Reilu viikko ennen joulua käytiin Tuomarinkartanolla partioimassa. Kaksi ukkoa kissanruokapalkalla, liina mukana mutta koira vapaana. Ensimmäinen ukko löytyi vallan hienosti, toinen jäi ensimmäisellä kierroksella löytymättä ja otettiin kohde-etsintänä. Vika ei sinänsä ollut etsintäsuunnitelmassa tai koirassa, tuuli vaan pyöri tosi paljon. Oltiin siis jo kertaalleen kuljettu samasta kohtaa, mistä Vapu toisella kierroksella sai hajun. Löytyi lopulta hienosti. Ihan kiva treeni vuoden loppuun :)
Samalla viikolla tehtiin kotona pihassa joka päivä hyppyä yhden nakin verran. Selvästi jutun juoni alkaa kirkastua, mutta vähän Vauhti on vielä epävarma että koska kuuluu mennä ja koska ei. Tai lähinnä tulee niitä empimisiä, lähtee liikkeelle mutta pysää ja palaa. Eikä oikein kestä vielä palkkausta esteen toiselta puolelta, se aiheuttaa epävarmuutta seuraaville hypyille. Mutta pikkuhiljaa!
Jotain pientä tokoinnostuksen häivää on taas havaittavissa, innostuin jopa katselemaan jo tulevan vuoden kokeita! Tähän asti olen aina sanonut, että ei me mennä hallikokeisiin kun ei olla koskaan sellaisessa edes treenattu, mutta kun kesään on niin kovin pitkä aika... Nooh, saahan sitä intoilla ;)
Tänään lenkillä Vapu tuli huomiota hakemaan/kontaktia tarjoamaan, ja ai että pieni koiranpoikanen tuli iloiseksi kun takin taskusta löytyikin patukka, ja tyyppi pääsi ihan oikeasti tekemään hommia! Alkuun seuraamista, jossa oikein hieno kontakti, mutta tiiveys meinasi mennä painamisen puolelle. Täyskäännöksissä myös pientä edistämistä, mutta kun se lelu! Huomasi hyvin että oli vähän taukoa alla... Varsin kivaa ja innokasta enikeis! Lisäksi tehtiin vähän noutojuttuja (ihan vaan sillä patukalla, lenkkitakin taskusta ei löytynyt sentään kapulaa...), jotka nekin oli innokkaasti ja hyvällä mielellä tehtyjä. Patukan pitoa edessä, pienten matkojen siirtymistä patukka suussa ja kokeiltiinpa jopa sitäkin, että laitoin Vapin istumaan parin metrin päähän itsestäni ja patukan siihen meidän väliin, ja pyysin tuomaan. Ja sehän toi! No, käskyjä tarvittiin pari että tajusi jutun jujun, ja vähän autoin käsiavulla eteenistumisessa, mutta ihan itse otti patukan maasta ja toi sen eteen, ja vielä ihan iloisella ilmeellä! Jee!
torstai 27. joulukuuta 2012
torstai 6. joulukuuta 2012
Kuvitusta
 |
| Rankkaa on. Hakumetsällä viikko sitten. |
 | |||
| Siellä se on, suihkuverhon takana. Mites sinne pääsis? |
 | ||
| Täällä se on, ihan varmasti! Or not... |
Partiointia keskuspuiston laidalla
Keskiviikkona käytiin kahden hengen partiointitreeneissä Paloheinässä/Pakilassa. Matti luki ensin apparina karttaa ja hoiti radiopuhelinta, itse tein etsintäsuunnitelman ja ohjasin koiraa. Alue oli ihan riittävän suuri pläntti keskuspuiston ulkoilureittien rajaamaa metsää, jossa oli keskellä linnoitusrakennelmia ja juoksuhautoja. Etsittävänä oli 30-40-vuotias tummiin pukeutunut nainen, joka todennäköisesti yrittää piiloutua etsijöiltä.
Etsintäsuunnitelman mukaan kierrettiin ensin pitkulaisen alueen vasenta reunaa tuulen mukaan niin, että aluetta haravoidessa poikittaisilla "pistoilla" tuuli tuli tutkimattoman alueen puolelta. Tai näin meni suunnitelma, metsässä ei sitten tuullut tipan tippaa...
Tutkittiin aluetta reilun tunnin ajan suunnitelman mukaisesti, ja saatiin lopulta (ajan säästämiseksi...) kohde-etsintätehtävä linnoitusalueelle. Osa alueesta oli jo tutkittu, joten lähdettiin kiertämään jäljellä olevia juoksuhautoja. Vapu meni siinä kohtaa aika kaukana, joten huomasin itse maalimiehen, ts. kadonneen, ennen koiraa. Jatkettiin kuitenkin kierrosta että koira saa löydön, ja ennen kuin saatiin täysi ympyrä tehtyä Haps sai hajun ja tomahti reunalle ilmaisemaan. Palkkasin itse Vapun samalla kun appari jututtu löydettyä. Aika jees.
Tuo oli meidän ensimmäinen ihan tuollainen "oikea" partiointitreeni, ja olin vähän epävarma että mitäköhän Vapu tekee. Metsässä siis kuljettiin ns. iltalenkillä, koiraa ei siis pistotettu eikä varsinaisesti lähetetty, vaan aluetta vain kuljettiin yhdessä läpi. Hapu vaikutti kyllä olevan ihan lenkkifiiliksissä, se imppasi pissoja ja merkkaili ja juoksenteli ja tutki, mutta näin jälkikäteen voi kyllä sanoa että ihan hyvällä asenteella se taisi siinä sivussa tehdä töitä. Tai ainakin kotiin tuli eilen hyvin väsynyt koirapoika, ja aamupäivän lenkin jälkeen kaveri kipusi yläkertaan nukkumaan edes syömättä välillä! Vauhti siis hoiti homman (taas kerran) kotiin, ohjaaja sen sijaan tipahti välillä (ihan kirjaimellisesti) kartalta...
Etsintäsuunnitelman mukaan kierrettiin ensin pitkulaisen alueen vasenta reunaa tuulen mukaan niin, että aluetta haravoidessa poikittaisilla "pistoilla" tuuli tuli tutkimattoman alueen puolelta. Tai näin meni suunnitelma, metsässä ei sitten tuullut tipan tippaa...
Tutkittiin aluetta reilun tunnin ajan suunnitelman mukaisesti, ja saatiin lopulta (ajan säästämiseksi...) kohde-etsintätehtävä linnoitusalueelle. Osa alueesta oli jo tutkittu, joten lähdettiin kiertämään jäljellä olevia juoksuhautoja. Vapu meni siinä kohtaa aika kaukana, joten huomasin itse maalimiehen, ts. kadonneen, ennen koiraa. Jatkettiin kuitenkin kierrosta että koira saa löydön, ja ennen kuin saatiin täysi ympyrä tehtyä Haps sai hajun ja tomahti reunalle ilmaisemaan. Palkkasin itse Vapun samalla kun appari jututtu löydettyä. Aika jees.
Tuo oli meidän ensimmäinen ihan tuollainen "oikea" partiointitreeni, ja olin vähän epävarma että mitäköhän Vapu tekee. Metsässä siis kuljettiin ns. iltalenkillä, koiraa ei siis pistotettu eikä varsinaisesti lähetetty, vaan aluetta vain kuljettiin yhdessä läpi. Hapu vaikutti kyllä olevan ihan lenkkifiiliksissä, se imppasi pissoja ja merkkaili ja juoksenteli ja tutki, mutta näin jälkikäteen voi kyllä sanoa että ihan hyvällä asenteella se taisi siinä sivussa tehdä töitä. Tai ainakin kotiin tuli eilen hyvin väsynyt koirapoika, ja aamupäivän lenkin jälkeen kaveri kipusi yläkertaan nukkumaan edes syömättä välillä! Vauhti siis hoiti homman (taas kerran) kotiin, ohjaaja sen sijaan tipahti välillä (ihan kirjaimellisesti) kartalta...
tiistai 4. joulukuuta 2012
Maanantain Bombat
Eilen oltiin taas Bombassa rakennusetsintätreeneissä, ajattelin ottaa Vapulle aika helpon hyvänmielentreenin. Kolme maalimiestä, yksi erillään olevassa metallikaapissa, kaksi vapaavalintaisissa, kivoissa piiloissa.
Lähetys ovelta, ja kohta Vapu jo tarkenteli toisessa olohuoneessa. Ukko löytyi sängystä patjan alta, oli juur sopivan kiva ja helppo. Sitten vaan uutta lähetystä (kohti sitä kaappia), ja johan alkoi taas tulla ongelmia... Vapu tarkensi ja tarkensi, ja haukkui ja haukkui. Se selvästi muisti viikkoa aiemman komeropiilon, ja ehdotti että joskos ukko olisi taas siellä. Komero näytettiin tyhjäksi, ja sitten taas juostiin ympäriinsä ja haukuttiin. Kyllä Vapu koko ajan teki töitä, mutta turhautuminen purkautui taas haukkuna, ja se jotenkin jäi vähän jumiin siihen tilanteeseen. Siihen härdelliin paikalle tuli vielä pari palomiestä -Vpk tuli yllättäen treenaamaan- joten itseäkin alkoi taas hermostuttaa. Lähetin Vapun uudelleen suoraan kohti kaappia, ja juuri kun oli tarkoitus avata ovea vielä enemmän, Vapu sen viimeinkin bongasi. Osasipa olla taas hankala! Vaikka sen piti olla ihan helppo, kun ovikin oli jonkin verran auki.
Lähetin viimeiselle ukolle olohuoneen ovelta eteenpäin, ja Vapu kipsutteli kellariin asti, mistä viimeinen ukko sitten löytyi. Loppuun siis helppo ja kiva onnistuminen kuitenkin, sitten juostiinkin pois palomiesten jaloista.
Nyt annetaan kyllä kaappijuttujen hautua jonkin aikaa. Varmaan tässä talvella jonkin verran rakennuksissa pyöritään, mutta kaappien suhteen otetaan nyt askel taaksepäin. Saa ukot ja akat pysyä kaapeissaan meidän puolesta.
Lähetys ovelta, ja kohta Vapu jo tarkenteli toisessa olohuoneessa. Ukko löytyi sängystä patjan alta, oli juur sopivan kiva ja helppo. Sitten vaan uutta lähetystä (kohti sitä kaappia), ja johan alkoi taas tulla ongelmia... Vapu tarkensi ja tarkensi, ja haukkui ja haukkui. Se selvästi muisti viikkoa aiemman komeropiilon, ja ehdotti että joskos ukko olisi taas siellä. Komero näytettiin tyhjäksi, ja sitten taas juostiin ympäriinsä ja haukuttiin. Kyllä Vapu koko ajan teki töitä, mutta turhautuminen purkautui taas haukkuna, ja se jotenkin jäi vähän jumiin siihen tilanteeseen. Siihen härdelliin paikalle tuli vielä pari palomiestä -Vpk tuli yllättäen treenaamaan- joten itseäkin alkoi taas hermostuttaa. Lähetin Vapun uudelleen suoraan kohti kaappia, ja juuri kun oli tarkoitus avata ovea vielä enemmän, Vapu sen viimeinkin bongasi. Osasipa olla taas hankala! Vaikka sen piti olla ihan helppo, kun ovikin oli jonkin verran auki.
Lähetin viimeiselle ukolle olohuoneen ovelta eteenpäin, ja Vapu kipsutteli kellariin asti, mistä viimeinen ukko sitten löytyi. Loppuun siis helppo ja kiva onnistuminen kuitenkin, sitten juostiinkin pois palomiesten jaloista.
Nyt annetaan kyllä kaappijuttujen hautua jonkin aikaa. Varmaan tässä talvella jonkin verran rakennuksissa pyöritään, mutta kaappien suhteen otetaan nyt askel taaksepäin. Saa ukot ja akat pysyä kaapeissaan meidän puolesta.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Lauantaita hakumetsällä
Lauantaina käytiin Landbossa hakuilemassa, taisi olla meille ensimmäinen kerta lumessa! Hapulla oli neljä ukkoa, joista kaksi vierasta. Alkuun ja loppuun helpommat, ja välissä sitten vähän vaikeammat. Viimeisellä oli tuttu maalimies, että saataisiin loppuun vielä hyvät leikit. Teemana lähinnä suorat pistot, mutta niin, että edetään keskilinjalla koko ajan, ja pistot tulee koskemattomaan hankeen.
Ensimmäinen pisto oikealle oli aika oppikirjasuoritus, Haps lähti suoraan tallauksista välittämättä, ilmaisi tosi hyvin ja leikki hyvin. Toisella lähetyksellä vasuriin lähti hyvin, mutta jäi haahuilemaan ehkä 20 metriin. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, josta lähtikin sitten paremmin. Upposi hyvin aika takareunaan asti, mutta sai ilmeisesti hajun (tai jäljen...) viimeisestä maalimiehestä ja kävi nostamassa sen. Eipä siinä, kaunis laatikonmuotoinen pisto, mutta vähän turhan suuri... Ja se viimeinen ukko oli se tuttu...
Kävin hakemassa Vapun palkkauksen jälkeen edempää keskilinjalta, ja palattiin samaan vanhaan lähetyskohtaan. Nyt Haps meni riittävän pitkälle, ja ukko löytyi viimein. Viimeinen maalimies oli siis oikealla puolella, ja ensimmäiseltä lähetykseltä Haps lähti turhan vinoon oikealle, ja palasi takaisin, vaikka pitkän piston tekikin. Siinä vaiheessa jo katsoin että vaikuttaapa Vapu väsyneeltä, ja sitä se olikin. Kiltisti Vapi kuitenkin taas pistolle lähti, ja nyt meni ennemminkin vähän vasemmalle, josta sai tuulen mukana hajun. Hyvä haukku, mutta hetken ihmettelyä aiheutti piilolta kuulunut karjahdus -Haps siellä sai palautetta rouhaistuaa maalimiestä käsivarresta... Ei tullut varoitettua vieraita maalimiehiä että Haps saattaa napata mahdollisesti myös hihasta, mutta kun eihän se yleensä vieraiden kanssa ihan niin innolla leikikään. Nyt leikki ihan yllättävän hyvin!
Huomioita:
Ensimmäinen pisto oikealle oli aika oppikirjasuoritus, Haps lähti suoraan tallauksista välittämättä, ilmaisi tosi hyvin ja leikki hyvin. Toisella lähetyksellä vasuriin lähti hyvin, mutta jäi haahuilemaan ehkä 20 metriin. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, josta lähtikin sitten paremmin. Upposi hyvin aika takareunaan asti, mutta sai ilmeisesti hajun (tai jäljen...) viimeisestä maalimiehestä ja kävi nostamassa sen. Eipä siinä, kaunis laatikonmuotoinen pisto, mutta vähän turhan suuri... Ja se viimeinen ukko oli se tuttu...
Kävin hakemassa Vapun palkkauksen jälkeen edempää keskilinjalta, ja palattiin samaan vanhaan lähetyskohtaan. Nyt Haps meni riittävän pitkälle, ja ukko löytyi viimein. Viimeinen maalimies oli siis oikealla puolella, ja ensimmäiseltä lähetykseltä Haps lähti turhan vinoon oikealle, ja palasi takaisin, vaikka pitkän piston tekikin. Siinä vaiheessa jo katsoin että vaikuttaapa Vapu väsyneeltä, ja sitä se olikin. Kiltisti Vapi kuitenkin taas pistolle lähti, ja nyt meni ennemminkin vähän vasemmalle, josta sai tuulen mukana hajun. Hyvä haukku, mutta hetken ihmettelyä aiheutti piilolta kuulunut karjahdus -Haps siellä sai palautetta rouhaistuaa maalimiestä käsivarresta... Ei tullut varoitettua vieraita maalimiehiä että Haps saattaa napata mahdollisesti myös hihasta, mutta kun eihän se yleensä vieraiden kanssa ihan niin innolla leikikään. Nyt leikki ihan yllättävän hyvin!
Huomioita:
- tallaukset ei pahemmin haitannut lumessakaan
- lumi ei haitannut -eihän se Vapia haittaakaan!
- hyvät haukut, hyvä into, tosi hyvät leikit
- Vapi oli tosi väsynyt. Onhan hangessa toki raskaampi juosta ja leikkiä, mutta lenkki ja hemaiseva seura taisi vaatia veronsa.
26.11. Bomba
Viime maanantain treenit oli Hertsikassa Bombassa, taas rakennusetsintää. En keksinyt ihmeempää teemaa treeneille, mutta yhden komeron halusin ottaa, kun sellaiset on olleet Vapsulle hankalia. Bonuksena sitten kulkuesteitä oviaukoissa, mm. pitkiä ruokapöydän penkkejä, kaadettu rullakko, tuoleja ja patjoja.
Hapulla oli kolme ukkoa, yksi "olohuoneen" komerossa, yksi kellarissa ja yksi yläkerrassa. Lähetin Vapin ulko-ovelta, ja Vaps lähti hyvin hommiin. Se sai hajun olohuoneessa, mutta tarkensi sen ensin ulko-oven viereiseen vessaan. Vaps kierteli siellä aika kauan, ja kutsuin sen lopulta takaisin. Uudella lähetyksellä tarkensi hajun väärään kulmaan, ja haukkui siellä pitkään. Se kiipeili taas kaappien hyllyille ja kurkki ikkunoihin ja vaikka mitä, ja alkoi jo selvästi taas turhautua kun ukko ei löydy. Sain jonkun kerran pyytää tarkentamaan, ja aloin jo itsekin vähän hermostua kun Vapi vaan haukkui ja haukkui ihan turhaan. Lopulta komeron ovea raotettiin jonkin verran, ja sitten Hapu lopulta bongasi ukon kaapista.
Palkkauksen (ruokaa) jälkeen lähetin Vapin olohuoneen ovelta eteenpäin, ja jäin siihen odottelemaan. Rappukäytävään johtava oviaukko oli melkein tukittu patjalla, mutta hienosti Haps ylitti (tai alitti) esteen. Portaikossa Vapi lähti alaspäin, ja kohta kellarista kuuluikin haukku. Kutsuin Vapin palkan jälkeen takaisin olohuoneeseen, josta lähetin sen uudelleen -yläkerta oli tutkimatta. Hapu lähti kuitenkin taas kellariin, joten menin tukitun oviaukon luokse "tuuppimaan" sitä yläkertaan. Heti se sinne kiipesi kun suunta oli selvä, ja taas kohta kuului haukku. Lopuksi Haps sai neljännen purkin vielä yleisen kehumisen ja rapsuttelun lomassa, kun käytiin vähän läpi miten hommat sujui. Toinen ja kolmas meni ihan nappiin, Hapsulta tuli yksi haukuhdus kun se sai hajun, ja kunnon sarja sitten ukolla. Ensimmäinen alkoi mennä vähän farssin puolelle, vielä kun itsekin aloin jo hermostua. Mutta hyvin Vapu kuitenkin kokosi itsensä ekan, vaikean piilon jälkeen, joten ehkäpä vahinkoa ei syntynyt! Mutta taisi se kyllä olla liian vaikea...
Hapulla oli kolme ukkoa, yksi "olohuoneen" komerossa, yksi kellarissa ja yksi yläkerrassa. Lähetin Vapin ulko-ovelta, ja Vaps lähti hyvin hommiin. Se sai hajun olohuoneessa, mutta tarkensi sen ensin ulko-oven viereiseen vessaan. Vaps kierteli siellä aika kauan, ja kutsuin sen lopulta takaisin. Uudella lähetyksellä tarkensi hajun väärään kulmaan, ja haukkui siellä pitkään. Se kiipeili taas kaappien hyllyille ja kurkki ikkunoihin ja vaikka mitä, ja alkoi jo selvästi taas turhautua kun ukko ei löydy. Sain jonkun kerran pyytää tarkentamaan, ja aloin jo itsekin vähän hermostua kun Vapi vaan haukkui ja haukkui ihan turhaan. Lopulta komeron ovea raotettiin jonkin verran, ja sitten Hapu lopulta bongasi ukon kaapista.
Palkkauksen (ruokaa) jälkeen lähetin Vapin olohuoneen ovelta eteenpäin, ja jäin siihen odottelemaan. Rappukäytävään johtava oviaukko oli melkein tukittu patjalla, mutta hienosti Haps ylitti (tai alitti) esteen. Portaikossa Vapi lähti alaspäin, ja kohta kellarista kuuluikin haukku. Kutsuin Vapin palkan jälkeen takaisin olohuoneeseen, josta lähetin sen uudelleen -yläkerta oli tutkimatta. Hapu lähti kuitenkin taas kellariin, joten menin tukitun oviaukon luokse "tuuppimaan" sitä yläkertaan. Heti se sinne kiipesi kun suunta oli selvä, ja taas kohta kuului haukku. Lopuksi Haps sai neljännen purkin vielä yleisen kehumisen ja rapsuttelun lomassa, kun käytiin vähän läpi miten hommat sujui. Toinen ja kolmas meni ihan nappiin, Hapsulta tuli yksi haukuhdus kun se sai hajun, ja kunnon sarja sitten ukolla. Ensimmäinen alkoi mennä vähän farssin puolelle, vielä kun itsekin aloin jo hermostua. Mutta hyvin Vapu kuitenkin kokosi itsensä ekan, vaikean piilon jälkeen, joten ehkäpä vahinkoa ei syntynyt! Mutta taisi se kyllä olla liian vaikea...
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Keskiviikko 21.11. Eteläinen poliisipiiri
Vähän päivitykset laahaa, mutta koitetaan urakoida vanhat alta pois!
Oltiin siis keskiviikkona 21.11. Pienellä Robertinkadulla rakennusetsintätreeneissä, Helsingin poliisin vanhoissa tiloissa.
Tehtävänantona oli, että x määrä poliiseja oli jäänyt rakennukseen muutossa, ja nämä eksyneet piti löytää. Ohjaaja palkkasi koiran itse. Koirakko kerrallaan, muut odotti "putkassa" omaa vuoroa.
Ensimmäisenä alueena oli kellarikerros, jossa x määrä maalimiehiä. Hapsi lähti hommiin hyvällä asenteella, vaikka virittely (kaupungin keskustassa) olikin vähän puolittainen normirutiineihin nähden. Kellarikäytävällä oli kaksi ovea, ja siitä lähti pieni käytävä hissikuilun taakse. Hapsu kävi ensin kurkkaamassa pikkukäytävän, ja sitten lähdettiin tutkimaan mitä ensimmäisen, vihreän oven takaa löytyy. Sieltähän löytyi vasemmalle lähtevä käytävä ja paljon pukukaappeja. Lähetin koiran käytävään ja jäin odottelemaan löytääkö Vapi jotain, sillä ohjaajan liikkuminen ovelta pidemmälle oli kielletty. Kohta alkoikin ilmaisuhaukku kuulua, ja sain luvan lähteä katsomaan mitä Vapsu on löytänyt. Käytävän päästä löytyi valtava huone/halli, joka oli myös täynnä sikin sokin olevia pukukaappeja. Jonkin aikaa sai suunnistaa että koira löytyi, mutta sieltähän se löytyi maalimiestä haukkumasta. Vapu sai palkan omasta taskusta (mistä V oli kovasti ihmeissään), ja pienen muistutuksen jälkeen tajusin itsekin hoitaa normit "pelastuskoirista päivää" -kuviot. Maalimies napattiin matkaan, ja lähetin Vapun vielä tarkistamaan tilan uudelleen samalla kun palasimme kohti ovea. Mitään ei tuntunut löytyvän, joten jatkoimme kellarikäytävän kautta seuraavalle ovelle.
Violetin oven takaa löytyi suuri aulatila, jonka yhdellä seinällä oli kaksi huonetta, ja vasemman puoleinen seinä oli lasia, ja reunassa oli puoliksi auki pönkätty lasiovi. Alueen rajoituksiin kuului, että lukittuja ovia ei saanut auki, mutta kaikki avonaiset ovet kuului alueeseen. Niinpä aloitimme lasioven takaa löytyvästä tilasta, josta löytyi valtava halli taas täynnä pukukaappeja. Vapu lähti hyvällä asenteellä etsimään, ja kohta kuuluikin taas haukku. Koira paikallistui taas maalimiestä haukkumasta, ja sai taas cesaria taskusta palkaksi. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapun uudelleen hommiin, ja se haravoi kaappien välejä ihan kivalla sykkeellä. Poispäin kulkiessa löytyi hallin seinältä pari ovea, jotka Vapsu sai käydä tarkistamassa. Ensimmäisen takaa löytyi tyhjä wc, ja toisen takaa sauna- ja pesutilat pukuhuoneineen. Vapu kävi oma-aloitteisesti tilat hienosti läpi. Hetken se vinkui pukutilan kaappien edessä, mutta koska siinä ei ollut paikkaa maalimiehelle, ajattelin että todennäköisesti ilmastointi toi hajun muualta, ja jatkoimme matkaa lasiovelle ja aulatilaan. Aulatilassa kävimme katsomassa kaksi seinustalla olevaa huonetta (liikuntasali ja joku muu), joista ei löytynyt ketään. Sitten ilmoitin että alue on katsottu läpi ja ukot on löydetty, tarkemmin sanottuna kaksi. Ja sain vastaukseksi että mitkä kaksi, näkyvissä on vain yksi. Ja hetki siinä tankattiin, kunnes hitaammallakin sytytti ja tajusin, että ensimmäisenä löydetty maalimies on kadonnut... Takaisin hommiin siis!
Jatkettiin matkaa jo tutkitulle vihreälle ovelle, ja lähetin Vapun sinne uudelleen. Hapsi kävi käytävän päässä ja tuli takaisin, ja koska olin vakaasti päättänyt luottaa koiraani, lähdettiin tilasta pois jo siinä vaiheessa, kun muut vasta oli tulossa ovesta sisään. Siinä kohtaa oli jo aika selvää missä kadonnut lammas on, ja Vapi oli samaa mieltä. Hapsu kipaisi hissin taakse menevän käytävän päähän, ja sieltähän se haukkukin sitten kuului. Ja näin oli maalimies (taas) löydetty ja alue tutkittu. Kunnes kuulin, että yksi ukko on löytymättä, ja että koira kyllä tietää missä ko. maalimies on. Niinpä suunta otettiin taas kohti violettia ovea, ja avasin Vapille taas lasioven, kun se sinne halusi. Sisällä Haps suunnisti saunatilan ovelle, ja tutki ensin sauna- ja pesutilat, ja siirtyi sitten pukutilaan. Siellä se tutki ja tutki, ja alkoi haukkuakin ja yritti kurottaa kaappien päälle ja viereisille hyllyille, mutta missään ei ketään näkynyt. Siinä kohtaa piti ihan kysyä että onko se ukko siellä kaapissa, ja siellähän se. Kaappi oli varmaan 30 cm leveä ja ehkä 150 cm korkea, mutta niin siellä vaan joku oli! Hapsi tarkensi ja tarkensi ja haukkui ja haukkui, ja alkoi jo selvästi turhautua kun ukko ei löytynyt, tai tullut esiin, vaikka Vapi haukkui. Kaapin ovea piti lopulta raottaa jonkin verran, että Haps tajusi vihdoin missä ukko on. Aika tyytyväinen ja väsynyt Vapu oli kun maalimies lopulta tuli kaapista pois!
Toinen etsintäkierros oli parin tunnin odottelun jälkeen, alueena kolmas kerros. Portaat, mistä 3. kerrokseen noustiin, oli keskellä pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneita. Lähetin Vapun ensin vasemmalle, ja aika pian se pyörähtikin vasemmalla puolella olevaan wc-/suihkutilaan, ja heilutti jo suihkuverhon takana, ammeen "päällä" ikkunalaudalla istuvalle maalimiehelle häntää, kun jostain syystä peruuttikin pois huoneesta eikä olisi halunnut tulla takaisin. Kutsumalla kuitenkin tuli, mutta ei millään halunnut itse raottaa suihkuverhoa. En tiedä luuliko Hapsi että siinä on seinä, vai mikä aivopieru sille tuli, mutta meni maalimiehen luokse vasta kun raotin verhoa itse. Palkaksi sai lihaliuskan, kun joku ei varannut tarpeeksi kunnon palkkoja mukaan... Siitä jatkettiin käytävän päähän, josta käännyttiin takaisinpäin. Heti portaikon oikealta puolelta Vapu pyrähti taas huoneeseen, ja siellä taas tarkennettiin ja haukuttiin ja haukuttiin. Ukko oli siis komerossa jonka ovi oli kiinni, viereisen komeron ovi oli puolestaan auki. Hapu kiersi ikkunalautoja ja kiipeili tyhjää komeroa vasten ja haukkui, ja tuli välillä keskelle huonetta haukkumaan turhautuneena minulle. Tilanne vaan jatkui ja jatkui, ja ovea piti lopulta taas raottaa ihan kunnolla että Vapi bongasi ukon. Bongasi sentään lopulta...
Matkaa jatkettiin kohti käytävän päätä, ja Vapu irtosi ihan kivasti edelle. Vähän kauempana se kääntyi taas vasemmalla olevaan huoneeseen, josta kuuluikin taas kunnon haukku. Viimeinen ukko oli sopivasti vähän auki olevassa komerossa, ja oli Vapille ihan pala kakkua. Vielä kun palkaksi sai treenikaverilta saatua maksalaatikkoa, niin lopetus oli kaikin puolin onnistunut.
Treenistä saatiin risuja kun ohjaaja ei lukenut koiraa tarpeeksi hyvin ja hukkasi maalimiehen, ja ruusuja kun koira oli niin taitava ja ohjaaja luki koiraa hyvin ;) Kuulemma välillä oltiin ihan ilmiömäisiä, lähestulkoon :D Lopun onnetonta esiintymistä paikkasi koiran ja ohjaajan väsymys (kello oli lähemmäs 23), ja uudenlainen tilanne. Ihan tyytyväinen pitää kuitenkin olla!
Oltiin siis keskiviikkona 21.11. Pienellä Robertinkadulla rakennusetsintätreeneissä, Helsingin poliisin vanhoissa tiloissa.
Tehtävänantona oli, että x määrä poliiseja oli jäänyt rakennukseen muutossa, ja nämä eksyneet piti löytää. Ohjaaja palkkasi koiran itse. Koirakko kerrallaan, muut odotti "putkassa" omaa vuoroa.
Ensimmäisenä alueena oli kellarikerros, jossa x määrä maalimiehiä. Hapsi lähti hommiin hyvällä asenteella, vaikka virittely (kaupungin keskustassa) olikin vähän puolittainen normirutiineihin nähden. Kellarikäytävällä oli kaksi ovea, ja siitä lähti pieni käytävä hissikuilun taakse. Hapsu kävi ensin kurkkaamassa pikkukäytävän, ja sitten lähdettiin tutkimaan mitä ensimmäisen, vihreän oven takaa löytyy. Sieltähän löytyi vasemmalle lähtevä käytävä ja paljon pukukaappeja. Lähetin koiran käytävään ja jäin odottelemaan löytääkö Vapi jotain, sillä ohjaajan liikkuminen ovelta pidemmälle oli kielletty. Kohta alkoikin ilmaisuhaukku kuulua, ja sain luvan lähteä katsomaan mitä Vapsu on löytänyt. Käytävän päästä löytyi valtava huone/halli, joka oli myös täynnä sikin sokin olevia pukukaappeja. Jonkin aikaa sai suunnistaa että koira löytyi, mutta sieltähän se löytyi maalimiestä haukkumasta. Vapu sai palkan omasta taskusta (mistä V oli kovasti ihmeissään), ja pienen muistutuksen jälkeen tajusin itsekin hoitaa normit "pelastuskoirista päivää" -kuviot. Maalimies napattiin matkaan, ja lähetin Vapun vielä tarkistamaan tilan uudelleen samalla kun palasimme kohti ovea. Mitään ei tuntunut löytyvän, joten jatkoimme kellarikäytävän kautta seuraavalle ovelle.
Violetin oven takaa löytyi suuri aulatila, jonka yhdellä seinällä oli kaksi huonetta, ja vasemman puoleinen seinä oli lasia, ja reunassa oli puoliksi auki pönkätty lasiovi. Alueen rajoituksiin kuului, että lukittuja ovia ei saanut auki, mutta kaikki avonaiset ovet kuului alueeseen. Niinpä aloitimme lasioven takaa löytyvästä tilasta, josta löytyi valtava halli taas täynnä pukukaappeja. Vapu lähti hyvällä asenteellä etsimään, ja kohta kuuluikin taas haukku. Koira paikallistui taas maalimiestä haukkumasta, ja sai taas cesaria taskusta palkaksi. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapun uudelleen hommiin, ja se haravoi kaappien välejä ihan kivalla sykkeellä. Poispäin kulkiessa löytyi hallin seinältä pari ovea, jotka Vapsu sai käydä tarkistamassa. Ensimmäisen takaa löytyi tyhjä wc, ja toisen takaa sauna- ja pesutilat pukuhuoneineen. Vapu kävi oma-aloitteisesti tilat hienosti läpi. Hetken se vinkui pukutilan kaappien edessä, mutta koska siinä ei ollut paikkaa maalimiehelle, ajattelin että todennäköisesti ilmastointi toi hajun muualta, ja jatkoimme matkaa lasiovelle ja aulatilaan. Aulatilassa kävimme katsomassa kaksi seinustalla olevaa huonetta (liikuntasali ja joku muu), joista ei löytynyt ketään. Sitten ilmoitin että alue on katsottu läpi ja ukot on löydetty, tarkemmin sanottuna kaksi. Ja sain vastaukseksi että mitkä kaksi, näkyvissä on vain yksi. Ja hetki siinä tankattiin, kunnes hitaammallakin sytytti ja tajusin, että ensimmäisenä löydetty maalimies on kadonnut... Takaisin hommiin siis!
Jatkettiin matkaa jo tutkitulle vihreälle ovelle, ja lähetin Vapun sinne uudelleen. Hapsi kävi käytävän päässä ja tuli takaisin, ja koska olin vakaasti päättänyt luottaa koiraani, lähdettiin tilasta pois jo siinä vaiheessa, kun muut vasta oli tulossa ovesta sisään. Siinä kohtaa oli jo aika selvää missä kadonnut lammas on, ja Vapi oli samaa mieltä. Hapsu kipaisi hissin taakse menevän käytävän päähän, ja sieltähän se haukkukin sitten kuului. Ja näin oli maalimies (taas) löydetty ja alue tutkittu. Kunnes kuulin, että yksi ukko on löytymättä, ja että koira kyllä tietää missä ko. maalimies on. Niinpä suunta otettiin taas kohti violettia ovea, ja avasin Vapille taas lasioven, kun se sinne halusi. Sisällä Haps suunnisti saunatilan ovelle, ja tutki ensin sauna- ja pesutilat, ja siirtyi sitten pukutilaan. Siellä se tutki ja tutki, ja alkoi haukkuakin ja yritti kurottaa kaappien päälle ja viereisille hyllyille, mutta missään ei ketään näkynyt. Siinä kohtaa piti ihan kysyä että onko se ukko siellä kaapissa, ja siellähän se. Kaappi oli varmaan 30 cm leveä ja ehkä 150 cm korkea, mutta niin siellä vaan joku oli! Hapsi tarkensi ja tarkensi ja haukkui ja haukkui, ja alkoi jo selvästi turhautua kun ukko ei löytynyt, tai tullut esiin, vaikka Vapi haukkui. Kaapin ovea piti lopulta raottaa jonkin verran, että Haps tajusi vihdoin missä ukko on. Aika tyytyväinen ja väsynyt Vapu oli kun maalimies lopulta tuli kaapista pois!
Toinen etsintäkierros oli parin tunnin odottelun jälkeen, alueena kolmas kerros. Portaat, mistä 3. kerrokseen noustiin, oli keskellä pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneita. Lähetin Vapun ensin vasemmalle, ja aika pian se pyörähtikin vasemmalla puolella olevaan wc-/suihkutilaan, ja heilutti jo suihkuverhon takana, ammeen "päällä" ikkunalaudalla istuvalle maalimiehelle häntää, kun jostain syystä peruuttikin pois huoneesta eikä olisi halunnut tulla takaisin. Kutsumalla kuitenkin tuli, mutta ei millään halunnut itse raottaa suihkuverhoa. En tiedä luuliko Hapsi että siinä on seinä, vai mikä aivopieru sille tuli, mutta meni maalimiehen luokse vasta kun raotin verhoa itse. Palkaksi sai lihaliuskan, kun joku ei varannut tarpeeksi kunnon palkkoja mukaan... Siitä jatkettiin käytävän päähän, josta käännyttiin takaisinpäin. Heti portaikon oikealta puolelta Vapu pyrähti taas huoneeseen, ja siellä taas tarkennettiin ja haukuttiin ja haukuttiin. Ukko oli siis komerossa jonka ovi oli kiinni, viereisen komeron ovi oli puolestaan auki. Hapu kiersi ikkunalautoja ja kiipeili tyhjää komeroa vasten ja haukkui, ja tuli välillä keskelle huonetta haukkumaan turhautuneena minulle. Tilanne vaan jatkui ja jatkui, ja ovea piti lopulta taas raottaa ihan kunnolla että Vapi bongasi ukon. Bongasi sentään lopulta...
Matkaa jatkettiin kohti käytävän päätä, ja Vapu irtosi ihan kivasti edelle. Vähän kauempana se kääntyi taas vasemmalla olevaan huoneeseen, josta kuuluikin taas kunnon haukku. Viimeinen ukko oli sopivasti vähän auki olevassa komerossa, ja oli Vapille ihan pala kakkua. Vielä kun palkaksi sai treenikaverilta saatua maksalaatikkoa, niin lopetus oli kaikin puolin onnistunut.
Treenistä saatiin risuja kun ohjaaja ei lukenut koiraa tarpeeksi hyvin ja hukkasi maalimiehen, ja ruusuja kun koira oli niin taitava ja ohjaaja luki koiraa hyvin ;) Kuulemma välillä oltiin ihan ilmiömäisiä, lähestulkoon :D Lopun onnetonta esiintymistä paikkasi koiran ja ohjaajan väsymys (kello oli lähemmäs 23), ja uudenlainen tilanne. Ihan tyytyväinen pitää kuitenkin olla!
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Tiistaitokot
Koivusillantien kentällä pieni iltatreeni. Tehtiin kolme toistoa tunnarikapulan etsimistä, pikkiriikkisen seuraamista, jäävistä seisomista ja maahanmenoa ja lopuksi kapulajuttuja. Kaikki meni sinänsä ihan jees, mutta Vapi oli jotenkin aika väsyneen oloinen. Kyllä se teki, mutta se Vauhtimainen into puuttui.
Kotimatka tehtiin metsän läpi, ja metsässä kolisteli ja pamahteli jokin/joku jotakin -ja lujaa. Sekin oli Vapista aika hurjaa :( Namit kuitenkin kelpasi koko ajan, ja lähellä oli pienellä poikakoiralla turvallista olla.
Kotimatka tehtiin metsän läpi, ja metsässä kolisteli ja pamahteli jokin/joku jotakin -ja lujaa. Sekin oli Vapista aika hurjaa :( Namit kuitenkin kelpasi koko ajan, ja lähellä oli pienellä poikakoiralla turvallista olla.
Raunioilla
Maanantain treenit vaihtui lennosta rakennusetsinnästä raunioille, kun VPK oli vallannut ne rakennukset. Häiriönä oli siis vaatimattomasti vaihdellen ehkä kolmesta kymmenkuntaan paloautoa, pieniä "nuotioita", savua, melua ja ainakin parikymmentä palomiestä kiipeilemässä katoilla, sammuttamassa milloin mitäkin jne. Meteliä ja muuta häiriötä oli siis riittämiin!
Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...
Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.
Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).
Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.
Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!
Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.
Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...
Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.
Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).
Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.
Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!
Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Vapaamuotoiset Tuomarinkartanolla
Vapaamuotoisissa kolmella koiralla. Vapille sopivana häiriönä kolme urosta.
Hapsin kanssa keskityttiin kontaktiin ja vireeseen, tehtiin seuraamispätkiä lentävillä lihapullilla niin, että mentiin koko ajan lähemmäs muita, ja Vapu sai itse tarjota seuraamista. Varsin kiva! Hyvästä kontaktista heittelin pullanpaloja, ja kontaktihan pysyi. Ihan muutaman kerran huomautin että mikäs oli homman nimi, mutta tarjosi seuraamista itse tosi hienosti. Jee!
Toisessa setissä tehtiin jääviä peruuttaen. Siirryttiin vähän kauemmas, kun nyt kun muut oli lähempänä toisiaan (juttelemassa), oli häiriökin pahempi. Vähän siis kaverit haittasi. Kaikki asennot kuitenkin ihan ok, maahanmeno ja seisominen ehkä vähän hitaat. Tehtiin myös eteentuloja lelun kanssa läheltä, ja leikittiin aika pitkään. Selvästi Haps purki turhaumaa leluun. Loppuun taas seuraamispätkä- lihapullienpyydystysleikkiä, ja ihan hetki otettiin kontaktia ihan siinä muiden luona. Meni kyllä ihan nappiin. Vapi ei tainnut murista kertaakaan koko aikana, muut kyllä oli aika nuoria poikia että ehkä ei tarvinnut... Toraa piti vähän tuijotella, mutta senkin vaihtoi mieluusti tekemiseen. Hjuva hjuva.
Hapsin kanssa keskityttiin kontaktiin ja vireeseen, tehtiin seuraamispätkiä lentävillä lihapullilla niin, että mentiin koko ajan lähemmäs muita, ja Vapu sai itse tarjota seuraamista. Varsin kiva! Hyvästä kontaktista heittelin pullanpaloja, ja kontaktihan pysyi. Ihan muutaman kerran huomautin että mikäs oli homman nimi, mutta tarjosi seuraamista itse tosi hienosti. Jee!
Toisessa setissä tehtiin jääviä peruuttaen. Siirryttiin vähän kauemmas, kun nyt kun muut oli lähempänä toisiaan (juttelemassa), oli häiriökin pahempi. Vähän siis kaverit haittasi. Kaikki asennot kuitenkin ihan ok, maahanmeno ja seisominen ehkä vähän hitaat. Tehtiin myös eteentuloja lelun kanssa läheltä, ja leikittiin aika pitkään. Selvästi Haps purki turhaumaa leluun. Loppuun taas seuraamispätkä- lihapullienpyydystysleikkiä, ja ihan hetki otettiin kontaktia ihan siinä muiden luona. Meni kyllä ihan nappiin. Vapi ei tainnut murista kertaakaan koko aikana, muut kyllä oli aika nuoria poikia että ehkä ei tarvinnut... Toraa piti vähän tuijotella, mutta senkin vaihtoi mieluusti tekemiseen. Hjuva hjuva.
torstai 15. marraskuuta 2012
Tokotusta
Iltapäivätokot Koivusillantien kentällä. Hapsi teki kahdessa erässä, ensin tunnarikapulan etsimistä, askelsiirtymisiä ja luoksetuloa lelun kanssa, toisessa setissä kapulajuttuja, jääviä ja seuraamista.
Kapulanetsinnät oli ihan jees, tehtiinköhän neljä toistoa. Käännyin hetkeksi ympäri ennen kapulan vientiä. Ensimmäisellä kerralla annoin pienen käsiavun "lähetyksessä", ja kerran lähti tulemaan takaisin ilman kapulaa, mutta huomautuksesta lähti etsimään uudelleen. Kaikkiaan ihan ok, tunnari tuntuu olevan ihan kiva juttu ainakin vielä.
Askelsiirtymät oli aika peruskauraa, peruutuksessa teki kaksi erillistä pomppua tasaisen peruuttamisen sijaan, mutta se taitaa olla lähinnä kauneusvirhe vaikka omaan silmään tosiaan ottaakin. Luoksetulotkin oli tasaisen varmat, mitä nyt itse sekoilin käskyissä. Ei oo näköjään niin tarkkaa mitä tuolle huutelee ;)
Kapulanpitoa otettiin alkuun niin, että käveltiin yhdessä eteenpäin, ja pienen hetsin jälkeen annoin kapulan Vapille kannettavaksi. Jonkin aikaa kantoi, ja sitten vapautin lelulle. Otettiin pari kertaa noin, ja pari ihan perus kapulanpitoa. Lisäksi jonkun kerran pyysin Vapua siirtymään edessä ollessaan eteenpäin, ja sekin meni ihan hyvin. Kapulajuttujen loppuun vielä hyvän mielen vauhtinouto.
Jäävissä hinkattiin taas seisomista. Alkuun peruuttaessa pysähtyi ihan suht ok, mutta vierellä joutui muutaman kerran auttamaan. Ja sitten kun otettiin välissä maahanmenoa ja istumista, oli se seisominen taas hirveän hankalaa. Noh, eiköhän ne sinne pieneen päähän vielä jää. Loppuun pari lyhyempää seuraamispätkää, ja ihan viimeiseksi pk-seuraamiskaavio (vähän pidennettynä lopusta -käännöksiä enemmän) ilman välipalkkaa. Loppuun sitten lentäviä lihapullia, vähän kyllä alkoi olla jo pimeä.
(Poukilla oli taas mikä lie varhaisdementiapäivä, se hyppi ja poukkoili ja _huusi_. Onneksi ei ole koetavotteita!)
Kapulanetsinnät oli ihan jees, tehtiinköhän neljä toistoa. Käännyin hetkeksi ympäri ennen kapulan vientiä. Ensimmäisellä kerralla annoin pienen käsiavun "lähetyksessä", ja kerran lähti tulemaan takaisin ilman kapulaa, mutta huomautuksesta lähti etsimään uudelleen. Kaikkiaan ihan ok, tunnari tuntuu olevan ihan kiva juttu ainakin vielä.
Askelsiirtymät oli aika peruskauraa, peruutuksessa teki kaksi erillistä pomppua tasaisen peruuttamisen sijaan, mutta se taitaa olla lähinnä kauneusvirhe vaikka omaan silmään tosiaan ottaakin. Luoksetulotkin oli tasaisen varmat, mitä nyt itse sekoilin käskyissä. Ei oo näköjään niin tarkkaa mitä tuolle huutelee ;)
Kapulanpitoa otettiin alkuun niin, että käveltiin yhdessä eteenpäin, ja pienen hetsin jälkeen annoin kapulan Vapille kannettavaksi. Jonkin aikaa kantoi, ja sitten vapautin lelulle. Otettiin pari kertaa noin, ja pari ihan perus kapulanpitoa. Lisäksi jonkun kerran pyysin Vapua siirtymään edessä ollessaan eteenpäin, ja sekin meni ihan hyvin. Kapulajuttujen loppuun vielä hyvän mielen vauhtinouto.
Jäävissä hinkattiin taas seisomista. Alkuun peruuttaessa pysähtyi ihan suht ok, mutta vierellä joutui muutaman kerran auttamaan. Ja sitten kun otettiin välissä maahanmenoa ja istumista, oli se seisominen taas hirveän hankalaa. Noh, eiköhän ne sinne pieneen päähän vielä jää. Loppuun pari lyhyempää seuraamispätkää, ja ihan viimeiseksi pk-seuraamiskaavio (vähän pidennettynä lopusta -käännöksiä enemmän) ilman välipalkkaa. Loppuun sitten lentäviä lihapullia, vähän kyllä alkoi olla jo pimeä.
(Poukilla oli taas mikä lie varhaisdementiapäivä, se hyppi ja poukkoili ja _huusi_. Onneksi ei ole koetavotteita!)
tiistai 13. marraskuuta 2012
Radalla
Pitkästä aikaa Herttoniemessä "omalla" radalla, lisänä ekaa kertaa Hertsikan palotalo, palomiesten konteista rakennettu, kaksikerroksinen savusukellusharjoitustalo. Ilma oli oikein kivan tuulinen. Hapsille neljä ukkoa kissanruokapalkalla, kaksi talossa ja kaksi ulkona. Sisälle halusin yhden alas ja yhden ylös, ja kummatkin niin, että pitää etsiä (ylös mentiin pimeitä, tosi kapea-askelmaisia metalliritiläportaita). Muuten vapaavalintaiset piilot. Kaikilta ukoilta kunnon haukut.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Iltapäivätokot
Lenkkiä edeltävä treeni Koivusillantien kentällä. Häiriönä joku siinä mökin edessä tekemässä klapeja.
Vapsi teki ensimmäistä kertaa elämässään tunnaritreeniä, ts. oman kapulan etsimistä piilosta heinikosta. Mamman jalanjäljissä kuljettiin sen verran, että virittelyksi otettiin "tunnarikapula", mikä tuntui toimivan aika hyvin. Alkuun siis koira vierelle, mulla kapula käteen, pientä virittelyä ja kapula piiloon. Vielä hetsaus ("onko siellä") ja etsimään. Kolme kertaa etsi, lähti tuomaan ja sai lentävää lihapullaa palkaksi. Aika kiva!
Tunnarin lisäksi vähän kapula pitoa (parempi mitä viimeksi, otettiin pari aika pitkää pätkää), aika pitkiä seuraamispätkiä (tosi hienot) ja jääviä. Mikäköhän tuossa kentässä oikein on, kun ensin Poukki ei seisonut sitten millään (tarjosi koko ajan istumista), ja sitten Vapi teki saman -se tosin meni koko ajan maahan. Aika pitkään saatiin hinkata, ja lopulta sain ottaa Vapille ihan vauvakäsiavun että tajusi mikä on homman nimi (ja silti vähän niiasi). Kerrassaan omituista.
Vapsi teki ensimmäistä kertaa elämässään tunnaritreeniä, ts. oman kapulan etsimistä piilosta heinikosta. Mamman jalanjäljissä kuljettiin sen verran, että virittelyksi otettiin "tunnarikapula", mikä tuntui toimivan aika hyvin. Alkuun siis koira vierelle, mulla kapula käteen, pientä virittelyä ja kapula piiloon. Vielä hetsaus ("onko siellä") ja etsimään. Kolme kertaa etsi, lähti tuomaan ja sai lentävää lihapullaa palkaksi. Aika kiva!
Tunnarin lisäksi vähän kapula pitoa (parempi mitä viimeksi, otettiin pari aika pitkää pätkää), aika pitkiä seuraamispätkiä (tosi hienot) ja jääviä. Mikäköhän tuossa kentässä oikein on, kun ensin Poukki ei seisonut sitten millään (tarjosi koko ajan istumista), ja sitten Vapi teki saman -se tosin meni koko ajan maahan. Aika pitkään saatiin hinkata, ja lopulta sain ottaa Vapille ihan vauvakäsiavun että tajusi mikä on homman nimi (ja silti vähän niiasi). Kerrassaan omituista.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Vielä kerran Nikkilä
Maanantaina treenattiin taas mielisairaalassa. Hapsulla oli neljä ukkoa, joista yksi vieras. Mulla oli vähän sellainen ajatus, että voitaisiin tutkia yksi kokonaan tyhjä kerros, mutta luovuin siitä kuitenkin kun kello riensi... Jotain umpparin tyylistä ja hyvät, kunnon haukut oli lopulta toiveena. Palkkana kissanruokaa, annoin itse (uuden, oranssin) lelun viimeisen ukon jälkeen.
Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.
Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!
Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.
Mutta on se aika taitava :)
Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.
Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!
Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.
Mutta on se aika taitava :)
Lauantain puuhat
Lauantaina piti kiirettä koko päivän. Aloitettiin yhdeksältä lenkillä Miran ja tyttöjen kanssa, josta jatkettiin Koivusillantien kentälle tokoilemaan. Vapin piti tehdä ihan jotain kevyttä, ettei se väsy liikaa, mutta jotenkin kummasti suunnitelma muokkaantui siinä treenatessa...
Hapu aloitti hyppytreenillä. Hyppyjä autettuna, namialustalla ja virittelyä hetsaamalla ja näyttämällä. Kerran kiersi esteen (alustan kanssa), mutta oli perusasennossa jo valmiiksi vähän vinossa, ja lähti siitä sitten suoraan (vinoon). Kutsuin takaisin, ja uudella käskyllä ei lähtenyt lainkaan. Loppuun sitten jokunen onnistunut ja iloinen hyppy.
Hyppimisen jälkeen pidettiin kapulaa. Selvästi häiriö oli vielä liikaa, pitää jatkaa tätä vielä rauhallisemmassa tilanteessa. Jouduin vähän jopa komentamaan, kun huomio alkoi tosissaan harhailla, mutta se saattoi olla jatkon kannalta ihan hyvä. Kapulaharkat lopetettiin vauhtinoutoon, joka oli perus jees.
Luoksetuloa tehtiin lelun kanssa. Ensimmäisellä kerralla haukkui vapauttamisen jälkeen lelulle juostessaan. En aio huolestua asiasta kuitenkaan vielä, katsotaan miten etenee. Ihan kokonaan hiljaiseksi Vapia ei varmasti saa, joten haukkukoon mielummin sitten vapauttamisen jälkeen kuin liikkeen aikana... Toinen luoksetulo piti ottaa eteen asti (lelulla), mutta mokailin siinä vähän itse, ja samalla Norri sai jättikehut, jolloin Vapin huomio herpaantui ja se jäi minusta n. metrin päähän seisomaan. Otettiin sitten vielä kerran, ja koska oletin jo valmiiksi että pieleen mennyt luoksetulo todennäköisesti vähentää intoa, hetsasin vähän enemmän ja hyvästä vauhdista suoraan lelulle. Loppuun nakinviskelyä, joka on Vapin mielestä Tosi Kivaa.
Tokojen jälkeen syötiin nopeat aamupalat/lounaat ja lähdettiin Korsoon raunioille. Lauantain treeniporukasta kolme oli menossa sunnuntain kokeeseen, joten ko. koirille sitten ammuttiin ja häiriöitiin oikein olan takaa. Vauhti oli oman vuoronsa tullessa aavistuksen suurisilmäinen ja tutiseva, eikä alkuun meinannut oikein ottaa kontaktia. Petrasi kuitenkin tosi hyvin!
Hapulle otettiin kolme vierasta ukkoa piiloissa, mihin koirakin pääsi, ja reilut haukut. Olin vähän skeptinen alussa että mitenköhän mahtaa mennä (koska ampumiset), mutta ensimmäiset kaksi löytyi ihan sairaan hyvin. Hyvä haukku kummassakin. Kolmannella lähetyksellä jäi haahuilemaan lähelle, jolloin otin uuden lähetyksen. Uudesta lähetyksestä ei lähtenyt sitten lainkaan, ja aloin ja ihmetellä että nytkö se sitten lopahti. Samikin kysyi että mikäs sille tuli, ja totesin että joko ei ole enää kivaa, tai sitten lähetän koiraa sen mielestä väärään suuntaan, johon vastaukseksi tulikin että joo, niin muuten lähetät... Maalimies löytyi sitten takaviistosta vasemmalta max 20m päästä, kun koitin saada koiran lähtemään suoraan eteen. Hyvä minä! Viimeisellä ukolla haukkui aika pitkään, kun pysyi sinnikkäästi (lähes tukitun putken) sillä puolella, mistä ei mahtunut sisälle. Jouduin lopulta vinkkaamaan että kierräs tuosta niin pääset sinne putkeen. Kyllä se sinänsä ihan oikeassa paikassa haukkui, mutta sisäänkin tosiaan pääsi. Itse sain noottia siitä, että koiraa voisi ihan kehuakin, jos antaa uuden käskyn kun on jo löytänyt. Kappas vaan!
Lopuksi Vapi joutui vielä vähän hankalaan paikkaan, kun mentiin yhden kasan yli, jossa piti melkein kiivetä ison metalliputken päälle. Vähän hirvitti ja ahdisti ja piti ihan ääneen valittaa kun oli niiiiiin kamalaa, mutta kyllähän Vapi siitä pääsi kun vaan uskalsi. En tajunnut että se on niin hankala, en olisi mennyt siitä jos olisin tiennyt. Siinä kieltämättä oli aineksetjos ei nyt katastrofiin, niin ainakin traumoihin ja haavoihin, putken reunat oli nimittäin tosi terävät...
Vauhti oli siis yllättävän reipas, tosin leikkimään se ei alkanut kunnolla missään vaiheessa. Ei ukoilla eikä lopussa. Saattoi johtua ampumisesta, mutta toisaalta, ei Vapi leiki vieraiden ukkojen kanssa koskaan kunnolla. Motivaatio tuntui pysyvän kuitenkin ihan kivasti :)
(Illalla kun oltiin julhimassa, Vapi oli kotosalla oikein kiltisti. Oli kyllä syytäkin, tuolla tekemisen määrällä! Todella läheisyydenkipeä se oli kyllä kuulemma ollut kun Tomppa kotiutui.)
Hapu aloitti hyppytreenillä. Hyppyjä autettuna, namialustalla ja virittelyä hetsaamalla ja näyttämällä. Kerran kiersi esteen (alustan kanssa), mutta oli perusasennossa jo valmiiksi vähän vinossa, ja lähti siitä sitten suoraan (vinoon). Kutsuin takaisin, ja uudella käskyllä ei lähtenyt lainkaan. Loppuun sitten jokunen onnistunut ja iloinen hyppy.
Hyppimisen jälkeen pidettiin kapulaa. Selvästi häiriö oli vielä liikaa, pitää jatkaa tätä vielä rauhallisemmassa tilanteessa. Jouduin vähän jopa komentamaan, kun huomio alkoi tosissaan harhailla, mutta se saattoi olla jatkon kannalta ihan hyvä. Kapulaharkat lopetettiin vauhtinoutoon, joka oli perus jees.
Luoksetuloa tehtiin lelun kanssa. Ensimmäisellä kerralla haukkui vapauttamisen jälkeen lelulle juostessaan. En aio huolestua asiasta kuitenkaan vielä, katsotaan miten etenee. Ihan kokonaan hiljaiseksi Vapia ei varmasti saa, joten haukkukoon mielummin sitten vapauttamisen jälkeen kuin liikkeen aikana... Toinen luoksetulo piti ottaa eteen asti (lelulla), mutta mokailin siinä vähän itse, ja samalla Norri sai jättikehut, jolloin Vapin huomio herpaantui ja se jäi minusta n. metrin päähän seisomaan. Otettiin sitten vielä kerran, ja koska oletin jo valmiiksi että pieleen mennyt luoksetulo todennäköisesti vähentää intoa, hetsasin vähän enemmän ja hyvästä vauhdista suoraan lelulle. Loppuun nakinviskelyä, joka on Vapin mielestä Tosi Kivaa.
Tokojen jälkeen syötiin nopeat aamupalat/lounaat ja lähdettiin Korsoon raunioille. Lauantain treeniporukasta kolme oli menossa sunnuntain kokeeseen, joten ko. koirille sitten ammuttiin ja häiriöitiin oikein olan takaa. Vauhti oli oman vuoronsa tullessa aavistuksen suurisilmäinen ja tutiseva, eikä alkuun meinannut oikein ottaa kontaktia. Petrasi kuitenkin tosi hyvin!
Hapulle otettiin kolme vierasta ukkoa piiloissa, mihin koirakin pääsi, ja reilut haukut. Olin vähän skeptinen alussa että mitenköhän mahtaa mennä (koska ampumiset), mutta ensimmäiset kaksi löytyi ihan sairaan hyvin. Hyvä haukku kummassakin. Kolmannella lähetyksellä jäi haahuilemaan lähelle, jolloin otin uuden lähetyksen. Uudesta lähetyksestä ei lähtenyt sitten lainkaan, ja aloin ja ihmetellä että nytkö se sitten lopahti. Samikin kysyi että mikäs sille tuli, ja totesin että joko ei ole enää kivaa, tai sitten lähetän koiraa sen mielestä väärään suuntaan, johon vastaukseksi tulikin että joo, niin muuten lähetät... Maalimies löytyi sitten takaviistosta vasemmalta max 20m päästä, kun koitin saada koiran lähtemään suoraan eteen. Hyvä minä! Viimeisellä ukolla haukkui aika pitkään, kun pysyi sinnikkäästi (lähes tukitun putken) sillä puolella, mistä ei mahtunut sisälle. Jouduin lopulta vinkkaamaan että kierräs tuosta niin pääset sinne putkeen. Kyllä se sinänsä ihan oikeassa paikassa haukkui, mutta sisäänkin tosiaan pääsi. Itse sain noottia siitä, että koiraa voisi ihan kehuakin, jos antaa uuden käskyn kun on jo löytänyt. Kappas vaan!
Lopuksi Vapi joutui vielä vähän hankalaan paikkaan, kun mentiin yhden kasan yli, jossa piti melkein kiivetä ison metalliputken päälle. Vähän hirvitti ja ahdisti ja piti ihan ääneen valittaa kun oli niiiiiin kamalaa, mutta kyllähän Vapi siitä pääsi kun vaan uskalsi. En tajunnut että se on niin hankala, en olisi mennyt siitä jos olisin tiennyt. Siinä kieltämättä oli aineksetjos ei nyt katastrofiin, niin ainakin traumoihin ja haavoihin, putken reunat oli nimittäin tosi terävät...
Vauhti oli siis yllättävän reipas, tosin leikkimään se ei alkanut kunnolla missään vaiheessa. Ei ukoilla eikä lopussa. Saattoi johtua ampumisesta, mutta toisaalta, ei Vapi leiki vieraiden ukkojen kanssa koskaan kunnolla. Motivaatio tuntui pysyvän kuitenkin ihan kivasti :)
(Illalla kun oltiin julhimassa, Vapi oli kotosalla oikein kiltisti. Oli kyllä syytäkin, tuolla tekemisen määrällä! Todella läheisyydenkipeä se oli kyllä kuulemma ollut kun Tomppa kotiutui.)
torstai 1. marraskuuta 2012
Korri-tokoa
Käytiin tänään Riitan yksityistunnilla Sipoossa. Vapsi teki Nopsin ja Napsin välissä, ruokalistalla ;) hyppy, luoksetulo ja nouto.
Hyppyä tehtiin johtimettomalla harjoitusesteellä, ja Vapi esitti varsin hyvin mikä hypyssä mättää. Virittelysana pitää siis saada "ladattua", ja este houkuttelevaksi. Ohjeeksi saatiin treenata hyppyä avulla helpotettuna (esteen sivussa) ja niin, että palkka on esteen toisella puolella. Jos meinaa kiertää palkalle, kutsutaan koira vain takaisin. Virittelysanaa vahvistetaan estettä näyttämällä.
Luoksetulon äänenkäyttöongelma ratkaistiin varsin nopeasti. Empiirisessä kokeessa Vapi hiljeni heti, kun palkka vaihdettiin namista (näkyvissä olevaan) leluun. Nyt otetaan piiitkä kuuri läpijuoksuja lelupalkalla, ja välillä sitten tullan lelulle eteen asti. Välillä sitten sivulle siirtyminenkin mukaan, lelupalkalla sekin. Koitetaan iskostaa kovaan kalloon takaraivoon asti se, että suu pysyy kiinni vaikka tullaan lujaa ja on kivaa.
Noutoaihetta käsiteltiin kapulan pitämisen ja vauhtinoudon kautta, ts. niitä on tehty. Kysymys kuuluikin, miten tästä eteenpäin? Pitämistä pitää edelleen vahvistaa (paljon), ja ottaa mukaan liikkuminen kapula suussa. Ts. koira eteen ja kapula suuhun, jonka jälkeen siirryn itse kauemmas, ja Vapin pitää tulla perässä. Kun tämä käy helposti, kokeillaan kapulan tuontia läheltä maasta luokse. Eiköhän vauhtinoudotkin pidetään mukana, että into säilyy myös.
Tuli kyllä ihan hyvään rakoon tämä ryhtiliike tokon suhteen, jospa viimeistään keväällä otettaisiin pari yksäriä lisää!
Hyppyä tehtiin johtimettomalla harjoitusesteellä, ja Vapi esitti varsin hyvin mikä hypyssä mättää. Virittelysana pitää siis saada "ladattua", ja este houkuttelevaksi. Ohjeeksi saatiin treenata hyppyä avulla helpotettuna (esteen sivussa) ja niin, että palkka on esteen toisella puolella. Jos meinaa kiertää palkalle, kutsutaan koira vain takaisin. Virittelysanaa vahvistetaan estettä näyttämällä.
Luoksetulon äänenkäyttöongelma ratkaistiin varsin nopeasti. Empiirisessä kokeessa Vapi hiljeni heti, kun palkka vaihdettiin namista (näkyvissä olevaan) leluun. Nyt otetaan piiitkä kuuri läpijuoksuja lelupalkalla, ja välillä sitten tullan lelulle eteen asti. Välillä sitten sivulle siirtyminenkin mukaan, lelupalkalla sekin. Koitetaan iskostaa kovaan kalloon takaraivoon asti se, että suu pysyy kiinni vaikka tullaan lujaa ja on kivaa.
Noutoaihetta käsiteltiin kapulan pitämisen ja vauhtinoudon kautta, ts. niitä on tehty. Kysymys kuuluikin, miten tästä eteenpäin? Pitämistä pitää edelleen vahvistaa (paljon), ja ottaa mukaan liikkuminen kapula suussa. Ts. koira eteen ja kapula suuhun, jonka jälkeen siirryn itse kauemmas, ja Vapin pitää tulla perässä. Kun tämä käy helposti, kokeillaan kapulan tuontia läheltä maasta luokse. Eiköhän vauhtinoudotkin pidetään mukana, että into säilyy myös.
Tuli kyllä ihan hyvään rakoon tämä ryhtiliike tokon suhteen, jospa viimeistään keväällä otettaisiin pari yksäriä lisää!
tiistai 30. lokakuuta 2012
Pommarissa ma
Päätin kerrankin jo etukäteen treenin teeman, mikä oli haukkua ja leikkiä. Kivikkotreenit muuttuikin lennossa pommaritreeneiksi, mutta pitäydyin silti suunnitelmassa. Hapsille kolme ukkoa, haukut 20, 30 ja niin kauan että tulen itse paikalle.
Lähetys aika lailla ovelta, eka ukko löytyi kolosta kaaren takaa, tai niin Vapi -ja sitä kautta minä itse, luuli. Aloitti haukun kaaren edessä, lopetti ja tarkensi kaaren taakse ja haukkui lisää, kunnes lopetti taas. Piilo oli nimittäin tyhjä... Vapu totesi saman, ja alkoi tarkentaa hajua uudelleen, ja paikansikin ukon vähän pidemmällä olevan oven taakse. Haukkuja 30, suunnilleen 25 piti vähän taukoa, mutta jatkoi hyvin ja saikin sitten haukkua vähän ekstraa. Leikki hyvin.
Toinen lähetys aika lailla "hallin" keskeltä oikeassa reunassa olevien paloautojen luokse. Sieltä löytyikin toinen maalimies -piis of keik sanoo Vapi- jota haukuttiin niin kauan että ehdin itse paikalle. Annoin haukkua jonkin aikaa ennen kuin menin maalimiehen luokse, ja siinä vaiheessa kun siirryin Vapin viereen, haukkuun tuli pienenpieni katkos kun piti katsoa mitä siellä oikein puuhaillaan, mutta jatkoi haukkua itse. Siitä hetken päästä palkka. Leikki tosi hyvin, taisi olla kivaa kun olin ihan vieressä!
Kolmas lähetys taas keskeltä hallia, tarkoituksena tarkistaa koulutustiloihin vievät tilat (ei valoja päällä). Kysyin ennen lähetystä pitäisikö mennä ovelle lähettämään, ja sain vastaukseksi että voi lähettää siitäkin, jos koira siitä sinne menee. Siinä suhteessa Vapiin voi kyllä luottaa, sehän oli ainut vielä tarkastamaton tila, joten lähetin siitä missä oltiin. Hapsi teki kierroksen sen peräkärryn ympäri, jossa olin vähän aiemmin makoillut ainakin puolisen tuntia, ja siirtyi sieltä varman oloisena ovien läpi, sinne minne pitikin. Viimeinen ukko löytyi makuulta oikealle haarautuvan käytävän päästä, ja haukku oli hyvä. Tosin kuulemma vähän ennen 20 haukkua Vapi oli läpännyt maalimiestä tassulla päähän, että annas jo se lelu tänne, mutta kiltisti jatkanut haukkua kun läpsiminen ei tuottanut tulosta. Lopussa leikitin ja muut leikitti, Vau oli varsin hyväntuulinen ja iloinen. Tosin vähän taisi rouhia leikittäjiä käsistä, mutta verta ei tainnut tulla keltään, huh. Siitä juostiin autolle, missä sitten loppupalkka. Hauska kun Vapi hyvin jo tietää, että autolla on herkkuja odottamassa, ja sillä on sinne suorastaan kiire! Kivempi kyllä jättää se taas autoon, kun se itsekin sinne haluaa.
Huomiot:
Lähetys aika lailla ovelta, eka ukko löytyi kolosta kaaren takaa, tai niin Vapi -ja sitä kautta minä itse, luuli. Aloitti haukun kaaren edessä, lopetti ja tarkensi kaaren taakse ja haukkui lisää, kunnes lopetti taas. Piilo oli nimittäin tyhjä... Vapu totesi saman, ja alkoi tarkentaa hajua uudelleen, ja paikansikin ukon vähän pidemmällä olevan oven taakse. Haukkuja 30, suunnilleen 25 piti vähän taukoa, mutta jatkoi hyvin ja saikin sitten haukkua vähän ekstraa. Leikki hyvin.
Toinen lähetys aika lailla "hallin" keskeltä oikeassa reunassa olevien paloautojen luokse. Sieltä löytyikin toinen maalimies -piis of keik sanoo Vapi- jota haukuttiin niin kauan että ehdin itse paikalle. Annoin haukkua jonkin aikaa ennen kuin menin maalimiehen luokse, ja siinä vaiheessa kun siirryin Vapin viereen, haukkuun tuli pienenpieni katkos kun piti katsoa mitä siellä oikein puuhaillaan, mutta jatkoi haukkua itse. Siitä hetken päästä palkka. Leikki tosi hyvin, taisi olla kivaa kun olin ihan vieressä!
Kolmas lähetys taas keskeltä hallia, tarkoituksena tarkistaa koulutustiloihin vievät tilat (ei valoja päällä). Kysyin ennen lähetystä pitäisikö mennä ovelle lähettämään, ja sain vastaukseksi että voi lähettää siitäkin, jos koira siitä sinne menee. Siinä suhteessa Vapiin voi kyllä luottaa, sehän oli ainut vielä tarkastamaton tila, joten lähetin siitä missä oltiin. Hapsi teki kierroksen sen peräkärryn ympäri, jossa olin vähän aiemmin makoillut ainakin puolisen tuntia, ja siirtyi sieltä varman oloisena ovien läpi, sinne minne pitikin. Viimeinen ukko löytyi makuulta oikealle haarautuvan käytävän päästä, ja haukku oli hyvä. Tosin kuulemma vähän ennen 20 haukkua Vapi oli läpännyt maalimiestä tassulla päähän, että annas jo se lelu tänne, mutta kiltisti jatkanut haukkua kun läpsiminen ei tuottanut tulosta. Lopussa leikitin ja muut leikitti, Vau oli varsin hyväntuulinen ja iloinen. Tosin vähän taisi rouhia leikittäjiä käsistä, mutta verta ei tainnut tulla keltään, huh. Siitä juostiin autolle, missä sitten loppupalkka. Hauska kun Vapi hyvin jo tietää, että autolla on herkkuja odottamassa, ja sillä on sinne suorastaan kiire! Kivempi kyllä jättää se taas autoon, kun se itsekin sinne haluaa.
Huomiot:
- Haukkumisessa ei ongelmaa, ei myöskään sen suhteen että tulen itse paikalle
- Makaava maalimies ei minkäännäköinen ongelma, mitä kyllä epäilinkin. Ei vaan voi muistaa onko makaavia ukkoja ollut miten paljon
- Ei ongelmia pimeiden paikkojen kanssa
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
2 x tokot (+ kotitokoilut)
Torstaina tokoiltiin Koivusillantien kentällä. Hapu teki vähän kontaktitreeniä, muutaman ruudun, hypyn ja liikkuroitua seuraamista, ja Miran kanssa vähän seuraamista ja luoksetulon. Intoa oli ihan kiitettävästi, ja ääntä tuli samassa suhteessa.
Kontakti pysyi hyvin, suurin häiriö oli ohiajava auto -herkkis mikä herkkis. Kontaktitreeni teki myös virittelyn virkaa, ja siitä jatkettiin ruutuun. Eka ruutu valmiilla lelulla, varsin perus-hieno. Toka näyttöruutuna, mikä vähän kyllä epäonnistui kun Haps juoksi ruutuun jo näyttövaiheessa. Varsinainen ruutuunjuoksukin ihan jees. Vielä pari kertaa läheltä eri puolilta ilman näyttöä tai apua, ja hyvin haki. Saattoi tosin olla tuuriakin, kun ei olla ennen noin tehty, mutta nyt ainakin toimi.
Ruudulta mentiin hypylle, joka meni vieraassa paikassakin varsin hyvin. Otin vain kerran (lelupalkalla). Hypyltä jatkettiin seuraamisella, kohtuullisen pitkä kaavio, josta vapautin ensimmäisen pysäytyksen jälkeen. Seuruu varsin mallikelpoista! Hiljaista ja tiivistä, kerran taisi kontakti tippua koko aikana! Aika siistiä.
Mira teki loppuun askelsiirtymiä ja luoksetulon, josta lelu jo eteentulosta (muistaakseni). Ihan jees. Luoksetulossa pari haukkua.
Sunnuntaina eli tänään käytiin Tuomarinkartanolla lapikasporukalla, ja siellä Vapi teki askelsiirtymiä (varsin hyvät, vähän liikaa ääntä), seuraamista (tosi jees, ainostaan kerran tippui kontakti ja piti vähän murista muille, palkaksi lensi nakkia -ei kylläkään murinasta!), luoksetulon (haukkuu haukkuu), edestä sivulle siirtymisiä (huomautus haukusta, lopulta teki vain vienon piippauksen säestämänä; Hapsin on vissiin mahdotonta hypähtää suu kiinni?) ja jääviä peruuttaen (käsiapu pois muista kuin istumisesta, note to self). Jossain välissä kyllä palkkasin lelullakin. Tehtiin aika kaukana muista, ja häiriötä oli muutenkin aika vähän. Kuitenkin, vire pysyi koko ajan yllä, melkeinpä parani kohti loppua kun virta vähän väheni. Lopussa askelsiirtymiä ja seuraamista ilman välipalkkaa, purkki taskusta, kissanruokaa purkista.
(Pou teki tiistaina seurailua ja ruutua, haukulla säestettynä. Tyyppi oli hiiieeman kierroksilla! Tuomarinkylässä Oukki teki seuraamista (huomautus äänenkäytöstä), luoksetulon (kympin arvoinen), jääviä peruuttaen ja oikealla puolella (oikealla puolella aika vaikeaa, peruuttaessa seisominen vähän vaikea; käsiapu vain istumiseen!!!) ja vauhtinoutoa. Kapulan haku meni hyvin, eikä aikonut taas luopua kapulasta lelun hakeakseen, kunnen tapahtui Jotain. Joko kapula kolahti pahasti hampaissa tai tiputti sen tassuilleen tms. Eniveis, painetta tuli ja kapula on taas Paha Asia. Palataan noutohommiin myöhemmin. Hyvä mieli saatiin kuitenkin nakinpyydystyksellä, ja jääviä tehtiin lisää hyvällä mielellä. Aika hyvä treeni Poukille! Joutui pikkukoirakin vähän hommiin, eikä päässyt ihan pelkästään hyvänmielen puuhastelemaan.)
Kotona on hypelty omassa pihassa, ja kaukoja tehdään ruokakuppipalkalla. Pitäisi varmaan alkaa pidentää jo matkaa, tosin Vapille on tällä hetkellä toinen istumaannousu vähän hankala.
Eikun lisää treeniä.
Kontakti pysyi hyvin, suurin häiriö oli ohiajava auto -herkkis mikä herkkis. Kontaktitreeni teki myös virittelyn virkaa, ja siitä jatkettiin ruutuun. Eka ruutu valmiilla lelulla, varsin perus-hieno. Toka näyttöruutuna, mikä vähän kyllä epäonnistui kun Haps juoksi ruutuun jo näyttövaiheessa. Varsinainen ruutuunjuoksukin ihan jees. Vielä pari kertaa läheltä eri puolilta ilman näyttöä tai apua, ja hyvin haki. Saattoi tosin olla tuuriakin, kun ei olla ennen noin tehty, mutta nyt ainakin toimi.
Ruudulta mentiin hypylle, joka meni vieraassa paikassakin varsin hyvin. Otin vain kerran (lelupalkalla). Hypyltä jatkettiin seuraamisella, kohtuullisen pitkä kaavio, josta vapautin ensimmäisen pysäytyksen jälkeen. Seuruu varsin mallikelpoista! Hiljaista ja tiivistä, kerran taisi kontakti tippua koko aikana! Aika siistiä.
Mira teki loppuun askelsiirtymiä ja luoksetulon, josta lelu jo eteentulosta (muistaakseni). Ihan jees. Luoksetulossa pari haukkua.
Sunnuntaina eli tänään käytiin Tuomarinkartanolla lapikasporukalla, ja siellä Vapi teki askelsiirtymiä (varsin hyvät, vähän liikaa ääntä), seuraamista (tosi jees, ainostaan kerran tippui kontakti ja piti vähän murista muille, palkaksi lensi nakkia -ei kylläkään murinasta!), luoksetulon (haukkuu haukkuu), edestä sivulle siirtymisiä (huomautus haukusta, lopulta teki vain vienon piippauksen säestämänä; Hapsin on vissiin mahdotonta hypähtää suu kiinni?) ja jääviä peruuttaen (käsiapu pois muista kuin istumisesta, note to self). Jossain välissä kyllä palkkasin lelullakin. Tehtiin aika kaukana muista, ja häiriötä oli muutenkin aika vähän. Kuitenkin, vire pysyi koko ajan yllä, melkeinpä parani kohti loppua kun virta vähän väheni. Lopussa askelsiirtymiä ja seuraamista ilman välipalkkaa, purkki taskusta, kissanruokaa purkista.
(Pou teki tiistaina seurailua ja ruutua, haukulla säestettynä. Tyyppi oli hiiieeman kierroksilla! Tuomarinkylässä Oukki teki seuraamista (huomautus äänenkäytöstä), luoksetulon (kympin arvoinen), jääviä peruuttaen ja oikealla puolella (oikealla puolella aika vaikeaa, peruuttaessa seisominen vähän vaikea; käsiapu vain istumiseen!!!) ja vauhtinoutoa. Kapulan haku meni hyvin, eikä aikonut taas luopua kapulasta lelun hakeakseen, kunnen tapahtui Jotain. Joko kapula kolahti pahasti hampaissa tai tiputti sen tassuilleen tms. Eniveis, painetta tuli ja kapula on taas Paha Asia. Palataan noutohommiin myöhemmin. Hyvä mieli saatiin kuitenkin nakinpyydystyksellä, ja jääviä tehtiin lisää hyvällä mielellä. Aika hyvä treeni Poukille! Joutui pikkukoirakin vähän hommiin, eikä päässyt ihan pelkästään hyvänmielen puuhastelemaan.)
Kotona on hypelty omassa pihassa, ja kaukoja tehdään ruokakuppipalkalla. Pitäisi varmaan alkaa pidentää jo matkaa, tosin Vapille on tällä hetkellä toinen istumaannousu vähän hankala.
Eikun lisää treeniä.
Avohoidokkien viikonloppu
Lauantaina käytiin taas Nikkilässä hullujenhuoneella ekstratreeneissä. Nopeista treeneistä venyi vähän pidemmät, mutta siinähän se lauantai kuluu, vielä kun kelikin lämpesi niin autossakaan ei tullut kylmä.
Vapille neljä ukkoa, kerroksina kakkonen ja kolmonen, haukkuja kymmenkunta, kuitenkin palkka hyvästä haukusta. Ruokapalkalla, ylimmässä kerroksessa myös lelut. Pari vaikeampaa piiloa, pari helpompaa, muuten Sami sai vapaat kädet.
Alku ei paras mahdollinen, jouduttiin odottelemaan ovella jonkin aikaa. Suoraan toiseen kerrokseen, mistä lähetys ensin oikealle. Haki kivasti, hieman vinkui ja kierteli, mutta jatkoi kuitenkin itsenäisesti vasemmalle puolelle. Vasemmalla kävi ensin vasemmalla, jossa taas vinkui hieman, jatkoi kuitenkin oikeaan "siipeen" nukkehuoneeseen, josta uudelleen siirtyi vasemmalle samaan kohtaan vinkumaan. Sai selvästi hajun, mutta ei meinannut löytää ukkoa. Haukkui jo vähän ovella, selvästi turhautuneena, mutta kun pyysin tarkentamaan, jatkoi hommia. Lopulta paikansi hajun kattoluukkuun, ja haukkui sitä kauempaa (ja itsekin arvasin että mm on väkisinkin luukussa -vähän vaikeampi vaikea kun ajattelin!). Sai palkan sitten jo siitä (vähän vahingossa), vaikka haukkui turhan kaukana. Kohti kattoluukkua kuitenkin! Syömisestä suoraan hommiin, ja toinen ukko löytyi vasemman siiven päästä, mukavan helposti.
Kolmannessa kerroksessa lähetin jo ovelta (pitkä suora käytävä jonka kummallakin puolella huoneita). Teki pienen kierroksen ekan kolmanneksen jälkeen, josta arvasin saaneen hajun, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin. Tepsutteli käytävän päähän, jossa jäi hetkeksi katselemaan maisemia. Siitä kääntyi takaisinpäin, ja viimeisen kolmanneksen alussa alkoi taas työstää jotain hajua. Seurasin perässä n. puoleen väliin käytävää tueksi, ja odoteltiin siinä. Tarkenteli jonkin aikaa, kunnes viimein ukko löytyi komerosta. Hyvä haukku, mutta lelu ei kelvannut. Palkan jälkeen uusi lähetys ovelle päin, ja eteni taas hyvin. Jatkoi ovelle asti, jossa teki pienen kierroksen katselijoiden ympärillä, mutta ilman uutta kehoitusta jatkoi hommia ja tarkisti lähimmät ovet/huoneet. Kolmannesta oikealle poikkesi pidemmälle, ja sen huoneen pesuhuoneen kylpyammeesta löytyi sitten viimeinen ukko. Hyvä haukku, lelu ei kelvannut ensin, mutta haki sen sitten. Ei kuitenkaan leikkinyt minunkaan kanssa.
Treenikerran plussat:
Rakennukset on kivoja, mutta olisi ihan kiva päästä välillä metsäänkin!
Vapille neljä ukkoa, kerroksina kakkonen ja kolmonen, haukkuja kymmenkunta, kuitenkin palkka hyvästä haukusta. Ruokapalkalla, ylimmässä kerroksessa myös lelut. Pari vaikeampaa piiloa, pari helpompaa, muuten Sami sai vapaat kädet.
Alku ei paras mahdollinen, jouduttiin odottelemaan ovella jonkin aikaa. Suoraan toiseen kerrokseen, mistä lähetys ensin oikealle. Haki kivasti, hieman vinkui ja kierteli, mutta jatkoi kuitenkin itsenäisesti vasemmalle puolelle. Vasemmalla kävi ensin vasemmalla, jossa taas vinkui hieman, jatkoi kuitenkin oikeaan "siipeen" nukkehuoneeseen, josta uudelleen siirtyi vasemmalle samaan kohtaan vinkumaan. Sai selvästi hajun, mutta ei meinannut löytää ukkoa. Haukkui jo vähän ovella, selvästi turhautuneena, mutta kun pyysin tarkentamaan, jatkoi hommia. Lopulta paikansi hajun kattoluukkuun, ja haukkui sitä kauempaa (ja itsekin arvasin että mm on väkisinkin luukussa -vähän vaikeampi vaikea kun ajattelin!). Sai palkan sitten jo siitä (vähän vahingossa), vaikka haukkui turhan kaukana. Kohti kattoluukkua kuitenkin! Syömisestä suoraan hommiin, ja toinen ukko löytyi vasemman siiven päästä, mukavan helposti.
Kolmannessa kerroksessa lähetin jo ovelta (pitkä suora käytävä jonka kummallakin puolella huoneita). Teki pienen kierroksen ekan kolmanneksen jälkeen, josta arvasin saaneen hajun, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin. Tepsutteli käytävän päähän, jossa jäi hetkeksi katselemaan maisemia. Siitä kääntyi takaisinpäin, ja viimeisen kolmanneksen alussa alkoi taas työstää jotain hajua. Seurasin perässä n. puoleen väliin käytävää tueksi, ja odoteltiin siinä. Tarkenteli jonkin aikaa, kunnes viimein ukko löytyi komerosta. Hyvä haukku, mutta lelu ei kelvannut. Palkan jälkeen uusi lähetys ovelle päin, ja eteni taas hyvin. Jatkoi ovelle asti, jossa teki pienen kierroksen katselijoiden ympärillä, mutta ilman uutta kehoitusta jatkoi hommia ja tarkisti lähimmät ovet/huoneet. Kolmannesta oikealle poikkesi pidemmälle, ja sen huoneen pesuhuoneen kylpyammeesta löytyi sitten viimeinen ukko. Hyvä haukku, lelu ei kelvannut ensin, mutta haki sen sitten. Ei kuitenkaan leikkinyt minunkaan kanssa.
Treenikerran plussat:
- ei ongelmaa haukkua vieraille maalimiehille
- ruokapalkka kiva juttu
- motivaatio kesti vaikka turhautui
- liukasteli enemmän kuin maanantaina -tai ei enempää, mutta nyt se selvästi häiritsi (koiraa)
- ei leikkinyt vieraiden kanssa
- ei leikkinyt edes lopuksi
Rakennukset on kivoja, mutta olisi ihan kiva päästä välillä metsäänkin!
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Maanantai-ilta mielisairaalassa
Maanantaitreenit Sipoossa, Nikkilän vanhassa mielisairaalassa. Otin sekä ruokaa että lelut mukaan. Aiemmin Vapilla on ollut vähän motivaatiopulaa rakennuksissa, kun ei palkkaannu sisällä leikistä/ei aina pysty leikkimään kunnolla. Nyt tehtiin sitten niin, että cesaria purkista, ja lelun siihen päälle.
Neljä ukkoa kolmessa kerroksessa, haukkuja muutama. Unohdin ottaa liivit ja valon mukaan, joten pelkällä pannalla mentiin. Kellarista aloitettiin, teki ihan kivasti hommia ja sai mielestäni hajun maalimiehestä. Tarkentaessa juuttui kuitenkin haistelemaan maata (mitäköhän ruumiita sinne oli haudattu, V oli nimittäin eka koira kellarissa...), josta kehoitin lähtemään uudelleen hommiin. Haki myös oven vasemmalta puolelta, kunnes palasi oikealle mistä tod. näk. sai jo aiemmin hajun. Sieltähän se ukko sitten löytyi.
Alimmassa kerroksessa lähetin ensin pitkään käytävään oikealle. Eteni hyvin, kävi auki olevat huoneet hienosti läpi. Ei edennyt kuitenkaan ihan ihan perälle asti. Takaisin tullessa lähetin ovesta vasemmalle, ja tiivis työskentely jatkui. Kävi kaikki huoneet oikeastaan läpi, ja ukko löytyi leikkaussalin komerosta (?, ehkä, jos muistan oikein). Palkkauksen jälkeen ajattelin tarkistaa vielä oikeanpuoleisen käytävän pään, mutta koiraa lähettäessäni se poikkesikin heti ensimmäisestä ovesta ilmaisemaan. Piilo oli sama missä olin itse ollut aiemmin, tiedä sitten oliko sillä merkitystä. Muistelen kuitenkin, että olisi ollut ennenkin vaikeuksia sellaisten piilojen kanssa, missä itse olen kykkinyt vähän aiemmin.
Toisessa kerroksessa lähetin ensin ovesta oikealle, ja käytävän haarautuessa V valitsi vasemman puoliskon ensin. Hieman vinkui ennen kuin tuli pois, ja ajattelinkin jo, että tuo käydään katsomassa uudelleen jos ei muualta löydy. Siitä lähetys kuitenkin oikeaan haaraan, jossa saikin heti hajun. Pientä kiertelyä jonkin aikaa että tarkensi, sitten ilmaisu. Lopussa leikittiin kunnolla lelulla, maalimiehillä lelu ei oikein kiinnostanut, purkki kiinnosti enemmän.
Huomioita:
Olipas kivat treenit!
Neljä ukkoa kolmessa kerroksessa, haukkuja muutama. Unohdin ottaa liivit ja valon mukaan, joten pelkällä pannalla mentiin. Kellarista aloitettiin, teki ihan kivasti hommia ja sai mielestäni hajun maalimiehestä. Tarkentaessa juuttui kuitenkin haistelemaan maata (mitäköhän ruumiita sinne oli haudattu, V oli nimittäin eka koira kellarissa...), josta kehoitin lähtemään uudelleen hommiin. Haki myös oven vasemmalta puolelta, kunnes palasi oikealle mistä tod. näk. sai jo aiemmin hajun. Sieltähän se ukko sitten löytyi.
Alimmassa kerroksessa lähetin ensin pitkään käytävään oikealle. Eteni hyvin, kävi auki olevat huoneet hienosti läpi. Ei edennyt kuitenkaan ihan ihan perälle asti. Takaisin tullessa lähetin ovesta vasemmalle, ja tiivis työskentely jatkui. Kävi kaikki huoneet oikeastaan läpi, ja ukko löytyi leikkaussalin komerosta (?, ehkä, jos muistan oikein). Palkkauksen jälkeen ajattelin tarkistaa vielä oikeanpuoleisen käytävän pään, mutta koiraa lähettäessäni se poikkesikin heti ensimmäisestä ovesta ilmaisemaan. Piilo oli sama missä olin itse ollut aiemmin, tiedä sitten oliko sillä merkitystä. Muistelen kuitenkin, että olisi ollut ennenkin vaikeuksia sellaisten piilojen kanssa, missä itse olen kykkinyt vähän aiemmin.
Toisessa kerroksessa lähetin ensin ovesta oikealle, ja käytävän haarautuessa V valitsi vasemman puoliskon ensin. Hieman vinkui ennen kuin tuli pois, ja ajattelinkin jo, että tuo käydään katsomassa uudelleen jos ei muualta löydy. Siitä lähetys kuitenkin oikeaan haaraan, jossa saikin heti hajun. Pientä kiertelyä jonkin aikaa että tarkensi, sitten ilmaisu. Lopussa leikittiin kunnolla lelulla, maalimiehillä lelu ei oikein kiinnostanut, purkki kiinnosti enemmän.
Huomioita:
- Rakennuksille tästedes ruokapalkka (+ lelu ainakin viimeisellä)
- Ensimmäistä kertaa liukkaalla alustalla Vapilla ei alkanut motivaatio loppua. Motivointi kunnossa vihdoinkin, vai voisiko johtua myös koiven paremmasta liikkuvuudesta?
- Valo koiralle aina mukaan!
Olipas kivat treenit!
tiistai 16. lokakuuta 2012
Maanantaihaut
Hakumetsällä Technopoliksella, aika pienellä porukalla. Vapin vuoro oli vasta pimeällä, sillä kolme ukkoa, n. kolmessakympissä, viidessäkympissä ja kolmessakympissä, joka lähetettiin sitten kauempaa, n. neljästäkympistä. Haukut 15+. Tuulta ei oikeastaan lainkaan.
Ekasta ukosta meni suorina yli, sai kuitenkin hajun (hau), tarkensi ja tuli ilmaisemaan. Suora, hyvä pisto. Toisella lähetyksellä jäi kupeksimaan aika alkuun (Reo kävi siinä hetkeä aiemmin asioillaan, tai sitten jotain ihan muuta). Uudella lähetyksellä lähti hyvin, pisto vietti keskemmälle mutta korjasi itse. Hyvä haukku, oli kuulemma ollut välissä pitänyt taukoa sen oloisena että "toope anna jo palkka", mutta jatkoi kiltisti haukkua kun ei palkkaa herunut. Kolmas lähetys viistosta että tuli lisää pituutta pistolle, hieman teki lenkkiä lopussa (saattoi kiertää ison lammikonkin vaan) mutta korjasi taas hyvin. Hyvät haukut ja hyvät leikit, lopussa leikitin itse ja sai miljardit kehut. Aika tyytyväisen oloinen koira lähti autolle :)
Nyt pitää ottaa (kuulemma) jo pidempiä pistoja kun uppoamisongelmaa ei ole, ei enää varman päälle lyhyitä. Haukkuja tästedes vähintään se 15, hyvin riittää potku. Ehkä vois seuraavalla kerralla ottaa ukot vähän lähetyskohdasta keskemmälle, että alkaisi laatikot muodostua. Katsellaan, katsellaan.
Ekasta ukosta meni suorina yli, sai kuitenkin hajun (hau), tarkensi ja tuli ilmaisemaan. Suora, hyvä pisto. Toisella lähetyksellä jäi kupeksimaan aika alkuun (Reo kävi siinä hetkeä aiemmin asioillaan, tai sitten jotain ihan muuta). Uudella lähetyksellä lähti hyvin, pisto vietti keskemmälle mutta korjasi itse. Hyvä haukku, oli kuulemma ollut välissä pitänyt taukoa sen oloisena että "toope anna jo palkka", mutta jatkoi kiltisti haukkua kun ei palkkaa herunut. Kolmas lähetys viistosta että tuli lisää pituutta pistolle, hieman teki lenkkiä lopussa (saattoi kiertää ison lammikonkin vaan) mutta korjasi taas hyvin. Hyvät haukut ja hyvät leikit, lopussa leikitin itse ja sai miljardit kehut. Aika tyytyväisen oloinen koira lähti autolle :)
Nyt pitää ottaa (kuulemma) jo pidempiä pistoja kun uppoamisongelmaa ei ole, ei enää varman päälle lyhyitä. Haukkuja tästedes vähintään se 15, hyvin riittää potku. Ehkä vois seuraavalla kerralla ottaa ukot vähän lähetyskohdasta keskemmälle, että alkaisi laatikot muodostua. Katsellaan, katsellaan.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Vaihtolavavarikolla
Partiointitreeni Kivikon vaihtolavavarikolla. Hapsille neljä ukkoa. Alkoi olla jo aika pimeä, ja meidän vuorolla tuuli ensin kääntyi ja lopulta tyyntyi kokonaan. Ukot löytyi kohtuullisesti, ilmaisut oli hyvät. Vau oli aika hämillään alkuun että wtf, kun lähetin sen hommiin melkein suoraan autosta. Vähän vois enemmän kiinnittää huomiota lähetykseen...
Hyvin Vapi kuitenkin irtosi, ja sinnikkäästi teki töitä. Sitä on helppo ohjailla, sehän menee minne pyytää. Leikki oli vähän vaisua, mutta kun leikittäjät oli pahoissa paikoissa niin selvähän se. Ihan jees treeni, ei vaan ole tuollainen ihan Vapin juttu.
Hyvin Vapi kuitenkin irtosi, ja sinnikkäästi teki töitä. Sitä on helppo ohjailla, sehän menee minne pyytää. Leikki oli vähän vaisua, mutta kun leikittäjät oli pahoissa paikoissa niin selvähän se. Ihan jees treeni, ei vaan ole tuollainen ihan Vapin juttu.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Pommarietsintää
Maanantaitreenit Hertsikan kalliopommisuojassa, aiheena oikeastaan itsenäinen etsintä (pimeässä). Kolme ukkoa, lähetys ovelta, missä pysyin koko ajan itse. Valot päällä kun tultiin sisälle, ennen lähetystä valot pois.
Hapsi oli taitava! Kova hinku hommiin, ja pimeästä (ja ikävästä sisätilasta) huolimatta lähti ekalla lähetyksellä piiitkälle suoraan sisääntulokäytävän päähän asti, ja ensimmäinen ukko löytyikin metallioven takaa. Taisi alkuun vähän turhautua, kun sai hajun mutta ei heti löytänyt ukkoa (yksi haukahdus), mutta ukolle päästyä hyvä ilmaisu ja aika raisu leikki. Maalimies ulos ja uusi lähetys. Taas upposi hienosti, nyt meni tilan perälle asti oikealle, mistä löytyikin toinen ukko. Taas hyvä haukku ja hyvä leikki. Kolmannella lähetyksellä meni suoraan käytävän oikeaan reunaan, josta otin uudelleen lähetykseen. Nyt lähti paremmin, seurasi oikeaa reunaa perälle asti, mutta kulmassa lähti tutkimaan (tyhjää) tilaa oikealla. Etsi siellä kauan, mutta valosta päätellen teki koko ajan hommia. Lopulta kolmas (lähin) ukko löytyi kulmasta kärryn takaa, ja taas hyvä haukku ja hyvä leikki. Leikittiin lopuksi, leikitin itse ja maalimies leikitti, josta melkein juosten autolle loppupalkalle. Hyvin on Vapilla jo mielessä että autolle on treenin jälkeen kiva mennä :)
Haastava treeni, kun hajut liikkui pommarissa ties miten. Ovikin oli kiinni, joten mikään ei liikutellut hajuja. Todennäköisesti Vapi oli koko ajan hajulla, mutta joutui selvittelemään pitkään mistä haju tulee. Tyyppi oli kyllä hieno!
Huomioita:
Hapsi oli taitava! Kova hinku hommiin, ja pimeästä (ja ikävästä sisätilasta) huolimatta lähti ekalla lähetyksellä piiitkälle suoraan sisääntulokäytävän päähän asti, ja ensimmäinen ukko löytyikin metallioven takaa. Taisi alkuun vähän turhautua, kun sai hajun mutta ei heti löytänyt ukkoa (yksi haukahdus), mutta ukolle päästyä hyvä ilmaisu ja aika raisu leikki. Maalimies ulos ja uusi lähetys. Taas upposi hienosti, nyt meni tilan perälle asti oikealle, mistä löytyikin toinen ukko. Taas hyvä haukku ja hyvä leikki. Kolmannella lähetyksellä meni suoraan käytävän oikeaan reunaan, josta otin uudelleen lähetykseen. Nyt lähti paremmin, seurasi oikeaa reunaa perälle asti, mutta kulmassa lähti tutkimaan (tyhjää) tilaa oikealla. Etsi siellä kauan, mutta valosta päätellen teki koko ajan hommia. Lopulta kolmas (lähin) ukko löytyi kulmasta kärryn takaa, ja taas hyvä haukku ja hyvä leikki. Leikittiin lopuksi, leikitin itse ja maalimies leikitti, josta melkein juosten autolle loppupalkalle. Hyvin on Vapilla jo mielessä että autolle on treenin jälkeen kiva mennä :)
Haastava treeni, kun hajut liikkui pommarissa ties miten. Ovikin oli kiinni, joten mikään ei liikutellut hajuja. Todennäköisesti Vapi oli koko ajan hajulla, mutta joutui selvittelemään pitkään mistä haju tulee. Tyyppi oli kyllä hieno!
Huomioita:
- Vapi etsi hyvällä sykkeellä koko ajan, turhautuminen ei saanut virettä laskemaan
- Pommari paikkana ei häirinnyt enää, hieno homma
- Pimeydellä ei vaikutusta (näin vähän kyllä aavistinkin)
- Vaikka Vapsi vaan tepsuttelee menemään, tekee hyvin ja innokkaasti töitä. Se vaan ei ole mikään raketti. Nenä kuitenkin toimii :)
tiistai 25. syyskuuta 2012
Hakua (ja aamutokoa)
Eilen hakumetsällä Mätäkivellä, ilma aika seisova (ja kostea). Neljä ukkoa, etukulmat ja aika keskellä kummallakin puolella. Eka oikealle, ehkä joku 40m. Lähti innolla, pisto painui vähän keskelle, mutta korjasi itse takaisin linjalle. Hyvä ilmaisu, toi lelun hyvin takaisin. Toinen vasen etukulma, lyhyt pisto n. 30m. Vietti taas keskemmälle mutta korjasi taas itse. Hyvä haukku, olisi halunnut leikkiä mm kanssa pidempään. Palautti hyvin kuitenkin, ei tosin liiku vielä itsenäisesti radalla eteenpäin. Kolmas taas oikealle, ei etene viivasuoraan mutta riittävän suoraan, etsii hyvällä sykkeellä. Ei meinaa malttaa tuoda lelua. Neljäs vasemmalla, vauhdilla menee, hajun saaminen näkyy keskilinjalle asti: "korinaa" ja tasajalkahyppyjä. Hyvä haukku, ihan innoissaan vielä lelun tuodessaankin ja leikkii meikän ja muiden kanssa keskilinjalla. Hyvä treeni. Sehän jopa edistyy :) Nyt vaikuttais motivaatio-ongelmat (ainakin metsässä) olevan takanapäin.
Tänään aamutokot hiekkakentällä. Seuraaminen ei kovin tarkkaa, enemmän intoa ja mölyä kuin tiivistä kontaktia. Luoksetulo jees (pl. ääniefektit), tosin loppuperus jää vinoon kun pomppaa. Liikkeestä maahan liikkeenä hidas, peruuttaen jäävät varmat ja nopeat (ei istuttu). Paljon reikapäistä haukkumista, hillitöntä taistelua ja *kröhöm* kädessä ja hihassa roikkumista kun laitoin lelun pois. Takki säilyi kuitenkin ehjänä eikä ihoonkaan tullut reikiä, mustelmia vain. Tarvis varmaan ottaa makkarakuuri, kun lelulla taas huutaa (ja possuilee) noin pahasti!
(Poukki tokoili myös, ja oli ihan yhtä reikäpäinen huutaja. Ja hommia tehtiin frolikki-/taskupatukkapalkalla. Vauhti huusi jopa tolpannokasta. Pitäis vissiin treenata vähän useammin?)
Tänään aamutokot hiekkakentällä. Seuraaminen ei kovin tarkkaa, enemmän intoa ja mölyä kuin tiivistä kontaktia. Luoksetulo jees (pl. ääniefektit), tosin loppuperus jää vinoon kun pomppaa. Liikkeestä maahan liikkeenä hidas, peruuttaen jäävät varmat ja nopeat (ei istuttu). Paljon reikapäistä haukkumista, hillitöntä taistelua ja *kröhöm* kädessä ja hihassa roikkumista kun laitoin lelun pois. Takki säilyi kuitenkin ehjänä eikä ihoonkaan tullut reikiä, mustelmia vain. Tarvis varmaan ottaa makkarakuuri, kun lelulla taas huutaa (ja possuilee) noin pahasti!
(Poukki tokoili myös, ja oli ihan yhtä reikäpäinen huutaja. Ja hommia tehtiin frolikki-/taskupatukkapalkalla. Vauhti huusi jopa tolpannokasta. Pitäis vissiin treenata vähän useammin?)
tiistai 11. syyskuuta 2012
2 x hakumetsä
Hapsin HEPeKo-kausi alkoi hakuiluilla elokuussa. Paikkana Tuusulan Mätäkivi, ilma oli (turhankin) lämmin. Teemana suorat pistot (aina vaan edelleen). Neljä ukkoa, viitisen haukkua, vastatuuleen pidemmät, n. 50m pistot, myötätuuleen lyhyemmät. Ihan jees treeni. Ekalla ei meinannut alkuun irrota haukku -aika pitkä tauko takana- mutta muuten ilmaisi hyvin. Ei olisi millään halunnut jättää maalimiestä ja lelua, leikki oli aika raisua. Lopussa alkoi selvästi väsyä, taisi keli vaikuttaa. Ei jaksanut enää leikkiä loppuleikkejä.
Eilen hakuiltiin Vantaan Technopolisilla, ilma oli taas aika lämmin (auton mittari näytti 17 astetta). Vapille taas neljä ukkoa tuulen mukaan, helppoja pitkiä pistoja ja vaikeita lyhyitä. Haukkuja viidestä viiteentoista. Pistotus ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, jo ekalla pistolla (oikealle) nenä veti väkisin kohti takakulmaa. Uudella lähetyksellä lähti kuitenkin suoraan, ja ukko löytyi hienosti. Haukku hyvä, leikki hyvin, toi kutsusta/kehusta lelun mulle ja jatkettiin radalla eteenpäin. Vasen etukulma meni vähän kiertelyksi, lähti tosi hyvin mutta meni auttamatta ohi, silmukoimalla löysi. Hyvä haukku, jaksaa kyllä paukuttaa aika hyvin jo, ja leikki hyvin. Taas kehusta/kutsusta toi lelun keskilinjalle ja jatkettiin eteenpäin. Taas oikealla nenä veti takakulmaa kohti, ja nyt syykin löytyi: se "puolalainen rekkakuski" se siellä kierteli edelleen. Kutsuin Vapin takaisin, kehuin ja lähetin uudelleen vähän lähempää. Taisi saada hajun jo lähetykseen, ja loppu meni hienosti. Viimeinen ukko vasemmalla ei meinannut löytyä millään, oli kallion notkelmassa ison kiven takana, eikä tainnut hajut pahemmin nousta. Sitkeästi Vapi etsi, taisin kolme kertaa lähettää uudelleen kun eteni liikaa (sitä puolalaisukkoa kohti varmaan taas...), ja lopulta löytyi. Hyvin jaksoi edelleen haukkua, ja lopussa toi taas lelun käteen asti. Loppuun vielä leikit ja megakehut, tyyppi jaksoi hyvin loppuun asti!
Huomioita:
Eilen hakuiltiin Vantaan Technopolisilla, ilma oli taas aika lämmin (auton mittari näytti 17 astetta). Vapille taas neljä ukkoa tuulen mukaan, helppoja pitkiä pistoja ja vaikeita lyhyitä. Haukkuja viidestä viiteentoista. Pistotus ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, jo ekalla pistolla (oikealle) nenä veti väkisin kohti takakulmaa. Uudella lähetyksellä lähti kuitenkin suoraan, ja ukko löytyi hienosti. Haukku hyvä, leikki hyvin, toi kutsusta/kehusta lelun mulle ja jatkettiin radalla eteenpäin. Vasen etukulma meni vähän kiertelyksi, lähti tosi hyvin mutta meni auttamatta ohi, silmukoimalla löysi. Hyvä haukku, jaksaa kyllä paukuttaa aika hyvin jo, ja leikki hyvin. Taas kehusta/kutsusta toi lelun keskilinjalle ja jatkettiin eteenpäin. Taas oikealla nenä veti takakulmaa kohti, ja nyt syykin löytyi: se "puolalainen rekkakuski" se siellä kierteli edelleen. Kutsuin Vapin takaisin, kehuin ja lähetin uudelleen vähän lähempää. Taisi saada hajun jo lähetykseen, ja loppu meni hienosti. Viimeinen ukko vasemmalla ei meinannut löytyä millään, oli kallion notkelmassa ison kiven takana, eikä tainnut hajut pahemmin nousta. Sitkeästi Vapi etsi, taisin kolme kertaa lähettää uudelleen kun eteni liikaa (sitä puolalaisukkoa kohti varmaan taas...), ja lopulta löytyi. Hyvin jaksoi edelleen haukkua, ja lopussa toi taas lelun käteen asti. Loppuun vielä leikit ja megakehut, tyyppi jaksoi hyvin loppuun asti!
Huomioita:
- motivaatio metsässä alkaa olla kohdillaan
- suoria pistoja treenattava edelleen: sinne mennään minne lähetetään
- haukkua vaan hiljalleen lisää, sehän haukkuu kyllä
- leikkipalkka maalimiehellä, tuo lelun takaisin ja saa keskilinjalla vaan runsaat kehut, lopussa vasta leikitän (ei ole niin raskastakaan). Tuntuisi toimivan?
- tarpeeksi iso vesikuppi autoon, ja autoon myös loppupalkka
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Jäljellä (ja pihatottista)
Jälki 5 ajettiin keskiviikkona (joo, ei tuu vauhdilla lisää lukuja laskuriin...), suunnilleen 120 askelta, juustoa joka askeleella, lopussa loiva kaari ja purkki. Alustana alkukesästä kylvetty, oraalla oleva heinä/multa. Ensi viikolla ennen koulutusta kokeillaan vielä niitettyä heinäpeltoa alustana, sitten on kaikenlaisia kokeiltu! (Putkea kokeltu namien laitossa, toimii, mutta on aika hidas (toim. huom.))
Jälki meni oikein super hienosti, paitsi että en meinannut löytää sitä alussa, ja Vapi ehkä löysi mutta en antanut sen mennä kun "ei se tässä vielä ole". Noh, paalu löytyi, ja hieman hämmentyneen alun jälkeen Vapi pääsi imuun. Ja imikin hyvin! Ehkä kaksi juustoa jäi imuroimatta, mutta muuten meni hienosti, ja pääkin alkoi tikata puolelta toiselle. Jee. Kaari meni siinä sivussa, eihän se vanhalle tekijälle ole homma eikä mikään. Pitäisköhän miettiä jos opettais esineet jäljen ulkopuolella? Tai ihan lyhyillä nurtsijäljillä? Mietitään.
Tottisteltu pari kertaa takapihalla Kullaalla, lähinnä kontaktia ja noutoa. Vauhtinouto on tosi jees, kapulan pito ei niinkään, mutta taitaa vähän honata jutun jujun jo siinäkin :)Noutoa tehdään vaan kotona, ei oteta sen kanssa riskejä. Kokeilin myös kaukoja seisaallaan: ei kestä vielä, alkaa hajota aka liikkua. Jatketaan istualtaan.
Jälki meni oikein super hienosti, paitsi että en meinannut löytää sitä alussa, ja Vapi ehkä löysi mutta en antanut sen mennä kun "ei se tässä vielä ole". Noh, paalu löytyi, ja hieman hämmentyneen alun jälkeen Vapi pääsi imuun. Ja imikin hyvin! Ehkä kaksi juustoa jäi imuroimatta, mutta muuten meni hienosti, ja pääkin alkoi tikata puolelta toiselle. Jee. Kaari meni siinä sivussa, eihän se vanhalle tekijälle ole homma eikä mikään. Pitäisköhän miettiä jos opettais esineet jäljen ulkopuolella? Tai ihan lyhyillä nurtsijäljillä? Mietitään.
Tottisteltu pari kertaa takapihalla Kullaalla, lähinnä kontaktia ja noutoa. Vauhtinouto on tosi jees, kapulan pito ei niinkään, mutta taitaa vähän honata jutun jujun jo siinäkin :)Noutoa tehdään vaan kotona, ei oteta sen kanssa riskejä. Kokeilin myös kaukoja seisaallaan: ei kestä vielä, alkaa hajota aka liikkua. Jatketaan istualtaan.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Sotasuunnitelma
Meidän tämän vuoden kokeet on nyt kokeiltu, piste. Ja päätöksessä pysytään vaikka mikä olis!
Tämän hetken tilanne:
- Vauhti osaa kaikenlaista ja tekee mielellään, kun ollaan keskenämme
- koetilanne aikaansaa hyydykesuon, josta ei pääse pois
- jotkut treenitilanteetkin hyydyttää
-> tilanne on huonompaan päin
Ratkaisu (?):
- kontakti paaljon paremmaksi
- raivoisaa leikkiä
- "tekniikka"treeniä ja uusia juttuja keskenämme, häiriössä kontaktia ja kivaa pientä (look at that -naksuttelu?)
- kokeissa ja tapahtumissa pyörimistä ja pientä tekemistä
- myös palkatonta treeniä keskenämme
- maahan-vihjesana-leikki -ketju _vahvaksi_
- apua. Me tarvitaan apua.
Ennen ensi kesän kokeita muutamaan mölliin kokeilemaan onko tilanne yhtään parempi. Vapi on vielä nuori, uskon ja toivon ettei se ole vielä lopullisesti pilalla. Mutta jotain täytyy tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä...
Tämän hetken tilanne:
- Vauhti osaa kaikenlaista ja tekee mielellään, kun ollaan keskenämme
- koetilanne aikaansaa hyydykesuon, josta ei pääse pois
- jotkut treenitilanteetkin hyydyttää
-> tilanne on huonompaan päin
Ratkaisu (?):
- kontakti paaljon paremmaksi
- raivoisaa leikkiä
- "tekniikka"treeniä ja uusia juttuja keskenämme, häiriössä kontaktia ja kivaa pientä (look at that -naksuttelu?)
- kokeissa ja tapahtumissa pyörimistä ja pientä tekemistä
- myös palkatonta treeniä keskenämme
- maahan-vihjesana-leikki -ketju _vahvaksi_
- apua. Me tarvitaan apua.
Ennen ensi kesän kokeita muutamaan mölliin kokeilemaan onko tilanne yhtään parempi. Vapi on vielä nuori, uskon ja toivon ettei se ole vielä lopullisesti pilalla. Mutta jotain täytyy tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä...
tiistai 5. kesäkuuta 2012
BeeHoo (ja maanantain rauniot)
Sunnuntaina BH hyväksytysti läpi. Aika suunnitelman mukaan meni valmistelut, viikontakaisen kenraalin jälkeen ei muuta kuin tehty pikkujuttuja sisällä ja vielä pienempiä ulkona. Kokeen alustuskin meni suunnitelman mukaisesti, lauantain lenkkeiltiin aika vähän, ja su aamuna pienenpieni lenkki. Kentällä jouduttiin valitettavasti odottelemaan aika kauan laidalla ja ilmoittautumisessa, kun tehtiin kolmen parissa ja keskimmäinen meistä oli toisen koiransa kanssa myös ensimmäisessä parissa...
Mitäs kokeesta, Vapi oli samantien autosta otettaessa hyydyksissä, ja mistään ei meinannut tulla mitään. Tehtiin ekana tottis, siitä suoraan paikkamakuuseen eikä tarvinnut odotella lepovuoroa kentällä. Se oli jees. Seuraamiset tyydyttävät, otti pahasti häiriötä tuomarista ja yleisöstä -kaatosadekaan ei auttanut- ja varoi vähän liikaa henkilöryhmässä. Hapia suorastaan hirvitti! Mikäköhän siinä oli, tähän asti henkilöryhmät on ollut ihan kivoja ja helppoja :( "Jäävät" tais olla hyvät, seuraamiset oli vähän paremmat, mutta istumisessa istuminen oli hidas. Pysyi hyvin paikallaan kuitenkin. Luoksetuloa ennen siirryttiin takaisin kentän alkupäähän, että "tulee tarpeeksi etäisyyttä" (ei muut vaan siirtyneet, harponkohan mää?). Seuraaminen plääh, maahanmeno hyvä, lähti kutsusta tulemaan ravilla mutta siirtyi siitä vielä laukalle, jes. Tuli vähän vinosta mutta istui ihan keskelle kuitenkin. Sivulle siirtyminen aavistuksen hidas. Luoksetulossa ilme vähän piristyi, taisi muistaa että sen jälkeen (tulisi normaalisti) palkka ;) Paikallaolo erinomainen, ihan varman oloinen suoritus Hapilta.
Kaupunkiosio oli kaupunkilaiskoiralle ihan pala kakkua, ei mitään ongelmaa. Paitsi että Haps olisi halunnut merkkailla ihan koko ajan... Näin ollen BH siis plakkarissa :) Ja kai sen seurauksena täytyy koittaa sinne Huittisten tokoon, niin taisin itselleni luvata!
Eilen Hepekon ryhmän rauniotreenit, Hapsille neljä ukkoa josta eka puolittaisena näkölähtönä, ja loput kolme karkuunlähtöinä kun koira oli tulossa pistolla kohti. Meni ihan jees :) Lähti sinne minne halusin, ja meni ihan reippaasti vaikkei maalimiestä vielä nähnytkään. Ehkä se kadonnut motivaatio vielä löytyy! Vähän Haps oli sellaisen puolihysteerisen oloinen, mutta leikki ihan hyvin kuitenkin. Vähän ehkä rajusti, maalimiehillä oli kädet palkkaamisen jälkeen verillä... Häiriötä oli aika paljon, kun Sonispheren melu kuului paikalle aika kovaa, ja puolet treenistä paikalla oli myös palomiehiä sammutus-/pelastusharjoituksissa! Olin vähän kauhuissani että miten häiriöherkkä Haps selviää, mutta palomiehet lähtivätkin sopivasti ennen meidän vuoroa. Muut oli häiriöstä innoissaan, itse en siis niinkään...
Huomenna agilityn pääsykoe ja to toivottavasti lapikastreenit. Kyllä se taas tästä :)
Mitäs kokeesta, Vapi oli samantien autosta otettaessa hyydyksissä, ja mistään ei meinannut tulla mitään. Tehtiin ekana tottis, siitä suoraan paikkamakuuseen eikä tarvinnut odotella lepovuoroa kentällä. Se oli jees. Seuraamiset tyydyttävät, otti pahasti häiriötä tuomarista ja yleisöstä -kaatosadekaan ei auttanut- ja varoi vähän liikaa henkilöryhmässä. Hapia suorastaan hirvitti! Mikäköhän siinä oli, tähän asti henkilöryhmät on ollut ihan kivoja ja helppoja :( "Jäävät" tais olla hyvät, seuraamiset oli vähän paremmat, mutta istumisessa istuminen oli hidas. Pysyi hyvin paikallaan kuitenkin. Luoksetuloa ennen siirryttiin takaisin kentän alkupäähän, että "tulee tarpeeksi etäisyyttä" (ei muut vaan siirtyneet, harponkohan mää?). Seuraaminen plääh, maahanmeno hyvä, lähti kutsusta tulemaan ravilla mutta siirtyi siitä vielä laukalle, jes. Tuli vähän vinosta mutta istui ihan keskelle kuitenkin. Sivulle siirtyminen aavistuksen hidas. Luoksetulossa ilme vähän piristyi, taisi muistaa että sen jälkeen (tulisi normaalisti) palkka ;) Paikallaolo erinomainen, ihan varman oloinen suoritus Hapilta.
Kaupunkiosio oli kaupunkilaiskoiralle ihan pala kakkua, ei mitään ongelmaa. Paitsi että Haps olisi halunnut merkkailla ihan koko ajan... Näin ollen BH siis plakkarissa :) Ja kai sen seurauksena täytyy koittaa sinne Huittisten tokoon, niin taisin itselleni luvata!
Eilen Hepekon ryhmän rauniotreenit, Hapsille neljä ukkoa josta eka puolittaisena näkölähtönä, ja loput kolme karkuunlähtöinä kun koira oli tulossa pistolla kohti. Meni ihan jees :) Lähti sinne minne halusin, ja meni ihan reippaasti vaikkei maalimiestä vielä nähnytkään. Ehkä se kadonnut motivaatio vielä löytyy! Vähän Haps oli sellaisen puolihysteerisen oloinen, mutta leikki ihan hyvin kuitenkin. Vähän ehkä rajusti, maalimiehillä oli kädet palkkaamisen jälkeen verillä... Häiriötä oli aika paljon, kun Sonispheren melu kuului paikalle aika kovaa, ja puolet treenistä paikalla oli myös palomiehiä sammutus-/pelastusharjoituksissa! Olin vähän kauhuissani että miten häiriöherkkä Haps selviää, mutta palomiehet lähtivätkin sopivasti ennen meidän vuoroa. Muut oli häiriöstä innoissaan, itse en siis niinkään...
Huomenna agilityn pääsykoe ja to toivottavasti lapikastreenit. Kyllä se taas tästä :)
maanantai 28. toukokuuta 2012
Kauden 1. (henkinen) kriisi
Tänään ajettiin jälki 4. 200 askelta suoraa (kovaan) myötätuuleen, alusta muuttui n. 20 cm mättäisestä ruohosta oraalla olevaan multaan ja takaisin ruohoon. Alku ok, vähän hapuilua, multaosa vaikea ja nakit siinä kovin multaisia, loppu vähän pyörimistä. Olin itse ihan kuutamolla, mikä tod näk vaikutti suoritukseen eniten. Lähellä pyöri myös traktori ja huusi lapsi (ja Nadalla juoksu), mutta luultavasti olin itse suurin häiriö. Note to self: Ei lähdetä jäljelle jos on ikävä olo.
Jälkien jälkeen lenkki, jossa ajatukset eteni kaavaa "tarvisin kyllä koiran joka ei ole niin ohjaajaherkkä" - "ei mun ole järkeä hankkia oikeaa harrastuskoiraa kun en kuitenkaan osaa sitä opettaa". Loppulenkistä päätin että kaikki johtuu PMS:stä.
Huomenna ehkä lyhyt helppo korjausjälki jos jaksaa (ja itsellä parempi olo). Ei oteta nyt paineita, ei meillä oo tän kanssa kiire.
Jälkien jälkeen lenkki, jossa ajatukset eteni kaavaa "tarvisin kyllä koiran joka ei ole niin ohjaajaherkkä" - "ei mun ole järkeä hankkia oikeaa harrastuskoiraa kun en kuitenkaan osaa sitä opettaa". Loppulenkistä päätin että kaikki johtuu PMS:stä.
Huomenna ehkä lyhyt helppo korjausjälki jos jaksaa (ja itsellä parempi olo). Ei oteta nyt paineita, ei meillä oo tän kanssa kiire.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Kenraaliharjoitus
Käytiin aamulla PPKH:n kentällä tekemässä kenraaliharjoitus ensi viikkoa varten. Poukki teki alkuun vähän juttuja Vapin odottaessa autossa, sitten oli Hapsin vuoro. Pissatus, kentälle meno, pari perusasentoa ja kontaktia. Siitä siirryttiin kentän toiseen reunaan paikkamakuuseen, Hapi sai maata ehkä nelisen minuuttia, kun kävelin kaavion kaksi kertaa läpi jonka jälkeen seisoin vielä hetken -selin tietysti. Makuusta perusasento, palkaksi paaljon rapsutusta (ja yksi juustonpala). Siitä siirryttiin takaisin kentän "alkuun", josta lähdettiin seuraamisiin. Seuraamisten välissä pieni kehu/innostus, toisen seuraamisen jälkeen vähän suurempi kehuminen/rapsutus. Jäävien välissä kehut ja uusi perusasento, luoksetulosta sivulle ja siitä lelupalkka. Riehuttiin niin maan perusteellisesti, ja sitten Hapsi sai vielä Purkin.
Tuolla suorituksella varma läpipääsy, koira siis kyllä osaa! Nyt pidetään noista liikkeistä viikko taukoa, ja sunnuntaina vaan tarvii sitten tsempata itse ja todistaa, että se osaa muutenkin kuin kotona!
Tuolla suorituksella varma läpipääsy, koira siis kyllä osaa! Nyt pidetään noista liikkeistä viikko taukoa, ja sunnuntaina vaan tarvii sitten tsempata itse ja todistaa, että se osaa muutenkin kuin kotona!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Kakkonen ja kolmonen (ja se beehoo)
Jälki nummero 2 oli aika lailla toisinto ykkösestä, vanheni tosin vain 45min, kun eka oli 2h. Aika samoin meni. Jälki 3 ajettiin viime viikon keskiviikkona (pitkä tauko siis jo nyt!), siihen laitettiinkin aika paljon lisää mittaa. N. 140 askelta, juustoa joka askeleella, vanheni noin 1,5 h, myötätuuleen edelleen. Nyt mun mielestä Vapin asenne oli aika hyvä, tuntui ihan tosissaan käyttävän nenäänsä! Pari kertaa otin ihan kunnolla liinasta vastaan kun meinasi ohittaa askeleen, ja tätä pysähtyi aina ihmettelemään. No, tyynesti odotin, ja kun nenä laski peltoon, annoin liinalla myöden. Edettiin siis vain kun _haisteli_. Jes. Jäljesti tarkasti purkille asti, olisi mielellään jatkanutkin. Jäi hyvä fiilis! Ehkä tästä vielä jotain tulee :)
Huomioita:
- edelleen, eteneminen vain kun haistellaan
- lähetyksen vakioiminen (hakee edelleen itsenäisesti "janalla")
- piiitkää suoraa, mittaa saa olla ihan reilusti, jaksaa kyllä, melkein vaan paremmin imussa
- tarkkuuden "vaatiminen" - liinasta kii jos alkaa hutiloimaan tai etsii silmillä
- riittävän kauan namppa joka askeleella, ainakin koko kesäkuu(?)
BH-koe puolentoista viikon päästä, ja luoksetulo on jo hienosti pilattu. Yksi kunnon treeni "treenikentällä", ja muuten tottisjutut tauolle kokeeseen asti. Vaikka sitten kaukojen asentojen tms. hinkkaamista tilalle, pientä kivaa yhdessä puuhailua siis. Sitten 3.6. laitetaan sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan että saataisiin koe läpi!
Huomioita:
- edelleen, eteneminen vain kun haistellaan
- lähetyksen vakioiminen (hakee edelleen itsenäisesti "janalla")
- piiitkää suoraa, mittaa saa olla ihan reilusti, jaksaa kyllä, melkein vaan paremmin imussa
- tarkkuuden "vaatiminen" - liinasta kii jos alkaa hutiloimaan tai etsii silmillä
- riittävän kauan namppa joka askeleella, ainakin koko kesäkuu(?)
BH-koe puolentoista viikon päästä, ja luoksetulo on jo hienosti pilattu. Yksi kunnon treeni "treenikentällä", ja muuten tottisjutut tauolle kokeeseen asti. Vaikka sitten kaukojen asentojen tms. hinkkaamista tilalle, pientä kivaa yhdessä puuhailua siis. Sitten 3.6. laitetaan sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan että saataisiin koe läpi!
lauantai 12. toukokuuta 2012
Laskuri käyntiin
Kauden ensimmäinen jälki, joka ajettiin edellispäivänä, torstaina, oli myös ensimmäinen "oikea peltojälki". Ihan pentujäljellä aloitettiin, n. 50 askelta, pelkkää suoraa, joka askeleella makkaraa. Olin itse hyvin lähellä koiraa, ehkä parin metrin päässä max, ja pidin liinan koko ajan kireällä, melkeinpä hidastin/pidin vastaan koko ajan. Yllättävän hyvin meni! Pari askelta/makkaraa jäi pellolle, mutta Vauhti jäljesti ihan kivalla intensiteetillä, ja tuntui vain innostuvan liinan antamasta paineesta! Ja minähän pelkäsin, että ei se tee mitään jos liina on kireä :)
Ei Hapu lähellekään valmis peltojälkikoira(kaan) ole, mutta sen verran lupaavalta vaikutti että siirretään tavoitteet nyt pellolle. Kokeisiin 2014?
Ei Hapu lähellekään valmis peltojälkikoira(kaan) ole, mutta sen verran lupaavalta vaikutti että siirretään tavoitteet nyt pellolle. Kokeisiin 2014?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)