Viime maanantain treenit oli Hertsikassa Bombassa, taas rakennusetsintää. En keksinyt ihmeempää teemaa treeneille, mutta yhden komeron halusin ottaa, kun sellaiset on olleet Vapsulle hankalia. Bonuksena sitten kulkuesteitä oviaukoissa, mm. pitkiä ruokapöydän penkkejä, kaadettu rullakko, tuoleja ja patjoja.
Hapulla oli kolme ukkoa, yksi "olohuoneen" komerossa, yksi kellarissa ja yksi yläkerrassa. Lähetin Vapin ulko-ovelta, ja Vaps lähti hyvin hommiin. Se sai hajun olohuoneessa, mutta tarkensi sen ensin ulko-oven viereiseen vessaan. Vaps kierteli siellä aika kauan, ja kutsuin sen lopulta takaisin. Uudella lähetyksellä tarkensi hajun väärään kulmaan, ja haukkui siellä pitkään. Se kiipeili taas kaappien hyllyille ja kurkki ikkunoihin ja vaikka mitä, ja alkoi jo selvästi taas turhautua kun ukko ei löydy. Sain jonkun kerran pyytää tarkentamaan, ja aloin jo itsekin vähän hermostua kun Vapi vaan haukkui ja haukkui ihan turhaan. Lopulta komeron ovea raotettiin jonkin verran, ja sitten Hapu lopulta bongasi ukon kaapista.
Palkkauksen (ruokaa) jälkeen lähetin Vapin olohuoneen ovelta eteenpäin, ja jäin siihen odottelemaan. Rappukäytävään johtava oviaukko oli melkein tukittu patjalla, mutta hienosti Haps ylitti (tai alitti) esteen. Portaikossa Vapi lähti alaspäin, ja kohta kellarista kuuluikin haukku. Kutsuin Vapin palkan jälkeen takaisin olohuoneeseen, josta lähetin sen uudelleen -yläkerta oli tutkimatta. Hapu lähti kuitenkin taas kellariin, joten menin tukitun oviaukon luokse "tuuppimaan" sitä yläkertaan. Heti se sinne kiipesi kun suunta oli selvä, ja taas kohta kuului haukku. Lopuksi Haps sai neljännen purkin vielä yleisen kehumisen ja rapsuttelun lomassa, kun käytiin vähän läpi miten hommat sujui. Toinen ja kolmas meni ihan nappiin, Hapsulta tuli yksi haukuhdus kun se sai hajun, ja kunnon sarja sitten ukolla. Ensimmäinen alkoi mennä vähän farssin puolelle, vielä kun itsekin aloin jo hermostua. Mutta hyvin Vapu kuitenkin kokosi itsensä ekan, vaikean piilon jälkeen, joten ehkäpä vahinkoa ei syntynyt! Mutta taisi se kyllä olla liian vaikea...
maanantai 3. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Keskiviikko 21.11. Eteläinen poliisipiiri
Vähän päivitykset laahaa, mutta koitetaan urakoida vanhat alta pois!
Oltiin siis keskiviikkona 21.11. Pienellä Robertinkadulla rakennusetsintätreeneissä, Helsingin poliisin vanhoissa tiloissa.
Tehtävänantona oli, että x määrä poliiseja oli jäänyt rakennukseen muutossa, ja nämä eksyneet piti löytää. Ohjaaja palkkasi koiran itse. Koirakko kerrallaan, muut odotti "putkassa" omaa vuoroa.
Ensimmäisenä alueena oli kellarikerros, jossa x määrä maalimiehiä. Hapsi lähti hommiin hyvällä asenteella, vaikka virittely (kaupungin keskustassa) olikin vähän puolittainen normirutiineihin nähden. Kellarikäytävällä oli kaksi ovea, ja siitä lähti pieni käytävä hissikuilun taakse. Hapsu kävi ensin kurkkaamassa pikkukäytävän, ja sitten lähdettiin tutkimaan mitä ensimmäisen, vihreän oven takaa löytyy. Sieltähän löytyi vasemmalle lähtevä käytävä ja paljon pukukaappeja. Lähetin koiran käytävään ja jäin odottelemaan löytääkö Vapi jotain, sillä ohjaajan liikkuminen ovelta pidemmälle oli kielletty. Kohta alkoikin ilmaisuhaukku kuulua, ja sain luvan lähteä katsomaan mitä Vapsu on löytänyt. Käytävän päästä löytyi valtava huone/halli, joka oli myös täynnä sikin sokin olevia pukukaappeja. Jonkin aikaa sai suunnistaa että koira löytyi, mutta sieltähän se löytyi maalimiestä haukkumasta. Vapu sai palkan omasta taskusta (mistä V oli kovasti ihmeissään), ja pienen muistutuksen jälkeen tajusin itsekin hoitaa normit "pelastuskoirista päivää" -kuviot. Maalimies napattiin matkaan, ja lähetin Vapun vielä tarkistamaan tilan uudelleen samalla kun palasimme kohti ovea. Mitään ei tuntunut löytyvän, joten jatkoimme kellarikäytävän kautta seuraavalle ovelle.
Violetin oven takaa löytyi suuri aulatila, jonka yhdellä seinällä oli kaksi huonetta, ja vasemman puoleinen seinä oli lasia, ja reunassa oli puoliksi auki pönkätty lasiovi. Alueen rajoituksiin kuului, että lukittuja ovia ei saanut auki, mutta kaikki avonaiset ovet kuului alueeseen. Niinpä aloitimme lasioven takaa löytyvästä tilasta, josta löytyi valtava halli taas täynnä pukukaappeja. Vapu lähti hyvällä asenteellä etsimään, ja kohta kuuluikin taas haukku. Koira paikallistui taas maalimiestä haukkumasta, ja sai taas cesaria taskusta palkaksi. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapun uudelleen hommiin, ja se haravoi kaappien välejä ihan kivalla sykkeellä. Poispäin kulkiessa löytyi hallin seinältä pari ovea, jotka Vapsu sai käydä tarkistamassa. Ensimmäisen takaa löytyi tyhjä wc, ja toisen takaa sauna- ja pesutilat pukuhuoneineen. Vapu kävi oma-aloitteisesti tilat hienosti läpi. Hetken se vinkui pukutilan kaappien edessä, mutta koska siinä ei ollut paikkaa maalimiehelle, ajattelin että todennäköisesti ilmastointi toi hajun muualta, ja jatkoimme matkaa lasiovelle ja aulatilaan. Aulatilassa kävimme katsomassa kaksi seinustalla olevaa huonetta (liikuntasali ja joku muu), joista ei löytynyt ketään. Sitten ilmoitin että alue on katsottu läpi ja ukot on löydetty, tarkemmin sanottuna kaksi. Ja sain vastaukseksi että mitkä kaksi, näkyvissä on vain yksi. Ja hetki siinä tankattiin, kunnes hitaammallakin sytytti ja tajusin, että ensimmäisenä löydetty maalimies on kadonnut... Takaisin hommiin siis!
Jatkettiin matkaa jo tutkitulle vihreälle ovelle, ja lähetin Vapun sinne uudelleen. Hapsi kävi käytävän päässä ja tuli takaisin, ja koska olin vakaasti päättänyt luottaa koiraani, lähdettiin tilasta pois jo siinä vaiheessa, kun muut vasta oli tulossa ovesta sisään. Siinä kohtaa oli jo aika selvää missä kadonnut lammas on, ja Vapi oli samaa mieltä. Hapsu kipaisi hissin taakse menevän käytävän päähän, ja sieltähän se haukkukin sitten kuului. Ja näin oli maalimies (taas) löydetty ja alue tutkittu. Kunnes kuulin, että yksi ukko on löytymättä, ja että koira kyllä tietää missä ko. maalimies on. Niinpä suunta otettiin taas kohti violettia ovea, ja avasin Vapille taas lasioven, kun se sinne halusi. Sisällä Haps suunnisti saunatilan ovelle, ja tutki ensin sauna- ja pesutilat, ja siirtyi sitten pukutilaan. Siellä se tutki ja tutki, ja alkoi haukkuakin ja yritti kurottaa kaappien päälle ja viereisille hyllyille, mutta missään ei ketään näkynyt. Siinä kohtaa piti ihan kysyä että onko se ukko siellä kaapissa, ja siellähän se. Kaappi oli varmaan 30 cm leveä ja ehkä 150 cm korkea, mutta niin siellä vaan joku oli! Hapsi tarkensi ja tarkensi ja haukkui ja haukkui, ja alkoi jo selvästi turhautua kun ukko ei löytynyt, tai tullut esiin, vaikka Vapi haukkui. Kaapin ovea piti lopulta raottaa jonkin verran, että Haps tajusi vihdoin missä ukko on. Aika tyytyväinen ja väsynyt Vapu oli kun maalimies lopulta tuli kaapista pois!
Toinen etsintäkierros oli parin tunnin odottelun jälkeen, alueena kolmas kerros. Portaat, mistä 3. kerrokseen noustiin, oli keskellä pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneita. Lähetin Vapun ensin vasemmalle, ja aika pian se pyörähtikin vasemmalla puolella olevaan wc-/suihkutilaan, ja heilutti jo suihkuverhon takana, ammeen "päällä" ikkunalaudalla istuvalle maalimiehelle häntää, kun jostain syystä peruuttikin pois huoneesta eikä olisi halunnut tulla takaisin. Kutsumalla kuitenkin tuli, mutta ei millään halunnut itse raottaa suihkuverhoa. En tiedä luuliko Hapsi että siinä on seinä, vai mikä aivopieru sille tuli, mutta meni maalimiehen luokse vasta kun raotin verhoa itse. Palkaksi sai lihaliuskan, kun joku ei varannut tarpeeksi kunnon palkkoja mukaan... Siitä jatkettiin käytävän päähän, josta käännyttiin takaisinpäin. Heti portaikon oikealta puolelta Vapu pyrähti taas huoneeseen, ja siellä taas tarkennettiin ja haukuttiin ja haukuttiin. Ukko oli siis komerossa jonka ovi oli kiinni, viereisen komeron ovi oli puolestaan auki. Hapu kiersi ikkunalautoja ja kiipeili tyhjää komeroa vasten ja haukkui, ja tuli välillä keskelle huonetta haukkumaan turhautuneena minulle. Tilanne vaan jatkui ja jatkui, ja ovea piti lopulta taas raottaa ihan kunnolla että Vapi bongasi ukon. Bongasi sentään lopulta...
Matkaa jatkettiin kohti käytävän päätä, ja Vapu irtosi ihan kivasti edelle. Vähän kauempana se kääntyi taas vasemmalla olevaan huoneeseen, josta kuuluikin taas kunnon haukku. Viimeinen ukko oli sopivasti vähän auki olevassa komerossa, ja oli Vapille ihan pala kakkua. Vielä kun palkaksi sai treenikaverilta saatua maksalaatikkoa, niin lopetus oli kaikin puolin onnistunut.
Treenistä saatiin risuja kun ohjaaja ei lukenut koiraa tarpeeksi hyvin ja hukkasi maalimiehen, ja ruusuja kun koira oli niin taitava ja ohjaaja luki koiraa hyvin ;) Kuulemma välillä oltiin ihan ilmiömäisiä, lähestulkoon :D Lopun onnetonta esiintymistä paikkasi koiran ja ohjaajan väsymys (kello oli lähemmäs 23), ja uudenlainen tilanne. Ihan tyytyväinen pitää kuitenkin olla!
Oltiin siis keskiviikkona 21.11. Pienellä Robertinkadulla rakennusetsintätreeneissä, Helsingin poliisin vanhoissa tiloissa.
Tehtävänantona oli, että x määrä poliiseja oli jäänyt rakennukseen muutossa, ja nämä eksyneet piti löytää. Ohjaaja palkkasi koiran itse. Koirakko kerrallaan, muut odotti "putkassa" omaa vuoroa.
Ensimmäisenä alueena oli kellarikerros, jossa x määrä maalimiehiä. Hapsi lähti hommiin hyvällä asenteella, vaikka virittely (kaupungin keskustassa) olikin vähän puolittainen normirutiineihin nähden. Kellarikäytävällä oli kaksi ovea, ja siitä lähti pieni käytävä hissikuilun taakse. Hapsu kävi ensin kurkkaamassa pikkukäytävän, ja sitten lähdettiin tutkimaan mitä ensimmäisen, vihreän oven takaa löytyy. Sieltähän löytyi vasemmalle lähtevä käytävä ja paljon pukukaappeja. Lähetin koiran käytävään ja jäin odottelemaan löytääkö Vapi jotain, sillä ohjaajan liikkuminen ovelta pidemmälle oli kielletty. Kohta alkoikin ilmaisuhaukku kuulua, ja sain luvan lähteä katsomaan mitä Vapsu on löytänyt. Käytävän päästä löytyi valtava huone/halli, joka oli myös täynnä sikin sokin olevia pukukaappeja. Jonkin aikaa sai suunnistaa että koira löytyi, mutta sieltähän se löytyi maalimiestä haukkumasta. Vapu sai palkan omasta taskusta (mistä V oli kovasti ihmeissään), ja pienen muistutuksen jälkeen tajusin itsekin hoitaa normit "pelastuskoirista päivää" -kuviot. Maalimies napattiin matkaan, ja lähetin Vapun vielä tarkistamaan tilan uudelleen samalla kun palasimme kohti ovea. Mitään ei tuntunut löytyvän, joten jatkoimme kellarikäytävän kautta seuraavalle ovelle.
Violetin oven takaa löytyi suuri aulatila, jonka yhdellä seinällä oli kaksi huonetta, ja vasemman puoleinen seinä oli lasia, ja reunassa oli puoliksi auki pönkätty lasiovi. Alueen rajoituksiin kuului, että lukittuja ovia ei saanut auki, mutta kaikki avonaiset ovet kuului alueeseen. Niinpä aloitimme lasioven takaa löytyvästä tilasta, josta löytyi valtava halli taas täynnä pukukaappeja. Vapu lähti hyvällä asenteellä etsimään, ja kohta kuuluikin taas haukku. Koira paikallistui taas maalimiestä haukkumasta, ja sai taas cesaria taskusta palkaksi. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapun uudelleen hommiin, ja se haravoi kaappien välejä ihan kivalla sykkeellä. Poispäin kulkiessa löytyi hallin seinältä pari ovea, jotka Vapsu sai käydä tarkistamassa. Ensimmäisen takaa löytyi tyhjä wc, ja toisen takaa sauna- ja pesutilat pukuhuoneineen. Vapu kävi oma-aloitteisesti tilat hienosti läpi. Hetken se vinkui pukutilan kaappien edessä, mutta koska siinä ei ollut paikkaa maalimiehelle, ajattelin että todennäköisesti ilmastointi toi hajun muualta, ja jatkoimme matkaa lasiovelle ja aulatilaan. Aulatilassa kävimme katsomassa kaksi seinustalla olevaa huonetta (liikuntasali ja joku muu), joista ei löytynyt ketään. Sitten ilmoitin että alue on katsottu läpi ja ukot on löydetty, tarkemmin sanottuna kaksi. Ja sain vastaukseksi että mitkä kaksi, näkyvissä on vain yksi. Ja hetki siinä tankattiin, kunnes hitaammallakin sytytti ja tajusin, että ensimmäisenä löydetty maalimies on kadonnut... Takaisin hommiin siis!
Jatkettiin matkaa jo tutkitulle vihreälle ovelle, ja lähetin Vapun sinne uudelleen. Hapsi kävi käytävän päässä ja tuli takaisin, ja koska olin vakaasti päättänyt luottaa koiraani, lähdettiin tilasta pois jo siinä vaiheessa, kun muut vasta oli tulossa ovesta sisään. Siinä kohtaa oli jo aika selvää missä kadonnut lammas on, ja Vapi oli samaa mieltä. Hapsu kipaisi hissin taakse menevän käytävän päähän, ja sieltähän se haukkukin sitten kuului. Ja näin oli maalimies (taas) löydetty ja alue tutkittu. Kunnes kuulin, että yksi ukko on löytymättä, ja että koira kyllä tietää missä ko. maalimies on. Niinpä suunta otettiin taas kohti violettia ovea, ja avasin Vapille taas lasioven, kun se sinne halusi. Sisällä Haps suunnisti saunatilan ovelle, ja tutki ensin sauna- ja pesutilat, ja siirtyi sitten pukutilaan. Siellä se tutki ja tutki, ja alkoi haukkuakin ja yritti kurottaa kaappien päälle ja viereisille hyllyille, mutta missään ei ketään näkynyt. Siinä kohtaa piti ihan kysyä että onko se ukko siellä kaapissa, ja siellähän se. Kaappi oli varmaan 30 cm leveä ja ehkä 150 cm korkea, mutta niin siellä vaan joku oli! Hapsi tarkensi ja tarkensi ja haukkui ja haukkui, ja alkoi jo selvästi turhautua kun ukko ei löytynyt, tai tullut esiin, vaikka Vapi haukkui. Kaapin ovea piti lopulta raottaa jonkin verran, että Haps tajusi vihdoin missä ukko on. Aika tyytyväinen ja väsynyt Vapu oli kun maalimies lopulta tuli kaapista pois!
Toinen etsintäkierros oli parin tunnin odottelun jälkeen, alueena kolmas kerros. Portaat, mistä 3. kerrokseen noustiin, oli keskellä pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneita. Lähetin Vapun ensin vasemmalle, ja aika pian se pyörähtikin vasemmalla puolella olevaan wc-/suihkutilaan, ja heilutti jo suihkuverhon takana, ammeen "päällä" ikkunalaudalla istuvalle maalimiehelle häntää, kun jostain syystä peruuttikin pois huoneesta eikä olisi halunnut tulla takaisin. Kutsumalla kuitenkin tuli, mutta ei millään halunnut itse raottaa suihkuverhoa. En tiedä luuliko Hapsi että siinä on seinä, vai mikä aivopieru sille tuli, mutta meni maalimiehen luokse vasta kun raotin verhoa itse. Palkaksi sai lihaliuskan, kun joku ei varannut tarpeeksi kunnon palkkoja mukaan... Siitä jatkettiin käytävän päähän, josta käännyttiin takaisinpäin. Heti portaikon oikealta puolelta Vapu pyrähti taas huoneeseen, ja siellä taas tarkennettiin ja haukuttiin ja haukuttiin. Ukko oli siis komerossa jonka ovi oli kiinni, viereisen komeron ovi oli puolestaan auki. Hapu kiersi ikkunalautoja ja kiipeili tyhjää komeroa vasten ja haukkui, ja tuli välillä keskelle huonetta haukkumaan turhautuneena minulle. Tilanne vaan jatkui ja jatkui, ja ovea piti lopulta taas raottaa ihan kunnolla että Vapi bongasi ukon. Bongasi sentään lopulta...
Matkaa jatkettiin kohti käytävän päätä, ja Vapu irtosi ihan kivasti edelle. Vähän kauempana se kääntyi taas vasemmalla olevaan huoneeseen, josta kuuluikin taas kunnon haukku. Viimeinen ukko oli sopivasti vähän auki olevassa komerossa, ja oli Vapille ihan pala kakkua. Vielä kun palkaksi sai treenikaverilta saatua maksalaatikkoa, niin lopetus oli kaikin puolin onnistunut.
Treenistä saatiin risuja kun ohjaaja ei lukenut koiraa tarpeeksi hyvin ja hukkasi maalimiehen, ja ruusuja kun koira oli niin taitava ja ohjaaja luki koiraa hyvin ;) Kuulemma välillä oltiin ihan ilmiömäisiä, lähestulkoon :D Lopun onnetonta esiintymistä paikkasi koiran ja ohjaajan väsymys (kello oli lähemmäs 23), ja uudenlainen tilanne. Ihan tyytyväinen pitää kuitenkin olla!
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Tiistaitokot
Koivusillantien kentällä pieni iltatreeni. Tehtiin kolme toistoa tunnarikapulan etsimistä, pikkiriikkisen seuraamista, jäävistä seisomista ja maahanmenoa ja lopuksi kapulajuttuja. Kaikki meni sinänsä ihan jees, mutta Vapi oli jotenkin aika väsyneen oloinen. Kyllä se teki, mutta se Vauhtimainen into puuttui.
Kotimatka tehtiin metsän läpi, ja metsässä kolisteli ja pamahteli jokin/joku jotakin -ja lujaa. Sekin oli Vapista aika hurjaa :( Namit kuitenkin kelpasi koko ajan, ja lähellä oli pienellä poikakoiralla turvallista olla.
Kotimatka tehtiin metsän läpi, ja metsässä kolisteli ja pamahteli jokin/joku jotakin -ja lujaa. Sekin oli Vapista aika hurjaa :( Namit kuitenkin kelpasi koko ajan, ja lähellä oli pienellä poikakoiralla turvallista olla.
Raunioilla
Maanantain treenit vaihtui lennosta rakennusetsinnästä raunioille, kun VPK oli vallannut ne rakennukset. Häiriönä oli siis vaatimattomasti vaihdellen ehkä kolmesta kymmenkuntaan paloautoa, pieniä "nuotioita", savua, melua ja ainakin parikymmentä palomiestä kiipeilemässä katoilla, sammuttamassa milloin mitäkin jne. Meteliä ja muuta häiriötä oli siis riittämiin!
Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...
Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.
Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).
Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.
Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!
Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.
Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...
Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.
Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).
Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.
Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!
Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Vapaamuotoiset Tuomarinkartanolla
Vapaamuotoisissa kolmella koiralla. Vapille sopivana häiriönä kolme urosta.
Hapsin kanssa keskityttiin kontaktiin ja vireeseen, tehtiin seuraamispätkiä lentävillä lihapullilla niin, että mentiin koko ajan lähemmäs muita, ja Vapu sai itse tarjota seuraamista. Varsin kiva! Hyvästä kontaktista heittelin pullanpaloja, ja kontaktihan pysyi. Ihan muutaman kerran huomautin että mikäs oli homman nimi, mutta tarjosi seuraamista itse tosi hienosti. Jee!
Toisessa setissä tehtiin jääviä peruuttaen. Siirryttiin vähän kauemmas, kun nyt kun muut oli lähempänä toisiaan (juttelemassa), oli häiriökin pahempi. Vähän siis kaverit haittasi. Kaikki asennot kuitenkin ihan ok, maahanmeno ja seisominen ehkä vähän hitaat. Tehtiin myös eteentuloja lelun kanssa läheltä, ja leikittiin aika pitkään. Selvästi Haps purki turhaumaa leluun. Loppuun taas seuraamispätkä- lihapullienpyydystysleikkiä, ja ihan hetki otettiin kontaktia ihan siinä muiden luona. Meni kyllä ihan nappiin. Vapi ei tainnut murista kertaakaan koko aikana, muut kyllä oli aika nuoria poikia että ehkä ei tarvinnut... Toraa piti vähän tuijotella, mutta senkin vaihtoi mieluusti tekemiseen. Hjuva hjuva.
Hapsin kanssa keskityttiin kontaktiin ja vireeseen, tehtiin seuraamispätkiä lentävillä lihapullilla niin, että mentiin koko ajan lähemmäs muita, ja Vapu sai itse tarjota seuraamista. Varsin kiva! Hyvästä kontaktista heittelin pullanpaloja, ja kontaktihan pysyi. Ihan muutaman kerran huomautin että mikäs oli homman nimi, mutta tarjosi seuraamista itse tosi hienosti. Jee!
Toisessa setissä tehtiin jääviä peruuttaen. Siirryttiin vähän kauemmas, kun nyt kun muut oli lähempänä toisiaan (juttelemassa), oli häiriökin pahempi. Vähän siis kaverit haittasi. Kaikki asennot kuitenkin ihan ok, maahanmeno ja seisominen ehkä vähän hitaat. Tehtiin myös eteentuloja lelun kanssa läheltä, ja leikittiin aika pitkään. Selvästi Haps purki turhaumaa leluun. Loppuun taas seuraamispätkä- lihapullienpyydystysleikkiä, ja ihan hetki otettiin kontaktia ihan siinä muiden luona. Meni kyllä ihan nappiin. Vapi ei tainnut murista kertaakaan koko aikana, muut kyllä oli aika nuoria poikia että ehkä ei tarvinnut... Toraa piti vähän tuijotella, mutta senkin vaihtoi mieluusti tekemiseen. Hjuva hjuva.
torstai 15. marraskuuta 2012
Tokotusta
Iltapäivätokot Koivusillantien kentällä. Hapsi teki kahdessa erässä, ensin tunnarikapulan etsimistä, askelsiirtymisiä ja luoksetuloa lelun kanssa, toisessa setissä kapulajuttuja, jääviä ja seuraamista.
Kapulanetsinnät oli ihan jees, tehtiinköhän neljä toistoa. Käännyin hetkeksi ympäri ennen kapulan vientiä. Ensimmäisellä kerralla annoin pienen käsiavun "lähetyksessä", ja kerran lähti tulemaan takaisin ilman kapulaa, mutta huomautuksesta lähti etsimään uudelleen. Kaikkiaan ihan ok, tunnari tuntuu olevan ihan kiva juttu ainakin vielä.
Askelsiirtymät oli aika peruskauraa, peruutuksessa teki kaksi erillistä pomppua tasaisen peruuttamisen sijaan, mutta se taitaa olla lähinnä kauneusvirhe vaikka omaan silmään tosiaan ottaakin. Luoksetulotkin oli tasaisen varmat, mitä nyt itse sekoilin käskyissä. Ei oo näköjään niin tarkkaa mitä tuolle huutelee ;)
Kapulanpitoa otettiin alkuun niin, että käveltiin yhdessä eteenpäin, ja pienen hetsin jälkeen annoin kapulan Vapille kannettavaksi. Jonkin aikaa kantoi, ja sitten vapautin lelulle. Otettiin pari kertaa noin, ja pari ihan perus kapulanpitoa. Lisäksi jonkun kerran pyysin Vapua siirtymään edessä ollessaan eteenpäin, ja sekin meni ihan hyvin. Kapulajuttujen loppuun vielä hyvän mielen vauhtinouto.
Jäävissä hinkattiin taas seisomista. Alkuun peruuttaessa pysähtyi ihan suht ok, mutta vierellä joutui muutaman kerran auttamaan. Ja sitten kun otettiin välissä maahanmenoa ja istumista, oli se seisominen taas hirveän hankalaa. Noh, eiköhän ne sinne pieneen päähän vielä jää. Loppuun pari lyhyempää seuraamispätkää, ja ihan viimeiseksi pk-seuraamiskaavio (vähän pidennettynä lopusta -käännöksiä enemmän) ilman välipalkkaa. Loppuun sitten lentäviä lihapullia, vähän kyllä alkoi olla jo pimeä.
(Poukilla oli taas mikä lie varhaisdementiapäivä, se hyppi ja poukkoili ja _huusi_. Onneksi ei ole koetavotteita!)
Kapulanetsinnät oli ihan jees, tehtiinköhän neljä toistoa. Käännyin hetkeksi ympäri ennen kapulan vientiä. Ensimmäisellä kerralla annoin pienen käsiavun "lähetyksessä", ja kerran lähti tulemaan takaisin ilman kapulaa, mutta huomautuksesta lähti etsimään uudelleen. Kaikkiaan ihan ok, tunnari tuntuu olevan ihan kiva juttu ainakin vielä.
Askelsiirtymät oli aika peruskauraa, peruutuksessa teki kaksi erillistä pomppua tasaisen peruuttamisen sijaan, mutta se taitaa olla lähinnä kauneusvirhe vaikka omaan silmään tosiaan ottaakin. Luoksetulotkin oli tasaisen varmat, mitä nyt itse sekoilin käskyissä. Ei oo näköjään niin tarkkaa mitä tuolle huutelee ;)
Kapulanpitoa otettiin alkuun niin, että käveltiin yhdessä eteenpäin, ja pienen hetsin jälkeen annoin kapulan Vapille kannettavaksi. Jonkin aikaa kantoi, ja sitten vapautin lelulle. Otettiin pari kertaa noin, ja pari ihan perus kapulanpitoa. Lisäksi jonkun kerran pyysin Vapua siirtymään edessä ollessaan eteenpäin, ja sekin meni ihan hyvin. Kapulajuttujen loppuun vielä hyvän mielen vauhtinouto.
Jäävissä hinkattiin taas seisomista. Alkuun peruuttaessa pysähtyi ihan suht ok, mutta vierellä joutui muutaman kerran auttamaan. Ja sitten kun otettiin välissä maahanmenoa ja istumista, oli se seisominen taas hirveän hankalaa. Noh, eiköhän ne sinne pieneen päähän vielä jää. Loppuun pari lyhyempää seuraamispätkää, ja ihan viimeiseksi pk-seuraamiskaavio (vähän pidennettynä lopusta -käännöksiä enemmän) ilman välipalkkaa. Loppuun sitten lentäviä lihapullia, vähän kyllä alkoi olla jo pimeä.
(Poukilla oli taas mikä lie varhaisdementiapäivä, se hyppi ja poukkoili ja _huusi_. Onneksi ei ole koetavotteita!)
tiistai 13. marraskuuta 2012
Radalla
Pitkästä aikaa Herttoniemessä "omalla" radalla, lisänä ekaa kertaa Hertsikan palotalo, palomiesten konteista rakennettu, kaksikerroksinen savusukellusharjoitustalo. Ilma oli oikein kivan tuulinen. Hapsille neljä ukkoa kissanruokapalkalla, kaksi talossa ja kaksi ulkona. Sisälle halusin yhden alas ja yhden ylös, ja kummatkin niin, että pitää etsiä (ylös mentiin pimeitä, tosi kapea-askelmaisia metalliritiläportaita). Muuten vapaavalintaiset piilot. Kaikilta ukoilta kunnon haukut.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)