti vähän taukoa, mutta jatkoi hyvin ja saikin sitten haukkua vähän ekstraa. Leikki hyvin.

Toinen lähetys aika lailla "hallin" keskeltä oikeassa reunassa olevien paloautojen luokse. Sieltä löytyikin toinen maalimies -piis of keik sanoo Vapi- jota haukuttiin niin kauan että ehdin itse paikalle. Annoin haukkua jonkin aikaa ennen kuin menin maalimiehen luokse, ja siinä vaiheessa kun siirryin Vapin viereen, haukkuun tuli pienenpieni katkos kun piti katsoa mitä siellä oikein puuhaillaan, mutta jatkoi haukkua itse. Siitä hetken päästä palkka. Leikki tosi hyvin, taisi olla kivaa kun olin ihan vieressä!

Kolmas lähetys taas keskeltä hallia, tarkoituksena tarkistaa koulutustiloihin vievät tilat (ei valoja päällä). Kysyin ennen lähetystä pitäisikö mennä ovelle lähettämään, ja sain vastaukseksi että voi lähettää siitäkin, jos koira siitä sinne menee. Siinä suhteessa Vapiin voi kyllä luottaa, sehän oli ainut vielä tarkastamaton tila, joten lähetin siitä missä oltiin. Hapsi teki kierroksen sen peräkärryn ympäri, jossa olin vähän aiemmin makoillut ainakin puolisen tuntia, ja siirtyi sieltä varman oloisena ovien läpi, sinne minne pitikin. Viimeinen ukko löytyi makuulta oikealle haarautuvan käytävän päästä, ja haukku oli hyvä. Tosin kuulemma vähän ennen 20 haukkua Vapi oli läpännyt maalimiestä tassulla päähän, että annas jo se lelu tänne, mutta kiltisti jatkanut haukkua kun läpsiminen ei tuottanut tulosta. Lopussa leikitin ja muut leikitti, Vau oli varsin hyväntuulinen ja iloinen. Tosin vähän taisi rouhia leikittäjiä käsistä, mutta verta ei tainnut tulla keltään, huh. Siitä juostiin autolle, missä sitten loppupalkka. Hauska kun Vapi hyvin jo tietää, että autolla on herkkuja odottamassa, ja sillä on sinne suorastaan kiire! Kivempi kyllä jättää se taas autoon, kun se itsekin sinne haluaa.

Huomiot:

• Haukkumisessa ei ongelmaa, ei myöskään sen suhteen että tulen itse paikalle
• Makaava maalimies ei minkäännäköinen ongelma, mitä kyllä epäilinkin. Ei vaan voi muistaa onko makaavia ukkoja ollut miten paljon
• Ei ongelmia pimeiden paikkojen kanssa

Nyt vaan pitää olla tarkkana, että Vapi ei ala taas ilmaista pelkkää hajua, vaan etsii sen ukon. Vapun vahvuus on kyllä ehdottomasti ohjattavuus, ja se taitaa aika hyvin itsekin hahmottaa tiloja, että mitä pitää tutkia. Jotain hyötyä rauhallisuudestakin?

Avohoidokkien viikonloppu

Lauantaina käytiin taas Nikkilässä hullujenhuoneella ekstratreeneissä. Nopeista treeneistä venyi vähän pidemmät, mutta siinähän se lauantai kuluu, vielä kun kelikin lämpesi niin autossakaan ei tullut kylmä.

Vapille neljä ukkoa, kerroksina kakkonen ja kolmonen, haukkuja kymmenkunta, kuitenkin palkka hyvästä haukusta. Ruokapalkalla, ylimmässä kerroksessa myös lelut. Pari vaikeampaa piiloa, pari helpompaa, muuten Sami sai vapaat kädet.

Alku ei paras mahdollinen, jouduttiin odottelemaan ovella jonkin aikaa. Suoraan toiseen kerrokseen, mistä lähetys ensin oikealle. Haki kivasti, hieman vinkui ja kierteli, mutta jatkoi kuitenkin itsenäisesti vasemmalle puolelle. Vasemmalla kävi ensin vasemmalla, jossa taas vinkui hieman, jatkoi kuitenkin oikeaan "siipeen" nukkehuoneeseen, josta uudelleen siirtyi vasemmalle samaan kohtaan vinkumaan. Sai selvästi hajun, mutta ei meinannut löytää ukkoa. Haukkui jo vähän ovella, selvästi turhautuneena, mutta kun pyysin tarkentamaan, jatkoi hommia. Lopulta paikansi hajun kattoluukkuun, ja haukkui sitä kauempaa (ja itsekin arvasin että mm on väkisinkin luukussa -vähän vaikeampi vaikea kun ajattelin!). Sai palkan sitten jo siitä (vähän vahingossa), vaikka haukkui turhan kaukana. Kohti kattoluukkua kuitenkin! Syömisestä suoraan hommiin, ja toinen ukko löytyi vasemman siiven päästä, mukavan helposti.

Kolmannessa kerroksessa lähetin jo ovelta (pitkä suora käytävä jonka kummallakin puolella huoneita). Teki pienen kierroksen ekan kolmanneksen jälkeen, josta arvasin saaneen hajun, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin. Tepsutteli käytävän päähän, jossa jäi hetkeksi katselemaan maisemia. Siitä kääntyi takaisinpäin, ja viimeisen kolmanneksen alussa alkoi taas työstää jotain hajua. Seurasin perässä n. puoleen väliin käytävää tueksi, ja odoteltiin siinä. Tarkenteli jonkin aikaa, kunnes viimein ukko löytyi komerosta. Hyvä haukku, mutta lelu ei kelvannut. Palkan jälkeen uusi lähetys ovelle päin, ja eteni taas hyvin. Jatkoi ovelle asti, jossa teki pienen kierroksen katselijoiden ympärillä, mutta ilman uutta kehoitusta jatkoi hommia ja tarkisti lähimmät ovet/huoneet. Kolmannesta oikealle poikkesi pidemmälle, ja sen huoneen pesuhuoneen kylpyammeesta löytyi sitten viimeinen ukko. Hyvä haukku, lelu ei kelvannut ensin, mutta haki sen sitten. Ei kuitenkaan leikkinyt minunkaan kanssa.


Treenikerran plussat:

• ei ongelmaa haukkua vieraille maalimiehille
• ruokapalkka kiva juttu
• motivaatio kesti vaikka turhautui

Ja ne miinukset:

• liukasteli enemmän kuin maanantaina -tai ei enempää, mutta nyt se selvästi häiritsi (koiraa)
• ei leikkinyt vieraiden kanssa
• ei leikkinyt edes lopuksi

Ohjaaja sai taas kerran muistutuksen siitä, että koira tietää paremmin. Vauhtia on helppo lukea, kun vaan luottaisi siihen mitä näkee. Ei saa tarkastuttaa turhaan! Omaa päätelmää on se, että Vapi vinkuu myös vanhoille hajuille. Pitää kuitenkin luottaa siihen, että erottaa vanhat ja nykyiset piilot -ja kyllähän se erottaa.

Rakennukset on kivoja, mutta olisi ihan kiva päästä välillä metsäänkin!

Maanantai-ilta mielisairaalassa

Maanantaitreenit Sipoossa, Nikkilän vanhassa mielisairaalassa. Otin sekä ruokaa että lelut mukaan. Aiemmin Vapilla on ollut vähän motivaatiopulaa rakennuksissa, kun ei palkkaannu sisällä leikistä/ei aina pysty leikkimään kunnolla. Nyt tehtiin sitten niin, että cesaria purkista, ja lelun siihen päälle.

Neljä ukkoa kolmessa kerroksessa, haukkuja muutama. Unohdin ottaa liivit ja valon mukaan, joten pelkällä pannalla mentiin. Kellarista aloitettiin, teki ihan kivasti hommia ja sai mielestäni hajun maalimiehestä. Tarkentaessa juuttui kuitenkin haistelemaan maata (mitäköhän ruumiita sinne oli haudattu, V oli nimittäin eka koira kellarissa...), josta kehoitin lähtemään uudelleen hommiin. Haki myös oven vasemmalta puolelta, kunnes palasi oikealle mistä tod. näk. sai jo aiemmin hajun. Sieltähän se ukko sitten löytyi.

Alimmassa kerroksessa lähetin ensin pitkään käytävään oikealle. Eteni hyvin, kävi auki olevat huoneet hienosti läpi. Ei edennyt kuitenkaan ihan ihan perälle asti. Takaisin tullessa lähetin ovesta vasemmalle, ja tiivis työskentely jatkui. Kävi kaikki huoneet oikeastaan läpi, ja ukko löytyi leikkaussalin komerosta (?, ehkä, jos muistan oikein). Palkkauksen jälkeen ajattelin tarkistaa vielä oikeanpuoleisen käytävän pään, mutta koiraa lähettäessäni  se poikkesikin heti ensimmäisestä ovesta ilmaisemaan. Piilo oli sama missä olin itse ollut aiemmin, tiedä sitten oliko sillä merkitystä. Muistelen kuitenkin, että olisi ollut ennenkin vaikeuksia sellaisten piilojen kanssa, missä itse olen kykkinyt vähän aiemmin.

Toisessa kerroksessa lähetin ensin ovesta oikealle, ja käytävän haarautuessa V valitsi vasemman puoliskon ensin. Hieman vinkui ennen kuin tuli pois, ja ajattelinkin jo, että tuo käydään katsomassa uudelleen jos ei muualta löydy. Siitä lähetys kuitenkin oikeaan haaraan, jossa saikin heti hajun. Pientä kiertelyä jonkin aikaa että tarkensi, sitten ilmaisu. Lopussa leikittiin kunnolla lelulla, maalimiehillä lelu ei oikein kiinnostanut, purkki kiinnosti enemmän.

Huomioita:

• Rakennuksille tästedes ruokapalkka (+ lelu ainakin viimeisellä)
• Ensimmäistä kertaa liukkaalla alustalla Vapilla ei alkanut motivaatio loppua. Motivointi kunnossa vihdoinkin, vai voisiko johtua myös koiven paremmasta liikkuvuudesta?
• Valo koiralle aina mukaan!

 Hapsi teki varsin kivasti hommia, ja on edelleen mukavan äänetön etsijä. Hajun saatuaan tulee usein hau tai viu, mikä on toisaalta ihan jees. Malttaa kuitenkin tarkentaa hyvin, eikä huutele turhia. Ei myöskään kaahaile, mutta toisaalta ei kaatuillutkaan, ja etsintädraivi oli koko ajan hyvä. Tykkään ehdottomasti siitä, miten hyvin Vapi on ohjattavissa, ja miten itsenäisesti se toisaalta etsii isojakin alueita, ja juur noita pitkiä käytäviä missä miljoona huonetta. Sisätiloissa hajut liikkuu niin eri tavalla, että käytävältä ei hajua yksinkertaisesti voi aina saada. Hapsi on edennyt kyllä huimasti sitten kevään, vaikka aika harvakseltaan on treenattu. Ja ehkäpä sitä itsekin osaa lukea koiraa paremmin, Vapi ainakin tekee siitä aika helppoa, kunhan vaan luottaa siihen mitä näkee.

Olipas kivat treenit!

Pommarietsintää

Maanantaitreenit Hertsikan kalliopommisuojassa, aiheena oikeastaan itsenäinen etsintä (pimeässä). Kolme ukkoa, lähetys ovelta, missä pysyin koko ajan itse. Valot päällä kun tultiin sisälle, ennen lähetystä valot pois.

Hapsi oli taitava! Kova hinku hommiin, ja pimeästä (ja ikävästä sisätilasta) huolimatta lähti ekalla lähetyksellä piiitkälle suoraan sisääntulokäytävän päähän asti, ja ensimmäinen ukko löytyikin metallioven takaa. Taisi alkuun vähän turhautua, kun sai hajun mutta ei heti löytänyt ukkoa (yksi haukahdus), mutta ukolle päästyä hyvä ilmaisu ja aika raisu leikki. Maalimies ulos ja uusi lähetys. Taas upposi hienosti, nyt meni tilan perälle asti oikealle, mistä löytyikin toinen ukko. Taas hyvä haukku ja hyvä leikki. Kolmannella lähetyksellä meni suoraan käytävän oikeaan reunaan, josta otin uudelleen lähetykseen. Nyt lähti paremmin, seurasi oikeaa reunaa perälle asti, mutta kulmassa lähti tutkimaan (tyhjää) tilaa oikealla. Etsi siellä kauan, mutta valosta päätellen teki koko ajan hommia. Lopulta kolmas (lähin) ukko löytyi kulmasta kärryn takaa, ja taas hyvä haukku ja hyvä leikki. Leikittiin lopuksi, leikitin itse ja maalimies leikitti, josta melkein juosten autolle loppupalkalle. Hyvin on Vapilla jo mielessä että autolle on treenin jälkeen kiva mennä :)

Haastava treeni, kun hajut liikkui pommarissa ties miten. Ovikin oli kiinni, joten mikään ei liikutellut hajuja. Todennäköisesti Vapi oli koko ajan hajulla, mutta joutui selvittelemään pitkään mistä haju tulee. Tyyppi oli kyllä hieno!

Huomioita:

• Vapi etsi hyvällä sykkeellä koko ajan, turhautuminen ei saanut virettä laskemaan
• Pommari paikkana ei häirinnyt enää, hieno homma
• Pimeydellä ei vaikutusta (näin vähän kyllä aavistinkin)
• Vaikka Vapsi vaan tepsuttelee menemään, tekee hyvin ja innokkaasti töitä. Se vaan ei ole mikään raketti. Nenä kuitenkin toimii :)