Raunioreeniä

Eilen oltiin raunioilla Hepeko-treeneissä. Vapulla oli neljä ukkoa cesar-palkalla, palkka haukun aloituksesta, teemana "menee sinne sisälle ja ilmaisee vasta siellä". Lähetys vasemmalle puolelle pääalueelle, ja eka ukko nousi helpolla vasemman reunan tunnelista. Löytöpaikalta (noin) uusi lähetys, josta suoraan seuraavalle ukolle betonilaatan alle. Löytöpaikalta uusi lähetys, ja kierto aika lailla takalaitaa kallioille, ja sieltä tien toiselle puolelle L-putken L-osaan. Viimeiselle ukolle kysyin vähän vinkkiä mihin kannattaa lähettää, ja neuvosta lähetin kohti aloituspaikkaa. Vähän siinä mietin että mahtaakohan irrota koko pihan yli, vielä kun ohjaajaa kehoitettiin pysymään paikallaan, mutta eihän sen tarvinnutkaan irrota. Ukko oli keskellä tietä pystyssä tönöttävässä metalliputkessa. Taitava Vaappu!

Vapu teki töitä varsin hyvällä vireellä, sillä oli kivaa, sillä oli intoa, se oli kyllä parhaimmillaan :D Kotona se nyhjää väliaidalla ja odottaa että naapurin hemaisevat leidit tulisivat ulos, mutta treeneissä se petrasi ihan mielettömästi. Varsin onnistunut treeni.

Reiskalle kokeiltiin kolmella ukolla sellaista, että ukot -kaikki yhtä aikaa- näyttivät Reetille nameja ja lähtivät juosten piiloihin. Kun kaikki oli poissa näkyvistä, Reepa päästettiin eleettömästi irti, ja paikallaolijat ohjaaja mukaanlukien olivat täysin passiivisia. Vähän Reeti alkuun tuumi että mitäs nyt, ja sitten jo juostiinkin ekalle ukolle. Vähän piti käyttää nenääkin että (lihapullat) maalimies löytyi, ja mennä lentokoneen alta ja pahvilevyn yli. Maalimies toi Reetin syötellen takaisin, ja meidän luona heittäytyi myös passiiviseksi. Hetki piti miettiä ja pyöriä, mutta sitten suorastaan kuului miten herneet törmäsivät toisiinsa, ja Reeti lähti etsimään niitä muita karkuunjuosseita. Hienosti se kiipesi kalliolle, käytti vähän jopa nenää ja juoksi suoraan lentokoneen pyrstön alta seuraavan maalimiehen luokse. Takaisin tultiin aika pelottavan läheltä viimeistä ukkoa, mutta hienosti Riikka handlasi tilanteen ja perille päästiin ilman uusia löytöjä. Viimeiselle lähdettiinkin jo aika varmoin ottein, ja se löytyi helposti metalliputken takaa. Putken päältä piti toki ottaa matkan varrella vähän pomppua ;)

Reepa oli älyreipas! Irtosi tosi hienosti (joo, sain kuulla kun epäilin että irtoaakohan se...), meni tosi reippaasti ja vähät välitti erilaisista alustoista. Aika huoletta se meni myös eteen osuneista rakenteista läpi, mahtoikohan edes huomata :) Reeti oli kyllä ihan huippu. Lopussa sai sitten leikkiä Matin kanssa risulla (mulla ei ollut lelua taskussa, hölmö minä) ja Minna-Ellan kanssa Ainun patukalla. Kaikki kelpaa :)

Rauniokauden aloitus

Eilen korkattiin rauniot tältä vuodelta, varsin hienossa auringonpaisteessa ja oikein sopivassa tuulessa. Raunioille oli tehty uusia piiloja, ja tuotu tiilikasoja ja paaaljon erikokoisia autonrenkaita kulkuesteiksi.

Vaapulla oli kolme ukkoa ruokapalkalla, haukut pidettiin lyhyinä ja piilot aika helppoina. Alueena oli varsinainen raunio-osa katoille asti ja tien vasen puoli. Lähetin Vaapun etsimään niin, että sen olisi pitänyt ylittää vaihtoehtoisesti tiili- tai rengaskasa. Vapu valitsi kuitenkin kasojen kiertämisen, ja meni helpompaa reittiä, suoraan maalimiehelle tosin. Haukusta palkka, ja kutsusta nätisti luokse. Uudella lähetyksellä Vapu lähtikin sitten suoraan niihin rengas- ja tiilikasoihin, eikä tuntunut vaikeakulkuinen alusta paljon haittaavan. Kerran se renkaiden keskellä joutui vähän pinteeseen, kun eteenpäin ei lavojen ja verkon vuoksi päässytkään, mutta ratkaisi tilanteen varsin hyvin, kääntyi paikoillaan suuremmin hätäilemättä. Yksi tunneli aiheutti pientä vinkumista, ja varmistin Samilta onko siellä joku. Ei ollut, kuten epäilinkin. Olin itse samassa tunnelissa piilossa edelliselle koiralle, ja tapansa mukaan Vaappu otti vähän häiriötä/merkkasi kun löysi mun hajun etsittävältä alueelta. Muuten sillä pläntillä ei tullut reaktioita, ja kutsuin jo koiran pois tarkoituksena jatkaa eteenpäin, kun sain ohjeeksi lähettää koiran uusintakierrokselle. Sieltä se ukko sitten löytyi, äksästä. Se on jostain syystä Vapulle aika vaikea, vaikka sen pitäisi olla aika helppo. Siinä kohtaa kyllä kieltämättä tuuli vähän pyöri, mutta huti mikä huti.

Tien vasemmalle puolelle lähetin (ohjeiden mukaisesti) keskeltä pihaa, tarkoituksena katsoa miten Vapu yksin irtoaa. Ja irtosihan se, varsin nätisti. Kolmas ukko löytyi melkeinpä oppikirjamaisesti kallion päästä kaivonrenkaasta, jonka kansi oli n. 15cm auki. Varsin jees! Lopussa vähän leikittiin, mutta aika vetämätöntä oli Vapun touhu. Samin housut kiinnostivat enemmän kuin lelu, ja niitä piti nuolla antaumuksella -kunnes se touhu kiellettiin. Juoksunartun hajut isännän housuissa, juu knou.

Kuulemma sitä raunio-a:ta olisi kuitenkin syytä miettiä, ja kieltämättä olen vähän jo miettinytkin että pitäisiköhän oikein ilmoittautua kettistreeneihin. Mietitään nyt vielä ;)

Reepa pääsi treenin alussa vähän palluteltavaksi, ja lopussa sai sitten hakea kaksi maalimiestä raunioilta. Tuuli-ilmaisulla mentiin, eli kuljeksittiin lähellä ja annettiin tuulen tuoda hajut pennun nenään. Hyvin huomasi koska Reeti sai hajun, mutta kovin kauas sen perässä Reiska ei vielä uskaltanut lähteä. Toisella ukolla usko löytöön oli kuitenkin jo suurempi, ja sinne lähdettiin vähän kauempaa ja kauemmas. Häntä heilutti koiraa kun sieltä löytyikin kivoja ihmisiä, lihapullat maistui ja purkkejakin piti vähän maistella. Hyvä alku, sanoisin, tästä se lähtee :)

Raunioilla

Maanantain treenit vaihtui lennosta rakennusetsinnästä raunioille, kun VPK oli vallannut ne rakennukset. Häiriönä oli siis vaatimattomasti vaihdellen ehkä kolmesta kymmenkuntaan paloautoa, pieniä "nuotioita", savua, melua ja ainakin parikymmentä palomiestä kiipeilemässä katoilla, sammuttamassa milloin mitäkin jne. Meteliä ja muuta häiriötä oli siis riittämiin!

Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...

Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.

Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).

Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.

Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!

Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.

Radalla

Pitkästä aikaa Herttoniemessä "omalla" radalla, lisänä ekaa kertaa Hertsikan palotalo, palomiesten konteista rakennettu, kaksikerroksinen savusukellusharjoitustalo. Ilma oli oikein kivan tuulinen. Hapsille neljä ukkoa kissanruokapalkalla, kaksi talossa ja kaksi ulkona. Sisälle halusin yhden alas ja yhden ylös, ja kummatkin niin, että pitää etsiä (ylös mentiin pimeitä, tosi kapea-askelmaisia metalliritiläportaita). Muuten vapaavalintaiset piilot. Kaikilta ukoilta kunnon haukut.

Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!

Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan.  Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa  L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.

Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!

Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.

Lauantain puuhat

Lauantaina piti kiirettä koko päivän. Aloitettiin yhdeksältä lenkillä Miran ja tyttöjen kanssa, josta jatkettiin Koivusillantien kentälle tokoilemaan. Vapin piti tehdä ihan jotain kevyttä, ettei se väsy liikaa, mutta jotenkin kummasti suunnitelma muokkaantui siinä treenatessa...

Hapu aloitti hyppytreenillä. Hyppyjä autettuna, namialustalla ja virittelyä hetsaamalla ja näyttämällä. Kerran kiersi esteen (alustan kanssa), mutta oli perusasennossa jo valmiiksi vähän vinossa, ja lähti siitä sitten suoraan (vinoon). Kutsuin takaisin, ja uudella käskyllä ei lähtenyt lainkaan. Loppuun sitten jokunen onnistunut ja iloinen hyppy.

Hyppimisen jälkeen pidettiin kapulaa. Selvästi häiriö oli vielä liikaa, pitää jatkaa tätä vielä rauhallisemmassa tilanteessa. Jouduin vähän jopa komentamaan, kun huomio alkoi tosissaan harhailla, mutta se saattoi olla jatkon kannalta ihan hyvä. Kapulaharkat lopetettiin vauhtinoutoon, joka oli perus jees.

Luoksetuloa tehtiin lelun kanssa. Ensimmäisellä kerralla haukkui vapauttamisen jälkeen lelulle juostessaan. En aio huolestua asiasta kuitenkaan vielä, katsotaan miten etenee. Ihan kokonaan hiljaiseksi Vapia ei varmasti saa, joten haukkukoon mielummin sitten vapauttamisen jälkeen kuin liikkeen aikana... Toinen luoksetulo piti ottaa eteen asti (lelulla), mutta mokailin siinä vähän itse, ja samalla Norri sai jättikehut, jolloin Vapin huomio herpaantui ja se jäi minusta n. metrin päähän seisomaan. Otettiin sitten vielä kerran, ja koska oletin jo valmiiksi että pieleen mennyt luoksetulo todennäköisesti vähentää intoa, hetsasin vähän enemmän ja hyvästä vauhdista suoraan lelulle. Loppuun nakinviskelyä, joka on Vapin mielestä Tosi Kivaa.

Tokojen jälkeen syötiin nopeat aamupalat/lounaat ja lähdettiin Korsoon raunioille. Lauantain treeniporukasta kolme oli menossa sunnuntain kokeeseen, joten ko. koirille sitten ammuttiin ja häiriöitiin oikein olan takaa. Vauhti oli oman vuoronsa tullessa aavistuksen suurisilmäinen ja tutiseva, eikä alkuun meinannut oikein ottaa kontaktia. Petrasi kuitenkin tosi hyvin!

Hapulle otettiin kolme vierasta ukkoa piiloissa, mihin koirakin pääsi, ja reilut haukut. Olin vähän skeptinen alussa että mitenköhän mahtaa mennä (koska ampumiset), mutta ensimmäiset kaksi löytyi ihan sairaan hyvin. Hyvä haukku kummassakin. Kolmannella lähetyksellä jäi haahuilemaan lähelle, jolloin otin uuden lähetyksen. Uudesta lähetyksestä ei lähtenyt sitten lainkaan, ja aloin ja ihmetellä että nytkö se sitten lopahti. Samikin kysyi että mikäs sille tuli, ja totesin että joko ei ole enää kivaa, tai sitten lähetän koiraa sen mielestä väärään suuntaan, johon vastaukseksi tulikin että joo, niin muuten lähetät... Maalimies löytyi sitten takaviistosta vasemmalta max 20m päästä, kun koitin saada koiran lähtemään suoraan eteen. Hyvä minä! Viimeisellä ukolla haukkui aika pitkään, kun pysyi sinnikkäästi (lähes tukitun putken) sillä puolella, mistä ei mahtunut sisälle. Jouduin lopulta vinkkaamaan että kierräs tuosta niin pääset sinne putkeen. Kyllä se sinänsä ihan oikeassa paikassa haukkui, mutta sisäänkin tosiaan pääsi. Itse sain noottia siitä, että koiraa voisi ihan kehuakin, jos antaa uuden käskyn kun on jo löytänyt. Kappas vaan!

Lopuksi Vapi joutui vielä vähän hankalaan paikkaan, kun mentiin yhden kasan yli, jossa piti melkein kiivetä ison metalliputken päälle. Vähän hirvitti ja ahdisti ja piti ihan ääneen valittaa kun oli niiiiiin kamalaa, mutta kyllähän Vapi siitä pääsi kun vaan uskalsi. En tajunnut että se on niin hankala, en olisi mennyt siitä jos olisin tiennyt. Siinä kieltämättä oli aineksetjos ei nyt katastrofiin, niin ainakin traumoihin ja haavoihin, putken reunat oli nimittäin tosi terävät...

Vauhti oli siis yllättävän reipas, tosin leikkimään se ei alkanut kunnolla missään vaiheessa. Ei ukoilla eikä lopussa. Saattoi johtua ampumisesta, mutta toisaalta, ei Vapi leiki vieraiden ukkojen kanssa koskaan kunnolla. Motivaatio tuntui pysyvän kuitenkin ihan kivasti :)

(Illalla kun oltiin julhimassa, Vapi oli kotosalla oikein kiltisti. Oli kyllä syytäkin, tuolla tekemisen määrällä! Todella läheisyydenkipeä se oli kyllä kuulemma ollut kun Tomppa kotiutui.)

BeeHoo (ja maanantain rauniot)

Sunnuntaina BH hyväksytysti läpi. Aika suunnitelman mukaan meni valmistelut, viikontakaisen kenraalin jälkeen ei muuta kuin tehty pikkujuttuja sisällä ja vielä pienempiä ulkona. Kokeen alustuskin meni suunnitelman mukaisesti, lauantain lenkkeiltiin aika vähän, ja su aamuna pienenpieni lenkki. Kentällä jouduttiin valitettavasti odottelemaan aika kauan laidalla ja ilmoittautumisessa, kun tehtiin kolmen parissa ja keskimmäinen meistä oli toisen koiransa kanssa myös ensimmäisessä parissa...

Mitäs kokeesta, Vapi oli samantien autosta otettaessa hyydyksissä, ja mistään ei meinannut tulla mitään. Tehtiin ekana tottis, siitä suoraan paikkamakuuseen eikä tarvinnut odotella lepovuoroa kentällä. Se oli jees. Seuraamiset tyydyttävät, otti pahasti häiriötä tuomarista ja yleisöstä -kaatosadekaan ei auttanut- ja varoi vähän liikaa henkilöryhmässä. Hapia suorastaan hirvitti! Mikäköhän siinä oli, tähän asti henkilöryhmät on ollut ihan kivoja ja helppoja :( "Jäävät" tais olla hyvät, seuraamiset oli vähän paremmat, mutta istumisessa istuminen oli hidas. Pysyi hyvin paikallaan kuitenkin. Luoksetuloa ennen siirryttiin takaisin kentän alkupäähän, että "tulee tarpeeksi etäisyyttä" (ei muut vaan siirtyneet, harponkohan mää?). Seuraaminen plääh, maahanmeno hyvä, lähti kutsusta tulemaan ravilla mutta siirtyi siitä vielä laukalle, jes. Tuli vähän vinosta mutta istui ihan keskelle kuitenkin. Sivulle siirtyminen aavistuksen hidas. Luoksetulossa ilme vähän piristyi, taisi muistaa että sen jälkeen (tulisi normaalisti) palkka ;) Paikallaolo erinomainen, ihan varman oloinen suoritus Hapilta.

Kaupunkiosio oli kaupunkilaiskoiralle ihan pala kakkua, ei mitään ongelmaa. Paitsi että Haps olisi halunnut merkkailla ihan koko ajan... Näin ollen BH siis plakkarissa :) Ja kai sen seurauksena täytyy koittaa sinne Huittisten tokoon, niin taisin itselleni luvata!

Eilen Hepekon ryhmän rauniotreenit, Hapsille neljä ukkoa josta eka puolittaisena näkölähtönä, ja loput kolme karkuunlähtöinä kun koira oli tulossa pistolla kohti. Meni ihan jees :) Lähti sinne minne halusin, ja meni ihan reippaasti vaikkei maalimiestä vielä nähnytkään. Ehkä se kadonnut motivaatio vielä löytyy! Vähän Haps oli sellaisen puolihysteerisen oloinen, mutta leikki ihan hyvin kuitenkin. Vähän ehkä rajusti, maalimiehillä oli kädet palkkaamisen jälkeen verillä... Häiriötä oli aika paljon, kun Sonispheren melu kuului paikalle aika kovaa, ja puolet treenistä paikalla oli myös palomiehiä sammutus-/pelastusharjoituksissa! Olin vähän kauhuissani että miten häiriöherkkä Haps selviää, mutta palomiehet lähtivätkin sopivasti ennen meidän vuoroa. Muut oli häiriöstä innoissaan, itse en siis niinkään...

Huomenna agilityn pääsykoe ja to toivottavasti lapikastreenit. Kyllä se taas tästä :)