Eilen oltiin raunioilla Hepeko-treeneissä. Vapulla oli neljä ukkoa cesar-palkalla, palkka haukun aloituksesta, teemana "menee sinne sisälle ja ilmaisee vasta siellä". Lähetys vasemmalle puolelle pääalueelle, ja eka ukko nousi helpolla vasemman reunan tunnelista. Löytöpaikalta (noin) uusi lähetys, josta suoraan seuraavalle ukolle betonilaatan alle. Löytöpaikalta uusi lähetys, ja kierto aika lailla takalaitaa kallioille, ja sieltä tien toiselle puolelle L-putken L-osaan. Viimeiselle ukolle kysyin vähän vinkkiä mihin kannattaa lähettää, ja neuvosta lähetin kohti aloituspaikkaa. Vähän siinä mietin että mahtaakohan irrota koko pihan yli, vielä kun ohjaajaa kehoitettiin pysymään paikallaan, mutta eihän sen tarvinnutkaan irrota. Ukko oli keskellä tietä pystyssä tönöttävässä metalliputkessa. Taitava Vaappu!
Vapu teki töitä varsin hyvällä vireellä, sillä oli kivaa, sillä oli intoa, se oli kyllä parhaimmillaan :D Kotona se nyhjää väliaidalla ja odottaa että naapurin hemaisevat leidit tulisivat ulos, mutta treeneissä se petrasi ihan mielettömästi. Varsin onnistunut treeni.
Reiskalle kokeiltiin kolmella ukolla sellaista, että ukot -kaikki yhtä aikaa- näyttivät Reetille nameja ja lähtivät juosten piiloihin. Kun kaikki oli poissa näkyvistä, Reepa päästettiin eleettömästi irti, ja paikallaolijat ohjaaja mukaanlukien olivat täysin passiivisia. Vähän Reeti alkuun tuumi että mitäs nyt, ja sitten jo juostiinkin ekalle ukolle. Vähän piti käyttää nenääkin että (lihapullat) maalimies löytyi, ja mennä lentokoneen alta ja pahvilevyn yli. Maalimies toi Reetin syötellen takaisin, ja meidän luona heittäytyi myös passiiviseksi. Hetki piti miettiä ja pyöriä, mutta sitten suorastaan kuului miten herneet törmäsivät toisiinsa, ja Reeti lähti etsimään niitä muita karkuunjuosseita. Hienosti se kiipesi kalliolle, käytti vähän jopa nenää ja juoksi suoraan lentokoneen pyrstön alta seuraavan maalimiehen luokse. Takaisin tultiin aika pelottavan läheltä viimeistä ukkoa, mutta hienosti Riikka handlasi tilanteen ja perille päästiin ilman uusia löytöjä. Viimeiselle lähdettiinkin jo aika varmoin ottein, ja se löytyi helposti metalliputken takaa. Putken päältä piti toki ottaa matkan varrella vähän pomppua ;)
Reepa oli älyreipas! Irtosi tosi hienosti (joo, sain kuulla kun epäilin että irtoaakohan se...), meni tosi reippaasti ja vähät välitti erilaisista alustoista. Aika huoletta se meni myös eteen osuneista rakenteista läpi, mahtoikohan edes huomata :) Reeti oli kyllä ihan huippu. Lopussa sai sitten leikkiä Matin kanssa risulla (mulla ei ollut lelua taskussa, hölmö minä) ja Minna-Ellan kanssa Ainun patukalla. Kaikki kelpaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti