Keskiviikko 21.11. Eteläinen poliisipiiri

Vähän päivitykset laahaa, mutta koitetaan urakoida vanhat alta pois!

Oltiin siis keskiviikkona 21.11. Pienellä Robertinkadulla rakennusetsintätreeneissä, Helsingin poliisin vanhoissa tiloissa.

Tehtävänantona oli, että x määrä poliiseja oli jäänyt rakennukseen muutossa, ja nämä eksyneet piti löytää. Ohjaaja palkkasi koiran itse. Koirakko kerrallaan, muut odotti "putkassa" omaa vuoroa.

Ensimmäisenä alueena oli kellarikerros, jossa x määrä maalimiehiä. Hapsi lähti hommiin hyvällä asenteella, vaikka virittely (kaupungin keskustassa) olikin vähän puolittainen normirutiineihin nähden. Kellarikäytävällä oli kaksi ovea, ja siitä lähti pieni käytävä hissikuilun taakse. Hapsu kävi ensin kurkkaamassa pikkukäytävän, ja sitten lähdettiin tutkimaan mitä ensimmäisen, vihreän oven takaa löytyy. Sieltähän löytyi vasemmalle lähtevä käytävä ja paljon pukukaappeja. Lähetin koiran käytävään ja jäin odottelemaan löytääkö Vapi jotain, sillä ohjaajan liikkuminen ovelta pidemmälle oli kielletty. Kohta alkoikin ilmaisuhaukku kuulua, ja sain luvan lähteä katsomaan mitä Vapsu on löytänyt. Käytävän päästä löytyi valtava huone/halli, joka oli myös täynnä sikin sokin olevia pukukaappeja. Jonkin aikaa sai suunnistaa että koira löytyi, mutta sieltähän se löytyi maalimiestä haukkumasta. Vapu sai palkan omasta taskusta (mistä V oli kovasti ihmeissään), ja pienen muistutuksen jälkeen tajusin itsekin hoitaa normit "pelastuskoirista päivää" -kuviot. Maalimies napattiin matkaan, ja lähetin Vapun vielä tarkistamaan tilan uudelleen samalla kun palasimme kohti ovea. Mitään ei tuntunut löytyvän, joten jatkoimme kellarikäytävän kautta seuraavalle ovelle.

Violetin oven takaa löytyi suuri aulatila, jonka yhdellä  seinällä oli kaksi huonetta, ja vasemman puoleinen seinä oli lasia, ja reunassa oli puoliksi auki pönkätty lasiovi. Alueen rajoituksiin kuului, että lukittuja ovia ei saanut auki, mutta kaikki avonaiset ovet kuului alueeseen. Niinpä aloitimme lasioven takaa löytyvästä tilasta, josta löytyi valtava halli  taas täynnä pukukaappeja. Vapu lähti hyvällä asenteellä etsimään, ja kohta kuuluikin taas haukku. Koira paikallistui taas maalimiestä haukkumasta, ja sai taas cesaria taskusta palkaksi. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapun uudelleen hommiin, ja se haravoi kaappien välejä ihan kivalla sykkeellä. Poispäin kulkiessa löytyi hallin seinältä pari ovea, jotka Vapsu sai käydä tarkistamassa. Ensimmäisen takaa löytyi tyhjä wc, ja toisen takaa sauna- ja pesutilat pukuhuoneineen. Vapu kävi oma-aloitteisesti tilat hienosti läpi. Hetken se vinkui pukutilan kaappien edessä, mutta koska siinä ei ollut paikkaa maalimiehelle, ajattelin että todennäköisesti ilmastointi toi hajun muualta, ja jatkoimme matkaa lasiovelle ja aulatilaan. Aulatilassa kävimme katsomassa kaksi seinustalla olevaa huonetta (liikuntasali ja joku muu), joista ei löytynyt ketään. Sitten ilmoitin että alue on katsottu läpi ja ukot on löydetty, tarkemmin sanottuna kaksi. Ja sain vastaukseksi että mitkä kaksi, näkyvissä on vain yksi. Ja hetki siinä tankattiin, kunnes hitaammallakin sytytti ja tajusin, että ensimmäisenä löydetty maalimies on kadonnut... Takaisin hommiin siis!

Jatkettiin matkaa jo tutkitulle vihreälle ovelle, ja lähetin Vapun sinne uudelleen. Hapsi kävi käytävän päässä ja tuli takaisin, ja koska olin vakaasti päättänyt luottaa koiraani, lähdettiin tilasta pois jo siinä vaiheessa, kun muut vasta oli tulossa ovesta sisään. Siinä kohtaa oli jo aika selvää missä kadonnut lammas on, ja Vapi oli samaa mieltä. Hapsu kipaisi hissin taakse menevän käytävän päähän, ja sieltähän se haukkukin sitten kuului. Ja näin oli maalimies (taas) löydetty ja alue tutkittu. Kunnes kuulin, että yksi ukko on löytymättä, ja että koira kyllä tietää missä ko. maalimies on. Niinpä suunta otettiin taas kohti violettia ovea, ja avasin Vapille taas lasioven, kun se sinne halusi. Sisällä Haps suunnisti saunatilan ovelle, ja tutki ensin sauna- ja pesutilat, ja siirtyi sitten pukutilaan. Siellä se tutki ja tutki, ja alkoi haukkuakin ja yritti kurottaa kaappien päälle ja viereisille hyllyille, mutta missään ei ketään näkynyt. Siinä kohtaa piti ihan kysyä että onko se ukko siellä kaapissa, ja siellähän se. Kaappi oli varmaan 30 cm leveä ja ehkä 150 cm korkea, mutta niin siellä vaan joku oli! Hapsi tarkensi ja tarkensi ja haukkui ja haukkui, ja alkoi jo selvästi turhautua kun ukko ei löytynyt, tai tullut esiin, vaikka Vapi haukkui. Kaapin ovea piti lopulta raottaa jonkin verran, että Haps tajusi vihdoin missä ukko on. Aika tyytyväinen ja väsynyt Vapu oli kun maalimies lopulta tuli kaapista pois!

Toinen etsintäkierros oli parin tunnin odottelun jälkeen, alueena kolmas kerros. Portaat, mistä 3. kerrokseen noustiin, oli keskellä pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneita. Lähetin Vapun ensin vasemmalle, ja aika pian se pyörähtikin vasemmalla puolella olevaan wc-/suihkutilaan, ja heilutti jo suihkuverhon takana, ammeen "päällä" ikkunalaudalla istuvalle maalimiehelle häntää, kun jostain syystä peruuttikin pois huoneesta eikä olisi halunnut tulla takaisin. Kutsumalla kuitenkin tuli, mutta ei millään halunnut itse raottaa suihkuverhoa. En tiedä luuliko Hapsi että siinä on seinä, vai mikä aivopieru sille tuli, mutta meni maalimiehen luokse vasta kun raotin verhoa itse. Palkaksi sai lihaliuskan, kun joku ei varannut tarpeeksi kunnon palkkoja mukaan... Siitä jatkettiin käytävän päähän, josta käännyttiin takaisinpäin. Heti portaikon oikealta puolelta Vapu pyrähti taas huoneeseen, ja siellä taas tarkennettiin ja haukuttiin ja haukuttiin. Ukko oli siis komerossa jonka ovi oli kiinni, viereisen komeron ovi oli puolestaan auki. Hapu kiersi ikkunalautoja ja kiipeili tyhjää komeroa vasten ja haukkui, ja tuli välillä keskelle huonetta haukkumaan turhautuneena minulle. Tilanne vaan jatkui ja jatkui, ja ovea piti lopulta taas raottaa ihan kunnolla että Vapi bongasi ukon. Bongasi sentään lopulta...

Matkaa jatkettiin kohti käytävän päätä, ja Vapu irtosi ihan kivasti edelle. Vähän kauempana se  kääntyi taas vasemmalla olevaan huoneeseen, josta kuuluikin taas kunnon haukku. Viimeinen ukko oli sopivasti vähän auki olevassa komerossa, ja oli Vapille ihan pala kakkua. Vielä kun palkaksi sai treenikaverilta saatua maksalaatikkoa, niin lopetus oli kaikin puolin onnistunut.

Treenistä saatiin risuja kun ohjaaja ei lukenut koiraa tarpeeksi hyvin ja hukkasi maalimiehen, ja ruusuja kun koira oli niin taitava ja ohjaaja luki koiraa hyvin ;) Kuulemma välillä oltiin ihan ilmiömäisiä, lähestulkoon :D Lopun onnetonta esiintymistä paikkasi koiran ja ohjaajan väsymys (kello oli lähemmäs 23), ja uudenlainen tilanne. Ihan tyytyväinen pitää kuitenkin olla!