Koivusillantien kentällä pieni iltatreeni. Tehtiin kolme toistoa tunnarikapulan etsimistä, pikkiriikkisen seuraamista, jäävistä seisomista ja maahanmenoa ja lopuksi kapulajuttuja. Kaikki meni sinänsä ihan jees, mutta Vapi oli jotenkin aika väsyneen oloinen. Kyllä se teki, mutta se Vauhtimainen into puuttui.
Kotimatka tehtiin metsän läpi, ja metsässä kolisteli ja pamahteli jokin/joku jotakin -ja lujaa. Sekin oli Vapista aika hurjaa :( Namit kuitenkin kelpasi koko ajan, ja lähellä oli pienellä poikakoiralla turvallista olla.
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Raunioilla
Maanantain treenit vaihtui lennosta rakennusetsinnästä raunioille, kun VPK oli vallannut ne rakennukset. Häiriönä oli siis vaatimattomasti vaihdellen ehkä kolmesta kymmenkuntaan paloautoa, pieniä "nuotioita", savua, melua ja ainakin parikymmentä palomiestä kiipeilemässä katoilla, sammuttamassa milloin mitäkin jne. Meteliä ja muuta häiriötä oli siis riittämiin!
Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...
Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.
Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).
Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.
Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!
Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.
Vapilla oli neljä ukkoa, piilojen suhteen annoin Samille vapaat kädet. Mietin ensin, että pitäisikö ottaa häiriön takia helppoja, mutta kun palomiehet sopivasti siirtyivät raunioalueelta syrjempään, päätin että mitäpä sitä, kunnon piilot vaan. Sopivasti palomiehet vaan tulivat joukolla takaisin ennen etsinnän aloittamista, joten häiriötä oli herkkis-Vapille vähän liikaa...
Ensimmäinen ukko löytyi helposti, tosin ilmaisu alkoi jo vähän väärässä paikassa. Tarkensi kuitenkin itsenäisesti, ja sai hyvästä haukusta palkkansa. Toinen maalimies raunioiden keskellä oli aika hankala, palomiehet vähän häiritsivät Vapin keskittymistä, ja meinasipa se kiivetä palotalon yläterassillekin, mistä se toki kutsuttiin pois. Sinänsä Vaappu oli ihan oikeassa, ylhäältä auki olevasta ovesta tuli varmasti hajuja, kun sisällä harjoiteltiin ties mitä palomiestemppuja.
Uudella lähetyksellä tarkenteli keskellä aika kauan, ja olin aika varma että se on hajulla, mutta jätti homman vähän kesken ja siirtyi eteenpäin. Hapu taisi saada vauhdista hajun (viimeisestä) maalimiehestä, ja juoksi suoraan kallioiden yli, tien poikki L-putkeen. Toisin sanoen, koira katosi hetkeksi näkyvistä, ja paikantui, kun kuulin sen haukkuvan vähän kauempana maan alla. Palkan jälkeen Vapi lähti tulemaan takaisin (kutsusta), mutta bongasi matkalla kolmannen ukon, jonka kävi pienen tarkentelun jälkeen ilmaisemassa (myös putkessa).
Alue oli käyty läpi, ja yksi ukko siis puuttui. Lähetin Vapin takaisin raunioiden keskiosaan, mutta Vau oli sitä mieltä että tutkittu on, ei ollut ketään, ja lähti eri suuntaan. Uudella lähetyksellä meni kiltisti minne pitikin, ja sai lopulta hajun maalimiehestä. Pieni tarkentelu ja ilmaisu. Loppuleikki oli taas aika vaisu, mikä olikin ihan odotettavissa.
Sain itse noottia siitä, että puutun liian nopeasti Vapin tekemisiin. Niin kauan kuin se aktiivisesti etsii itse, ei puututa tai kehoiteta tarkentamaan. Häiriöt oli herkkikselle vähän liikaa, mutta toisaalta, yllättävän hyvin teki kuitenkin hommia. Tosin merkkaili taas useamman kerran, mikä on kyllä Hapsilla ihan silkkaa sijaistoimintaa. Oli pojalla aika jännää!
Kotimatkalla mietin, oliko treeni olosuhteisiin nähden liian vaikea. Toisaalta oli. Kun kerran tiedän, että Vaps on niin häiriöherkkä, olisin voinut helpottaa jo valmiiksi. Toisaalta, treenit ovat viime aikoina menneet todella hyvin, ja Vapin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Tiedä sitten kostautuuko tämä myöhemmin vai ei. Se on kuitenkin vähän niin, että jos haluaa edetä, ei voi aina vaan pysytellä mukavuusalueella. Nytkin Vapi kuitenkin löysi itse kaikki ukot (lopulta...), palkka kelpasi hyvin, ja hyvällä mielellä koirapoika meni takaisin autoon. Mutta. En tiiä itsekään.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Vapaamuotoiset Tuomarinkartanolla
Vapaamuotoisissa kolmella koiralla. Vapille sopivana häiriönä kolme urosta.
Hapsin kanssa keskityttiin kontaktiin ja vireeseen, tehtiin seuraamispätkiä lentävillä lihapullilla niin, että mentiin koko ajan lähemmäs muita, ja Vapu sai itse tarjota seuraamista. Varsin kiva! Hyvästä kontaktista heittelin pullanpaloja, ja kontaktihan pysyi. Ihan muutaman kerran huomautin että mikäs oli homman nimi, mutta tarjosi seuraamista itse tosi hienosti. Jee!
Toisessa setissä tehtiin jääviä peruuttaen. Siirryttiin vähän kauemmas, kun nyt kun muut oli lähempänä toisiaan (juttelemassa), oli häiriökin pahempi. Vähän siis kaverit haittasi. Kaikki asennot kuitenkin ihan ok, maahanmeno ja seisominen ehkä vähän hitaat. Tehtiin myös eteentuloja lelun kanssa läheltä, ja leikittiin aika pitkään. Selvästi Haps purki turhaumaa leluun. Loppuun taas seuraamispätkä- lihapullienpyydystysleikkiä, ja ihan hetki otettiin kontaktia ihan siinä muiden luona. Meni kyllä ihan nappiin. Vapi ei tainnut murista kertaakaan koko aikana, muut kyllä oli aika nuoria poikia että ehkä ei tarvinnut... Toraa piti vähän tuijotella, mutta senkin vaihtoi mieluusti tekemiseen. Hjuva hjuva.
Hapsin kanssa keskityttiin kontaktiin ja vireeseen, tehtiin seuraamispätkiä lentävillä lihapullilla niin, että mentiin koko ajan lähemmäs muita, ja Vapu sai itse tarjota seuraamista. Varsin kiva! Hyvästä kontaktista heittelin pullanpaloja, ja kontaktihan pysyi. Ihan muutaman kerran huomautin että mikäs oli homman nimi, mutta tarjosi seuraamista itse tosi hienosti. Jee!
Toisessa setissä tehtiin jääviä peruuttaen. Siirryttiin vähän kauemmas, kun nyt kun muut oli lähempänä toisiaan (juttelemassa), oli häiriökin pahempi. Vähän siis kaverit haittasi. Kaikki asennot kuitenkin ihan ok, maahanmeno ja seisominen ehkä vähän hitaat. Tehtiin myös eteentuloja lelun kanssa läheltä, ja leikittiin aika pitkään. Selvästi Haps purki turhaumaa leluun. Loppuun taas seuraamispätkä- lihapullienpyydystysleikkiä, ja ihan hetki otettiin kontaktia ihan siinä muiden luona. Meni kyllä ihan nappiin. Vapi ei tainnut murista kertaakaan koko aikana, muut kyllä oli aika nuoria poikia että ehkä ei tarvinnut... Toraa piti vähän tuijotella, mutta senkin vaihtoi mieluusti tekemiseen. Hjuva hjuva.
torstai 15. marraskuuta 2012
Tokotusta
Iltapäivätokot Koivusillantien kentällä. Hapsi teki kahdessa erässä, ensin tunnarikapulan etsimistä, askelsiirtymisiä ja luoksetuloa lelun kanssa, toisessa setissä kapulajuttuja, jääviä ja seuraamista.
Kapulanetsinnät oli ihan jees, tehtiinköhän neljä toistoa. Käännyin hetkeksi ympäri ennen kapulan vientiä. Ensimmäisellä kerralla annoin pienen käsiavun "lähetyksessä", ja kerran lähti tulemaan takaisin ilman kapulaa, mutta huomautuksesta lähti etsimään uudelleen. Kaikkiaan ihan ok, tunnari tuntuu olevan ihan kiva juttu ainakin vielä.
Askelsiirtymät oli aika peruskauraa, peruutuksessa teki kaksi erillistä pomppua tasaisen peruuttamisen sijaan, mutta se taitaa olla lähinnä kauneusvirhe vaikka omaan silmään tosiaan ottaakin. Luoksetulotkin oli tasaisen varmat, mitä nyt itse sekoilin käskyissä. Ei oo näköjään niin tarkkaa mitä tuolle huutelee ;)
Kapulanpitoa otettiin alkuun niin, että käveltiin yhdessä eteenpäin, ja pienen hetsin jälkeen annoin kapulan Vapille kannettavaksi. Jonkin aikaa kantoi, ja sitten vapautin lelulle. Otettiin pari kertaa noin, ja pari ihan perus kapulanpitoa. Lisäksi jonkun kerran pyysin Vapua siirtymään edessä ollessaan eteenpäin, ja sekin meni ihan hyvin. Kapulajuttujen loppuun vielä hyvän mielen vauhtinouto.
Jäävissä hinkattiin taas seisomista. Alkuun peruuttaessa pysähtyi ihan suht ok, mutta vierellä joutui muutaman kerran auttamaan. Ja sitten kun otettiin välissä maahanmenoa ja istumista, oli se seisominen taas hirveän hankalaa. Noh, eiköhän ne sinne pieneen päähän vielä jää. Loppuun pari lyhyempää seuraamispätkää, ja ihan viimeiseksi pk-seuraamiskaavio (vähän pidennettynä lopusta -käännöksiä enemmän) ilman välipalkkaa. Loppuun sitten lentäviä lihapullia, vähän kyllä alkoi olla jo pimeä.
(Poukilla oli taas mikä lie varhaisdementiapäivä, se hyppi ja poukkoili ja _huusi_. Onneksi ei ole koetavotteita!)
Kapulanetsinnät oli ihan jees, tehtiinköhän neljä toistoa. Käännyin hetkeksi ympäri ennen kapulan vientiä. Ensimmäisellä kerralla annoin pienen käsiavun "lähetyksessä", ja kerran lähti tulemaan takaisin ilman kapulaa, mutta huomautuksesta lähti etsimään uudelleen. Kaikkiaan ihan ok, tunnari tuntuu olevan ihan kiva juttu ainakin vielä.
Askelsiirtymät oli aika peruskauraa, peruutuksessa teki kaksi erillistä pomppua tasaisen peruuttamisen sijaan, mutta se taitaa olla lähinnä kauneusvirhe vaikka omaan silmään tosiaan ottaakin. Luoksetulotkin oli tasaisen varmat, mitä nyt itse sekoilin käskyissä. Ei oo näköjään niin tarkkaa mitä tuolle huutelee ;)
Kapulanpitoa otettiin alkuun niin, että käveltiin yhdessä eteenpäin, ja pienen hetsin jälkeen annoin kapulan Vapille kannettavaksi. Jonkin aikaa kantoi, ja sitten vapautin lelulle. Otettiin pari kertaa noin, ja pari ihan perus kapulanpitoa. Lisäksi jonkun kerran pyysin Vapua siirtymään edessä ollessaan eteenpäin, ja sekin meni ihan hyvin. Kapulajuttujen loppuun vielä hyvän mielen vauhtinouto.
Jäävissä hinkattiin taas seisomista. Alkuun peruuttaessa pysähtyi ihan suht ok, mutta vierellä joutui muutaman kerran auttamaan. Ja sitten kun otettiin välissä maahanmenoa ja istumista, oli se seisominen taas hirveän hankalaa. Noh, eiköhän ne sinne pieneen päähän vielä jää. Loppuun pari lyhyempää seuraamispätkää, ja ihan viimeiseksi pk-seuraamiskaavio (vähän pidennettynä lopusta -käännöksiä enemmän) ilman välipalkkaa. Loppuun sitten lentäviä lihapullia, vähän kyllä alkoi olla jo pimeä.
(Poukilla oli taas mikä lie varhaisdementiapäivä, se hyppi ja poukkoili ja _huusi_. Onneksi ei ole koetavotteita!)
tiistai 13. marraskuuta 2012
Radalla
Pitkästä aikaa Herttoniemessä "omalla" radalla, lisänä ekaa kertaa Hertsikan palotalo, palomiesten konteista rakennettu, kaksikerroksinen savusukellusharjoitustalo. Ilma oli oikein kivan tuulinen. Hapsille neljä ukkoa kissanruokapalkalla, kaksi talossa ja kaksi ulkona. Sisälle halusin yhden alas ja yhden ylös, ja kummatkin niin, että pitää etsiä (ylös mentiin pimeitä, tosi kapea-askelmaisia metalliritiläportaita). Muuten vapaavalintaiset piilot. Kaikilta ukoilta kunnon haukut.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Iltapäivätokot
Lenkkiä edeltävä treeni Koivusillantien kentällä. Häiriönä joku siinä mökin edessä tekemässä klapeja.
Vapsi teki ensimmäistä kertaa elämässään tunnaritreeniä, ts. oman kapulan etsimistä piilosta heinikosta. Mamman jalanjäljissä kuljettiin sen verran, että virittelyksi otettiin "tunnarikapula", mikä tuntui toimivan aika hyvin. Alkuun siis koira vierelle, mulla kapula käteen, pientä virittelyä ja kapula piiloon. Vielä hetsaus ("onko siellä") ja etsimään. Kolme kertaa etsi, lähti tuomaan ja sai lentävää lihapullaa palkaksi. Aika kiva!
Tunnarin lisäksi vähän kapula pitoa (parempi mitä viimeksi, otettiin pari aika pitkää pätkää), aika pitkiä seuraamispätkiä (tosi hienot) ja jääviä. Mikäköhän tuossa kentässä oikein on, kun ensin Poukki ei seisonut sitten millään (tarjosi koko ajan istumista), ja sitten Vapi teki saman -se tosin meni koko ajan maahan. Aika pitkään saatiin hinkata, ja lopulta sain ottaa Vapille ihan vauvakäsiavun että tajusi mikä on homman nimi (ja silti vähän niiasi). Kerrassaan omituista.
Vapsi teki ensimmäistä kertaa elämässään tunnaritreeniä, ts. oman kapulan etsimistä piilosta heinikosta. Mamman jalanjäljissä kuljettiin sen verran, että virittelyksi otettiin "tunnarikapula", mikä tuntui toimivan aika hyvin. Alkuun siis koira vierelle, mulla kapula käteen, pientä virittelyä ja kapula piiloon. Vielä hetsaus ("onko siellä") ja etsimään. Kolme kertaa etsi, lähti tuomaan ja sai lentävää lihapullaa palkaksi. Aika kiva!
Tunnarin lisäksi vähän kapula pitoa (parempi mitä viimeksi, otettiin pari aika pitkää pätkää), aika pitkiä seuraamispätkiä (tosi hienot) ja jääviä. Mikäköhän tuossa kentässä oikein on, kun ensin Poukki ei seisonut sitten millään (tarjosi koko ajan istumista), ja sitten Vapi teki saman -se tosin meni koko ajan maahan. Aika pitkään saatiin hinkata, ja lopulta sain ottaa Vapille ihan vauvakäsiavun että tajusi mikä on homman nimi (ja silti vähän niiasi). Kerrassaan omituista.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Vielä kerran Nikkilä
Maanantaina treenattiin taas mielisairaalassa. Hapsulla oli neljä ukkoa, joista yksi vieras. Mulla oli vähän sellainen ajatus, että voitaisiin tutkia yksi kokonaan tyhjä kerros, mutta luovuin siitä kuitenkin kun kello riensi... Jotain umpparin tyylistä ja hyvät, kunnon haukut oli lopulta toiveena. Palkkana kissanruokaa, annoin itse (uuden, oranssin) lelun viimeisen ukon jälkeen.
Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.
Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!
Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.
Mutta on se aika taitava :)
Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.
Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!
Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.
Mutta on se aika taitava :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)