Eilen oltiin taas Bombassa rakennusetsintätreeneissä, ajattelin ottaa Vapulle aika helpon hyvänmielentreenin. Kolme maalimiestä, yksi erillään olevassa metallikaapissa, kaksi vapaavalintaisissa, kivoissa piiloissa.
Lähetys ovelta, ja kohta Vapu jo tarkenteli toisessa olohuoneessa. Ukko löytyi sängystä patjan alta, oli juur sopivan kiva ja helppo. Sitten vaan uutta lähetystä (kohti sitä kaappia), ja johan alkoi taas tulla ongelmia... Vapu tarkensi ja tarkensi, ja haukkui ja haukkui. Se selvästi muisti viikkoa aiemman komeropiilon, ja ehdotti että joskos ukko olisi taas siellä. Komero näytettiin tyhjäksi, ja sitten taas juostiin ympäriinsä ja haukuttiin. Kyllä Vapu koko ajan teki töitä, mutta turhautuminen purkautui taas haukkuna, ja se jotenkin jäi vähän jumiin siihen tilanteeseen. Siihen härdelliin paikalle tuli vielä pari palomiestä -Vpk tuli yllättäen treenaamaan- joten itseäkin alkoi taas hermostuttaa. Lähetin Vapun uudelleen suoraan kohti kaappia, ja juuri kun oli tarkoitus avata ovea vielä enemmän, Vapu sen viimeinkin bongasi. Osasipa olla taas hankala! Vaikka sen piti olla ihan helppo, kun ovikin oli jonkin verran auki.
Lähetin viimeiselle ukolle olohuoneen ovelta eteenpäin, ja Vapu kipsutteli kellariin asti, mistä viimeinen ukko sitten löytyi. Loppuun siis helppo ja kiva onnistuminen kuitenkin, sitten juostiinkin pois palomiesten jaloista.
Nyt annetaan kyllä kaappijuttujen hautua jonkin aikaa. Varmaan tässä talvella jonkin verran rakennuksissa pyöritään, mutta kaappien suhteen otetaan nyt askel taaksepäin. Saa ukot ja akat pysyä kaapeissaan meidän puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti