Kotihommia

Meillä kapulatreenit ja hyppelyt jatkuu edelleen. Aamulenkin jälkeen pelataan kapulalla, illalla hypellään.

Kapulanpito edistyy ihan kivasti, edelleen kapulan suuhun ottamista edeltää pieni lipominen ja muualle katselu, mutta huomattavasti vapautuneemmin sitä jo pidetään! Kapulan naputtelu ja käden lähelle tuonti eivät nekään enää saa otetta irtoamaan, vaikka hyyvin varovasti kapulasta vieläkin pidetään hampailla kiinni. Voimakkaasta otteesta ei todellakaan Vapun kohdalla voi puhua :D Tänään Vapu jopa vähän siirtyi kapula suussa, tosin alkuun siirtymistä seurasi saman tien kapulan pudotus.. Loppuun kuitenkin onnistunut toisto (vähän helpotettuna)!

Hypyissä on ollut vähän taukoa lumitilanteen vuoksi, mutta nyt pihassa on taas tallattu hyppyareena. Ennen taukoa päästiin jo siihen, että virittelystä Vapu kiinnitti huomion hypyn taakse, ja käskyllä mentiin yli ilman mitään alustaa tai valmista palkkaa jne. Nyt on otettu taas askel takaisinpäin, eiliset hyppelyt oli vähän nykimistä. Käskyllä siis nytkähtää eteenpäin, saattaa siirtyä jopa jonkun askeleen, mutta palaa sitten viereen sen näköisenä että eihän nyt saanutkaan mennä. Höh. Ilmeisesti se on vieläkin sitten vaan epävarma koko homman suhteen. Tehdään taas jonkin aikaa valmiilla palkalla, sitten alan taas ujuttaa vaikeampia väliin.

Viikonloppuna pitkästä aikaa tehtiin jonkinmoinen esineruututreeni. Oltiin metsässä lenkillä ja Lopa huiteli kauempana, kun Vau tuli luokse vähän sen oloisena että jotain vois tehdäkin. Mitään namppaa tai lelua -esineestä puhumattakaan- ei ollut mukana, niinpä mun nykyisin aika rikkinäiset käsineet sai toimia sekä esineenä että palkkana. Tallasin aika pienen alueen, ja ekalla kerralla jätin hanskamöykyn sinne aika näkyvästi. Lähetyksessä kaverilla oli jo intoa pöksyissä, ja hienosti tuotiin hanskat käteen asti. Leikin jälkeen vaan heitin hanskat ruutuun, ja taas ne tuotiin takaisi, nyt pienen kunniakierroksen kautta. Kolmannella kerralla vein hanskat vähän puolihuomaamatta, ja nyt Vaappu joutui jopa käyttämään nenää! Kävi tallatun vähän ulkopuolella, mutta siirtyi pian takaisin, ja sitten hankamytty jo löytyikin. Kolmannella kerralla selvästi olisi pitänyt hanskat mielummin itsellään. Loppuun sitten piletettiin hanskaraukoilla ihan kunnolla. On sillä selvästi jonkinlainen haju tuostakin hommasta, vaikka ei olla ainakaan vuoteen koko esineasiaa edes ajateltu!

Raksalla

Maanantaitreenit mielisairaalassa vaihtui lennosta taas bombaan, kun joku pälli päätti pistää Nikkilässä sisätiloissa tulistellen (linkki). Jospa sinnekin joskus vielä päästään, ainakin uutisten mukaan vahingot on olleet pieniä.

Maanantaina pureuduttiin Vapin äänenkäyttöongelmaan, ts. turhanhaukkumiseen. Vaaputtimella oli neljä ukkoa suorapalkalla, jos vaikka saataisiin pääpaino taas etsimiseen eikä huutamiseen. Haukkuahan Vaappu kyllä osaa, se haukkua paukuttaa maalimiehellä vaikka maailman tappiin asti (vaikka ihan sitä ei kyllä ole kokeiltukaan...). Lisäksi ukot olivat ylhäällä ja alhaalla, keskikerroksessa oltiin vain rapun lähellä, ei ongelmia aiheuttaneella olohuone-makuuhuoneakselilla lainkaan. Ja kaikki meni oikein hienosti! Mitä nyt meillä oli pienoisia hallintaongelmia -asia, jonka yhdistäminen pikku-Vapsuun tuntuu ihan höntiltä :D

Otin pihalla pienen perusasentojunttauksen, josta piti sitten siirtyä seuraten lähetyspaikkaan. Jollain oli vähän virtaa, joten pientä muistuttelua tarvittiin. Lähetys ovelta, ja kohta kuuluikin haukahdus ja palkkausääniä. Kutsuin Vaapun takaisin, ja ainut mitä kuului oli kellarin portaissa töpsyttelevät tassut ja "mä tiedän että se on täällä" -vinkumista, kohta taas haukahdus ja palkkaus. Sitten juostiin jo vähän lähemmäs huutamaan koira takaisin, vähän pontevammin tällä kertaa, ja nyt tarinan sankarikin malttoi tulla kysymään että mitäs täällä huudellaan. Pieni rauhoittuminen sivulle (sis. pillin hiljennys) ja uudella lähetyksellä Haps juoksi takaisin kellariin. Kolmanneltakin ukolta kuului nopea hau ennen kehumista. Nyt, aiemmasta viisastuneena odottelin Vapua jo portaissa, mutta eikös se kehveli yrittänyt ihan pokkanan vaan jatkaa suoraan yläkertaan! Julmasti käskin sen alas, ja hetken rauhoittumisen jälkeen lähetin yläkertaan. Taas nopea haukahdus ja palkkaus. Lopuksi Riikka vähän leikitti, mutta ei Vapu suuremmin innostunut lelusta. Haukkumista se kyllä tarjosi, vissiin haukkukiintiö jäi treenistä vajaaksi.

Suorapalkkaus ei siis sinänsä onnistunut, kaikki ukot ehdittiin ilmaista ainakin yhdellä haulla ennen palkkaa. Sinänsä ihan sama, onpahan Vapu ainakin hyvin sisäistänyt ilmaisun tarkoituksen. Ja kaikki haukut tuli kuitenkin vasta piilolla, osa jopa kuonolla tökkäisyn saattelemana, joten turhia Vaappu ei nyt haukkunut. Ja tosiaan, etsikin koko ajan hiljaa! Jospa sillä olisi joku herne pääkopassa vaikka tömähtänyt toiseen samanmoiseen ;) Positiivista oli myös se, että nyt ensimmäisen kerran Vapu oli menossa oma-aloitteisesti yläkertaan. Yleensä rappujen risteyskohdassa alaspäin menevät rappuset vetävät enemmän kuin ylös menevät, mutta nyt kellarin tutkimisen jälkeen suunta oli selvästi ylöspäin. Ja ne hallintaongelmat... Niihin keskitytään sitten seuraavissa treeneissä!

Bombat

Eilen taas parin viikon tauon jälkeen rakennusetsintää bombassa. Lähetys ulko-ovelta.Vapulle laitettiin ukot taas järjestykseen niin, että helposta aloitettiin ja koko ajan vaikeentui. Paitsi että Vapu teki ihan saman mitä viimeksi, juoksi suoraan ukolle numero kolme, josta palkalta takaisintullessaan ilmaisi ukon kaksi. Uudella lähetyksellä sai hajun ykkösmaalimiehestä, joka makasi siis pimeän keittiön penkillä. Siitä seurasi vähän pyörimistä ja turhanhaukkumista, mutta kun me ylimääräiset ihmiset siirryttiin vähän kauemmas, löytyi maalimies helposti. Seuraava lähetys otettiin olohuoneen ovelta, tarkoituksena saada koira (pimeään) yläkertaan. Noh, Vapu suuntasi kellariin kuten aina, ja uudella lähetyksellä suuntana oli taas kellari. Kutsuin pois ja lähetin suoraan portaikon alta, jolloin suunta saatiin vihdoinkin ylöspäin. Viimeinen (eli vaikein) olikin sitten taas ihan helppo.

Ihan hyvän mielen treeni, pysyin aika hyvin rauhallisena itse vaikka se turhanhaukkuminen meinaakin vähän ottaa ohjaajan hermoon. Selvästi Vapulle on jäänyt muistiin ne vaikeat komerot, sillä se vieläkin alkaa tarkistella niitä tyhjiäkin kaappeja jos ukko ei heti löydy mutta haju siinä tilassa on. Ehkä seuraavalla bomba-kerralla pitääkin ehdottaa, että otetaan vain ala- ja yläkerta, jos päästäisiin joskus tuosta muistiin jääneestä turhautumisesta yli.

Hallitreeniä

Vähän tulee viiveellä päivitykset nykyään, mutta jospa tästä vielä aktivoituisi tämänkin asian suhteen, nyt kun se tammikuu on vihdoinkin ohi!

Viime sunnuntaina käytiin ekan kerran tokoilemassa hallissa, Kuopion Musti ja Mirri -areenalla. Vähän sillä mielellä mentiin, että kattellaan mitä mieltä Vaappu on, että tähdätäänkö erkkariin vai ei. Vaappu teki ekalla kierroksella lihapullanheittelyseuraamista ja hyppyä, ja toisella liikkuroitua seuraamista, luoksetulon ja hypyn josta sitten loppupalkka.

Hyppelyt oli tosi jees, myös viimeinen hyppy! Fokus alkaa selvästi olla jo esteessä tai sen takana, edessäpäin kuitenkin. Tosi hienoa! Kuulemma annan myös käsiavun kun annan hyppykäskyn, käsiavun suuruus jäi vähän epäselväksi, muttaa pitää koittaa olla tarkkana. Luoksetulossa sössin vähän palkkaamista, mutta Vapsi tuli ihan hyvällä asenteella. Tuli laukkaa, ja haukkui vasta vapautuksen jälkeen. Seuraamiset oli ei-niin-hyvät, hissutteluksi meni. Vapu oli ihan tööt, näyttelypäivä juoksunarttujen keskellä vaati ilmeisesti veronsa, ja kentän verhojen toisella puolella pyörivät agitreenit oli aika suuri häiriö. Vielä kun itseäkin väsytti ja vähän veetutti se, että Vau otti taas niin paljon häiriötä (mikä tunnetusti ei sitä koirankaan mielialaa nosta...), niin ihmekös tuo.

Halli oli siis Vauhdille toivottua isompi juttu. Täytyy nyt miettiä että mitä sen kokeen kanssa tehdään, kai se olisi järkevämpi jättää ulkokentille. Vielä jos/kun siellä hallissa liikkuu paljon koiria se on Vapun kanssa aika rankkaa. Pitää sitten koko ajan varoa ja vahtia ettei se syö ketään, kun väistämään ei kunnolla pääse. Tuumitaan nyt vielä.