Kesän loppu

Kesä meni, mutta sentään vähän enemmän treenailtiin mitä blogin perusteella voisi päätellä. Päivitysinto lopahti ihan täysin kiireen keskellä, mutta parempi kai käyttää liikenevä aika koirien treenaukseen kuin siitä kirjoittamiseen ;)

Kesän kootut  puuhat "paperille" kirjattuna menee suunnilleen näin:

Vauhti
- tokoili alkukesästä Taivaannastassa Hertan opetuksessa. Hyviä vinkkejä saatiin vähän kaikkeen, paikan päällä työstettiin ainakin noutoa, hyppyä, ruutua, tunnaria, jääviä, seuruuta ja luoksetuloa. Vielä kun muistaisi edes puolet siitä mitä paikan päällä puhuttiin!
- etsi ukkoja raunioilta säännöllisesti kahdesti kuukaudessa. Hyvin se käy ja kukkuu, umpparit onnistuu, tunkeutuminen onnistuu (liiankin hyvin...), vaikeat alustat onnistuu -tai niitä ei oikeastaan edes ole. Viime aikojen teemana ollut taas tarkkuus, eli välillä haukku tulee taas turhan herkästi. Nyt pitäisi tehdä joku suunnitelma paukkujen suhteen
- treenasi ensimmäistä kertaa eläessään kettistä! Hyvin sekin sujui, ihan yllättävänkin helposti. Takapään jumit ja reiät korvassa/niskassa/poskessa vähän haittasi treenaamista, mutta uudella innolla kettiskentälle nyt syksyllä. Kyllä sille kettiksen kuntoon saisi, eri asia onko siitä mitään hyötyä...
- kävi mahdollisuuksien mukaan hakumetsässä. Motivaatio on kohdillaan, ilmaisu ihan loistava, mutta pistot vaan ei ole niin suoria kuin haluaisin. Hyvin Vapu korjaa itse, mutta aina ne viettää keskilinjaa eteenpäin. Tähän koitetaan pureutua vielä nyt syksyllä. Ja sitten se palkkaus. Maalimiehet on enemmän vähemmän rei'illä Vaapun vuoron jälkeen, ja siihen puututaan nyt kovalla kädellä. Tähän asti on tullut ihan ponteva kielto, nyt kokeillaan että palkkaan itse. Katsotaan miten käy. Viimeinen vaihtoehto on sitten ottaa seessarit metsäänkin.
- on harjoitellut esine-etsintää. Nyt on ollut jo jokunen esinekin, ei vaan leluja. Homma etenee ihan hyvin. Pitää miettiä jos pitää alkaa huomauttaa alueelta harhautumisesta, vielä olen antanut Vapun palata alueelle oma-aloitteisesti.
- ajoi koko kesänä vain ihan muutaman jäljen. Päätös metsään siirtymisestä muuttui (taas), ja Paapu pääsi takaisin nurtsille. Vähän tämä on vielä mietinnän alla että mitä tehdään. Kunhan tehdään jotain!

Lisäksi Vaapu kävi heinäkuussa luonnetestissä, ja elokuussa tokokokeessa. Pisteillä ei juhlittu kummassakaan, mutta lte oli ihan Vaapun näköinen, ja tokokoe oli (järjellä ajateltuna) ihan ok. Tulipahan huomattua sekin, että Vaapu voi vaan jopa nousta palkattomuudesta, ja sen myötä vuotaa... Mutta oikea palkkaustyyli on sentään löytynyt.

Tulevia tavoitteita on taas kovasti mietitty, ja vaikka ihan oikeasti harkitsin jo koko tokon lopettamista, on erkkarin toko kuitenkin harkinnassa. Mietitään vielä, sekä osallistumista että ohjaajaa. Ja kieltämättä ne 2014 PK-mestikset kummittelee takaraivossa myös, mutta se asia päätetään vasta ensi kesänä. Ennen PK-kokeita pitää olla PEHA-A plakkarissa, eli saapi nähdä miten meidän käy!

Reeti
- tokoili myös Taivaannastassa pentujuttuja. Seuraaminen oli ehkä se pääasia, luoksetulot ja muut kivat jutut sitten hupia.
- osallistui Tämä on jälkileirille, jossa koulutti Outi Hermiö. Ihan älyttömän hyvät eväät saatiin sieltä, ja Reiska (ja vähän ehkä allekirjoittanutkin) sai kehuja. Jee!
- on päässyt jäljelle pari kertaa viikkoon -tai tähän on ainakin pyritty. Elokuun alkupuolella oli vähän ryppyjä työskentelyssä, mutta Suskin neuvoilla päästiin taas eteenpäin. Suorat on nyt niin pitkiä kun vaan jaksan tehdä, askel on normimittainen, nameja on paikkaa vaihdellen useimmiten yksi, kuuriluontoisesti välillä  kaksi, ja mukana on myös yksittäisiä tyhjiä. Reiskasta on tulossa melkoinen kone! :D
- esitteli pahimpaansa belgien tokoleirillä. Töitä se teki varsin hienosti -ja Pekalta ja Riitalta tuli hyvät ohjeet kotiin (tällä kertaa älysin jopa kirjoittaa ne ylös...), mutta se muu aika. Välillä vähän hävetti. Tuntui, että muut saman ikäiset pennut oli ihan valovuosien päästä Reimasta, mutta sain kyllä monta muistutusta siitä, että Repa on vielä pentu ja se saakin olla vielä pentu. Kiirekös tässä!
- on vienyt viestiä, vaikkakin harmittavan vähän. Nyt ei ole enää kuitenkaan näköapuja, ja ohjelmassa on siirtyneen Been etsiminen. Motivaatio penskalla on kyllä kohdallaan, kumpaankin päähän menee hirvittävällä innolla, välillä pitää ihan laittaa silmät kiinni että ei näe kun se roiskii oksien keskellä :P
- etenee haussa (kaistaleilla) hyvin, ja ukot on tosi kivoja. Polut meinaa napata pienen mukaansa, mutta nenä pysyy aika hyvin ilmassa ja toimii.
- on intopinkeä rauniokoira -ylläri. Sielläkin saa ohjaaja välillä laittaa silmät kiinni, ettei joudu todistamaan toistuvia läheltä piti -tilanteita. Vaikeat alustat, mitä ne on, kysyy Reeti. Seuraavaksi Repaa koitetaan tuulen avulla saada irtoamaan vielä kauemmas, nyt se uppoaa jonkin matkaa ja alkaa sitten pyöriä. Mutta hyvä siitä(kin) vielä tulee :)
- on käynyt myös pari kertaa kettistelemässä, no probs. Ei Repa ihan yhtä ilmiömäinen ole kuin Vapu, mutta toisaalta, eihän se ole vielä edes tajunnut olevansa nelijalkainen ;)
- tottistelee ihan liian vähän :/ Kenenköhän syy se on? Jotenkin tulee mielummin lähdettyä jäljelle kuin kentälle, mutta koitan olla ottamatta painetta siitä. Jälkikausi on rajallinen, tottista ehtii tehdä koko talven! Ja FH-kokeisiin riittää BH, ei tarvi parempaa tottista :P Tottiksessa alkaa olla se tilanne, että ruoka on plääh, patukka jees, purutyyny JEE! Valitettavasti tekninen puoli on vielä sen verran kesken, että patukkaan ei voida siirtyä ihan siitä vaan, ja koska oma osaaminen lelupalkalla opettamiseen on aika rajallinen, senkin takia tulee tottistelua vähemmän. Ollaan me jotain pientä sentään välillä tehty, ja nyt naksutellaan norsutemppua takatargetin opettamista helpottamaan :)

Muuten Reiska on kasvanut kovasti, vaikka aika sintti on vieläkin. Keskikesällä meidän yhteiselossa oli sellainen tyynempi jakso, mutta sitten se taas levahti. Vähän alkoi usko jo loppua, mutta kuulemma tämä on nyt sitten SE pahin vaihe, ja nyt vaan pitää jaksaa ja odottaa että Repan polla kehittyy kropan ja viettien tasalle. Nyt tuntuu taas vähän paremmalta mitä pari viikkoa sitten, ehkä se tästä sittenkin :)

Reetillä tavoitteena siis saada villikosta aisoissa pysyvä aikuinen, ja kehittää meidän yhteistyötä sekä arjessa että tottiksessa. Koetavoitteita mietitään Ripuli-Repulin kanssa aikaisintaan sitten vuoden päästä.