Viime keskiviikkona (24.4.) käytiin hakuilemassa Teknopoliksella. Vaappu pääsi radalle ensimmäisenä, teemana suorat pistot, ukkoja neljä, joista eka ja vika lyhyitä.
Ensmäinen oli ihan ok mallikas pisto, vaikkakin hyyyviiiin hiiidaaas, tekemisen into oli tainnut jäädä kotiin... Toisella muutettiin suunnitelmaa niin, että Vapun lähdettyä ukko lähti karkuun, mikä saikin einarin punttiin vähän vipinää. Kolmannella lähti ihan vinoon, kutsuin pois ja lähetin uudelleen, josta lähti vähän paremmin, mutta kauempana viistoon. Koira katosi kallion taakse näkyvistä, ja hetken sain huudella ennen kuin Vapu lopulta ilmaantui takaisin, keskilinjan toiselta puolelta hyvinkin läheltä viimeistä ukkoa. (Taas) Uudella lähetyksellä suuntima oli paljon parempi, ja ukkokin lopulta sitten löytyi. Neljännellä hetsasin vähän, mutta sielläkin taisi vaatia kaksi lähetystä ennen suoraa pistoa. Viimeisellä ukolla ei meinannut enää jaksaa edes leikkiä.
Vaapun puolustukseksi pitää sanoa, että tuuli oli huonoin mahdollinen, keskilinjan suuntainen ja vielä edestä taakse. Keli oli myös kevään lämpimin, ja Vapulla oli ihan selvästi kuuma. Lenkilläkin käytiin juuri ennen treeneihin lähtöä, ja kaiken lisäksi viereisessä autossa oli juoksuinen narttu -se hajurako mihin jätin oman autoni taisi olla ihan tarkoituksellinen... Selityksiä siis löytyy, mutta vähän tekosyyn ja selittelyn makua on kaikissa. Nyt ei vaan ollut vire oikea, ja sen kyllä huomasi jo koiraa pois autosta ottaessa.
Peruspositiivinen ihminen (eh...) näki treeneissä kuitenkin hyvääkin: Vapu lähtee aina kun lähettää, ja jaksaa yrittää vaikka kuinka jo väsyttää. Ihan kivoja ominaisuuksia kummatkin :)
(Reeti oli mukana aluetta tallaamassa, ja sai aimo annoksen herkkuja ja lällyttelyä. Itse treeneissä meni niin pitkään, että en ottanut Reiskalle enää lopussa mitään. Reispan kunnostautuikin sitten haukkumalla autossa melkein koko kolmen tunnin ajan...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti