Pitkästä aikaa Herttoniemessä "omalla" radalla, lisänä ekaa kertaa Hertsikan palotalo, palomiesten konteista rakennettu, kaksikerroksinen savusukellusharjoitustalo. Ilma oli oikein kivan tuulinen. Hapsille neljä ukkoa kissanruokapalkalla, kaksi talossa ja kaksi ulkona. Sisälle halusin yhden alas ja yhden ylös, ja kummatkin niin, että pitää etsiä (ylös mentiin pimeitä, tosi kapea-askelmaisia metalliritiläportaita). Muuten vapaavalintaiset piilot. Kaikilta ukoilta kunnon haukut.
Hapsi oli odotellessa ihan hirveästi hajujen perään, se imppasi koko ajan jotain pissoja tien poskesta. Kun sen nenän sai maasta ylös, vaikutti se kuitenkin ihan kivan virtaiselta. Etsintä aloitettiin sisältä, ihan siltä varalta että jos portaista tulee ongelma, saa vielä paikkailtua ulkona. Lähetin ovelta, ja Haps aika hyvin oma-aloitteisesti tutki alakerran. Sai hajun aika keskellä "olohuonetta", ja haukkui siinä pitkään. Ketään ei siinä kohtaa kuitenkaan ollut, ja kun pyysin lopulta tarkentamaan, niin malttoi lopettaa haukun ja alkaa etsiä uudelleen. Ukko löytyi aika läheltä, kuitenkin vähän eri suunnasta. Hyvä ilmaisu. Mietin, että haistoikohan Vapi yläkerran ukon, joka oli aika tarkkaan suoraan yläpuolella siinä kohdassa missä Vapi haukkui, mutta mahdotontahan se on sanoa. Saattoi hyvin olla se alakerran ukkokin, kun hajut kulkee noissa rakennuksissa niin erilailla. Mulla on kyllä sellainen pieni kutina että se oli se yläkerran ukko... Palkkauksen jälkeen vinkkasin Vapille että voisi mennä yläkertaan. Ihan pelkällä vinkkauksella se ei mennyt, mutta kunnolla lähettämällä kiipusti kiltisti ylös, ja paineli suoraan maalimiehelle -tämänkin perusteella saattoi siis tietää jo alhaalla, että siellä joku on. Varsin hyvä!
Kahden ukon jälkeen siirrytiin ulos, jossa meidän etsintäalue oli oikeastaan vain raunioiden keskusta palotalon ympäriltä, ts. ei aidanvieriä lainkaan. Mietin hetken että mistä aloitetaan, ja sitten lähetin koiran hommiin. Vapi oli ihan ihmeellisen virtainen, ja paineli saman tien alueelta pois aidalle asti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen "se ei oo enää alueella", ja sain kutsua koiran pois. Uusi lähetys, ja kohta sain taas huutaa Vapin takaisin. Sain kutsua sen takaisin ja lähettää uudelleen neliön jokaisessa kulmassa, mutta intoa tuntui riittävän silti. Haps harjoitteli ritilärappusten kiipeämistä vielä lisää, ja kiipesi oma-aloitteisesti tarkistamaan palotalon "terassin", ritilätason talon toisen kerroksen ulkopuolella. Todennäköisesti sieltä tuli sisällä olleiden maalimiesten hajuja, mutta mietin kyllä hetken että onko Sami ollut niin kiero, että laittoi Vapille ukon ylöskin. Taso oli siis tyhjä, ja uudella lähetyksellä Hapi sinne missä ei vielä oltu käyty. Vapi katosi näköpiiristä, ja ehdin juuri sanoa etten näe sitä enää, kun alkoi kuulua haukku maa alta vähän kauempaa. Maalimies oli tunnelissa L:n muotoisen putken päässä. Kuulemma oli saanut hajun tunnelin päältä, ja mennyt saman tien putkeen sisään, kuin suoraan oppikirjasta.
Yksi pätkä alueesta oli vielä etsimättä, ja yksi maalimies kateissa. Lähetin Hapin uudelleen, ja se kävi hienosti läpi viimeisen pätkän. Sami ehti juuri kysyä, että ettekös te tutkineet tämän alueen jo, ja vastatessani ("eikun nyt on koko alue käyty läpi") alkoi Vau ilmaista melkein keskellä pihaa olevaa puulaatikkoa. Vähän siinä päivittelin että miten en huomannut itse että siellä on joku, kun laation yksi pääty on auki, mutta sitten sainkin ohjeeksi sanoa milloin mm käydään vapauttamassa boksista; se oli käännetty pystyy, eli oli ihan täysin umpparina! Hapu sai haukkua vielä hetken, ja sitten Sami nosti laatikon pois maalimiehen päältä. Viimeisen palkkauksen jälkeen kollektiivinen leikki. Hapsilla oli kivaa!
Sain itse neuvoksi hakeutua raunioilla korkeampiin kohtiin joista näkee paremmin missä koira menee. Se olikin sitten ainoa huomautettava asia :) Vauhti teki tosi hyvällä innolla töitä, se oli suorastaan epätavallisen vauhdikas! Oli varmaan ensimmäinen kerta kun katosi raunioilla näkyvistä, ja lähti noin monta kertaa alueelta. Sisällä homma sujui tosi hienosti, tosin mulle kyllä naurettiin kun sanoin Vapin olevan vähän alusta-arka... No joo, olihan se vähän ehkä hassua, vielä kun tyyppi ihan itsekseenkin kipitteli niitä portaita. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, Haps on tässä puolen vuoden sisään edistynyt ihan hirveästi! Nenähän sillä on toiminut aina, mutta nyt sillä tuntuu tosiaan olevan motivaatiokin ihan kohdillaan, ja sillä on ihan hirveän kivaa. Varmaan se on iän myötä saanut lisää itseluottamusta, ja ehkä vähän enemmän häiriönsietokykyäkin. Ja vielä kun on itsekin oppinut ohjaamaan sitä koiraa... (Oli muuten taas ihan ihme lähetykset multa. Mikä ihmeen käsky on "mees hakemaan"???) Nyt taas harmittaa aika paljon tuo Vapsin ääniasia. Se on niin taitava, että on kyllä sääli jos ei päästä kokeisiin. Mutta ehkä täytyy ottaa vaikka talven projektiksi se siedätys paukkuihin. Kai sitä kannattaa ainakin kokeilla, sittenhän sen tietää.
tiistai 13. marraskuuta 2012
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Iltapäivätokot
Lenkkiä edeltävä treeni Koivusillantien kentällä. Häiriönä joku siinä mökin edessä tekemässä klapeja.
Vapsi teki ensimmäistä kertaa elämässään tunnaritreeniä, ts. oman kapulan etsimistä piilosta heinikosta. Mamman jalanjäljissä kuljettiin sen verran, että virittelyksi otettiin "tunnarikapula", mikä tuntui toimivan aika hyvin. Alkuun siis koira vierelle, mulla kapula käteen, pientä virittelyä ja kapula piiloon. Vielä hetsaus ("onko siellä") ja etsimään. Kolme kertaa etsi, lähti tuomaan ja sai lentävää lihapullaa palkaksi. Aika kiva!
Tunnarin lisäksi vähän kapula pitoa (parempi mitä viimeksi, otettiin pari aika pitkää pätkää), aika pitkiä seuraamispätkiä (tosi hienot) ja jääviä. Mikäköhän tuossa kentässä oikein on, kun ensin Poukki ei seisonut sitten millään (tarjosi koko ajan istumista), ja sitten Vapi teki saman -se tosin meni koko ajan maahan. Aika pitkään saatiin hinkata, ja lopulta sain ottaa Vapille ihan vauvakäsiavun että tajusi mikä on homman nimi (ja silti vähän niiasi). Kerrassaan omituista.
Vapsi teki ensimmäistä kertaa elämässään tunnaritreeniä, ts. oman kapulan etsimistä piilosta heinikosta. Mamman jalanjäljissä kuljettiin sen verran, että virittelyksi otettiin "tunnarikapula", mikä tuntui toimivan aika hyvin. Alkuun siis koira vierelle, mulla kapula käteen, pientä virittelyä ja kapula piiloon. Vielä hetsaus ("onko siellä") ja etsimään. Kolme kertaa etsi, lähti tuomaan ja sai lentävää lihapullaa palkaksi. Aika kiva!
Tunnarin lisäksi vähän kapula pitoa (parempi mitä viimeksi, otettiin pari aika pitkää pätkää), aika pitkiä seuraamispätkiä (tosi hienot) ja jääviä. Mikäköhän tuossa kentässä oikein on, kun ensin Poukki ei seisonut sitten millään (tarjosi koko ajan istumista), ja sitten Vapi teki saman -se tosin meni koko ajan maahan. Aika pitkään saatiin hinkata, ja lopulta sain ottaa Vapille ihan vauvakäsiavun että tajusi mikä on homman nimi (ja silti vähän niiasi). Kerrassaan omituista.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Vielä kerran Nikkilä
Maanantaina treenattiin taas mielisairaalassa. Hapsulla oli neljä ukkoa, joista yksi vieras. Mulla oli vähän sellainen ajatus, että voitaisiin tutkia yksi kokonaan tyhjä kerros, mutta luovuin siitä kuitenkin kun kello riensi... Jotain umpparin tyylistä ja hyvät, kunnon haukut oli lopulta toiveena. Palkkana kissanruokaa, annoin itse (uuden, oranssin) lelun viimeisen ukon jälkeen.
Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.
Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!
Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.
Mutta on se aika taitava :)
Sain kerrankin viriteltyä/lämmiteltyä Vapin aika hyvin, ja se oli ihan intopinkeenä kun päästiin sisälle. Meidän alue oli ykkös- ja kakkoskerros, ykkösestä piti aloittaa (olisin aloitanut muutenkin). Hapu aloitti hyvin, kävi oikeanpuoleisen käytävän päässä asti. Keskellä se kaappi, missä olin itse ollut aiemmin, aiheutti pientä hämmennystä, mutta ei pahasti. Kaappi lopulta avattiin, että Vapi näki sen tyhjäksi. Alakerran vasemman puolen vasemman käytävän sokkelohuoneesta (mentävä kolmen huoneen kautta) löytyi ensimmäinen, ja parinkymmenen haukun kohdalla aloin jo epäillä että haukkuu väärässä kohdassa, kun sopivasti alkoikin kuulua kehut. Palkkauksen jälkeen lähetin Vapin vielä uudelleen vasemmalle, mikä oli ensimmäinen virhe. Toisena virheenä lähetin sen oikeaan siipeen. Kun vasen puoli käytävästä oli (mun mielestä) tutkittu, lähetin Vapin vielä uudelleen oikealle. Ja siellä sitten pyörittiin. Hapsi vinkui ja tutki ja tutki, ja mun mielestä se alkoi tarkentaa, jolloin odotin ja odotin. Lopulta kun Vau lähti ekasta kerroksesta itse pois, luovutin/totesin että nyt riittää. Ovella vielä sanoin etten ole ihan varma jäikö käytävään joku, ja vastaukseksi sain, että onneksi koira on varma.
Kakkoskerroksessa lähetin ensin taas oikealle, josta Vapi jatkoi itse vasemmalle. Aika keskeltä käytävää löytyi maalimies kirjoituspöydän jalkatilasta, ja hienosti Vapi mahtui myös pöydän alle ilmaisemaan. Palkalta uusi lähetys edemmäs, ja kohta Vapi tarkensikin jo seuraavaa ukkoa. Hieman nenätyötä ja mm paikannettiin komeroon, jonka ovi oli juuri ja juuri hieman raollaan. Ilmaisu ovella, ja siitä palkka. Lähetin uudelleen siitä mihin jäätiin, ja Vapi valitsi käytävän päässä oikean siiven. Nukkehuoneen ovella tarkenneltiin tovi, ja ukko paikannettiin vaatekaappiin, jonka ovi oli taas sentin, pari auki. Hyvä haukku jämptisti siinä missä pitikin. Lopuksi leikittiin oranssilla vinku-pallo-karvahässäkällä, ja Hapsi malttoi leikkiä varsin hyvin. Sillä oli selvästi kivaa!
Yläkerran vaikeat piilot meni ihan nappiin, suoritus oli lähestuloon täydellinen. Alhaallakin koira toimi hyvin, vaikka koiranohjaaja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa koiran työskentelyä. Ajattelin vielä ennen omaa vuoroa, että annan Vapin kertoa koska mikin kerros on valmis, enkä ohjaile oikeastaan lainkaan. Joo-o. Taas kerran suunnitelmat muuttui lennosta. Jospa nyt vihdoinkin alan luottaa siihen koiraan enkä ohjaile turhia, kyllä Vapi tietää jos siellä joku on. Ja kyllähän se tutkii vaikka kolmeen kertaan, mutta se on tyhmää ja turhaa, ja turhauttavaa koiralle.
Mutta on se aika taitava :)
Lauantain puuhat
Lauantaina piti kiirettä koko päivän. Aloitettiin yhdeksältä lenkillä Miran ja tyttöjen kanssa, josta jatkettiin Koivusillantien kentälle tokoilemaan. Vapin piti tehdä ihan jotain kevyttä, ettei se väsy liikaa, mutta jotenkin kummasti suunnitelma muokkaantui siinä treenatessa...
Hapu aloitti hyppytreenillä. Hyppyjä autettuna, namialustalla ja virittelyä hetsaamalla ja näyttämällä. Kerran kiersi esteen (alustan kanssa), mutta oli perusasennossa jo valmiiksi vähän vinossa, ja lähti siitä sitten suoraan (vinoon). Kutsuin takaisin, ja uudella käskyllä ei lähtenyt lainkaan. Loppuun sitten jokunen onnistunut ja iloinen hyppy.
Hyppimisen jälkeen pidettiin kapulaa. Selvästi häiriö oli vielä liikaa, pitää jatkaa tätä vielä rauhallisemmassa tilanteessa. Jouduin vähän jopa komentamaan, kun huomio alkoi tosissaan harhailla, mutta se saattoi olla jatkon kannalta ihan hyvä. Kapulaharkat lopetettiin vauhtinoutoon, joka oli perus jees.
Luoksetuloa tehtiin lelun kanssa. Ensimmäisellä kerralla haukkui vapauttamisen jälkeen lelulle juostessaan. En aio huolestua asiasta kuitenkaan vielä, katsotaan miten etenee. Ihan kokonaan hiljaiseksi Vapia ei varmasti saa, joten haukkukoon mielummin sitten vapauttamisen jälkeen kuin liikkeen aikana... Toinen luoksetulo piti ottaa eteen asti (lelulla), mutta mokailin siinä vähän itse, ja samalla Norri sai jättikehut, jolloin Vapin huomio herpaantui ja se jäi minusta n. metrin päähän seisomaan. Otettiin sitten vielä kerran, ja koska oletin jo valmiiksi että pieleen mennyt luoksetulo todennäköisesti vähentää intoa, hetsasin vähän enemmän ja hyvästä vauhdista suoraan lelulle. Loppuun nakinviskelyä, joka on Vapin mielestä Tosi Kivaa.
Tokojen jälkeen syötiin nopeat aamupalat/lounaat ja lähdettiin Korsoon raunioille. Lauantain treeniporukasta kolme oli menossa sunnuntain kokeeseen, joten ko. koirille sitten ammuttiin ja häiriöitiin oikein olan takaa. Vauhti oli oman vuoronsa tullessa aavistuksen suurisilmäinen ja tutiseva, eikä alkuun meinannut oikein ottaa kontaktia. Petrasi kuitenkin tosi hyvin!
Hapulle otettiin kolme vierasta ukkoa piiloissa, mihin koirakin pääsi, ja reilut haukut. Olin vähän skeptinen alussa että mitenköhän mahtaa mennä (koska ampumiset), mutta ensimmäiset kaksi löytyi ihan sairaan hyvin. Hyvä haukku kummassakin. Kolmannella lähetyksellä jäi haahuilemaan lähelle, jolloin otin uuden lähetyksen. Uudesta lähetyksestä ei lähtenyt sitten lainkaan, ja aloin ja ihmetellä että nytkö se sitten lopahti. Samikin kysyi että mikäs sille tuli, ja totesin että joko ei ole enää kivaa, tai sitten lähetän koiraa sen mielestä väärään suuntaan, johon vastaukseksi tulikin että joo, niin muuten lähetät... Maalimies löytyi sitten takaviistosta vasemmalta max 20m päästä, kun koitin saada koiran lähtemään suoraan eteen. Hyvä minä! Viimeisellä ukolla haukkui aika pitkään, kun pysyi sinnikkäästi (lähes tukitun putken) sillä puolella, mistä ei mahtunut sisälle. Jouduin lopulta vinkkaamaan että kierräs tuosta niin pääset sinne putkeen. Kyllä se sinänsä ihan oikeassa paikassa haukkui, mutta sisäänkin tosiaan pääsi. Itse sain noottia siitä, että koiraa voisi ihan kehuakin, jos antaa uuden käskyn kun on jo löytänyt. Kappas vaan!
Lopuksi Vapi joutui vielä vähän hankalaan paikkaan, kun mentiin yhden kasan yli, jossa piti melkein kiivetä ison metalliputken päälle. Vähän hirvitti ja ahdisti ja piti ihan ääneen valittaa kun oli niiiiiin kamalaa, mutta kyllähän Vapi siitä pääsi kun vaan uskalsi. En tajunnut että se on niin hankala, en olisi mennyt siitä jos olisin tiennyt. Siinä kieltämättä oli aineksetjos ei nyt katastrofiin, niin ainakin traumoihin ja haavoihin, putken reunat oli nimittäin tosi terävät...
Vauhti oli siis yllättävän reipas, tosin leikkimään se ei alkanut kunnolla missään vaiheessa. Ei ukoilla eikä lopussa. Saattoi johtua ampumisesta, mutta toisaalta, ei Vapi leiki vieraiden ukkojen kanssa koskaan kunnolla. Motivaatio tuntui pysyvän kuitenkin ihan kivasti :)
(Illalla kun oltiin julhimassa, Vapi oli kotosalla oikein kiltisti. Oli kyllä syytäkin, tuolla tekemisen määrällä! Todella läheisyydenkipeä se oli kyllä kuulemma ollut kun Tomppa kotiutui.)
Hapu aloitti hyppytreenillä. Hyppyjä autettuna, namialustalla ja virittelyä hetsaamalla ja näyttämällä. Kerran kiersi esteen (alustan kanssa), mutta oli perusasennossa jo valmiiksi vähän vinossa, ja lähti siitä sitten suoraan (vinoon). Kutsuin takaisin, ja uudella käskyllä ei lähtenyt lainkaan. Loppuun sitten jokunen onnistunut ja iloinen hyppy.
Hyppimisen jälkeen pidettiin kapulaa. Selvästi häiriö oli vielä liikaa, pitää jatkaa tätä vielä rauhallisemmassa tilanteessa. Jouduin vähän jopa komentamaan, kun huomio alkoi tosissaan harhailla, mutta se saattoi olla jatkon kannalta ihan hyvä. Kapulaharkat lopetettiin vauhtinoutoon, joka oli perus jees.
Luoksetuloa tehtiin lelun kanssa. Ensimmäisellä kerralla haukkui vapauttamisen jälkeen lelulle juostessaan. En aio huolestua asiasta kuitenkaan vielä, katsotaan miten etenee. Ihan kokonaan hiljaiseksi Vapia ei varmasti saa, joten haukkukoon mielummin sitten vapauttamisen jälkeen kuin liikkeen aikana... Toinen luoksetulo piti ottaa eteen asti (lelulla), mutta mokailin siinä vähän itse, ja samalla Norri sai jättikehut, jolloin Vapin huomio herpaantui ja se jäi minusta n. metrin päähän seisomaan. Otettiin sitten vielä kerran, ja koska oletin jo valmiiksi että pieleen mennyt luoksetulo todennäköisesti vähentää intoa, hetsasin vähän enemmän ja hyvästä vauhdista suoraan lelulle. Loppuun nakinviskelyä, joka on Vapin mielestä Tosi Kivaa.
Tokojen jälkeen syötiin nopeat aamupalat/lounaat ja lähdettiin Korsoon raunioille. Lauantain treeniporukasta kolme oli menossa sunnuntain kokeeseen, joten ko. koirille sitten ammuttiin ja häiriöitiin oikein olan takaa. Vauhti oli oman vuoronsa tullessa aavistuksen suurisilmäinen ja tutiseva, eikä alkuun meinannut oikein ottaa kontaktia. Petrasi kuitenkin tosi hyvin!
Hapulle otettiin kolme vierasta ukkoa piiloissa, mihin koirakin pääsi, ja reilut haukut. Olin vähän skeptinen alussa että mitenköhän mahtaa mennä (koska ampumiset), mutta ensimmäiset kaksi löytyi ihan sairaan hyvin. Hyvä haukku kummassakin. Kolmannella lähetyksellä jäi haahuilemaan lähelle, jolloin otin uuden lähetyksen. Uudesta lähetyksestä ei lähtenyt sitten lainkaan, ja aloin ja ihmetellä että nytkö se sitten lopahti. Samikin kysyi että mikäs sille tuli, ja totesin että joko ei ole enää kivaa, tai sitten lähetän koiraa sen mielestä väärään suuntaan, johon vastaukseksi tulikin että joo, niin muuten lähetät... Maalimies löytyi sitten takaviistosta vasemmalta max 20m päästä, kun koitin saada koiran lähtemään suoraan eteen. Hyvä minä! Viimeisellä ukolla haukkui aika pitkään, kun pysyi sinnikkäästi (lähes tukitun putken) sillä puolella, mistä ei mahtunut sisälle. Jouduin lopulta vinkkaamaan että kierräs tuosta niin pääset sinne putkeen. Kyllä se sinänsä ihan oikeassa paikassa haukkui, mutta sisäänkin tosiaan pääsi. Itse sain noottia siitä, että koiraa voisi ihan kehuakin, jos antaa uuden käskyn kun on jo löytänyt. Kappas vaan!
Lopuksi Vapi joutui vielä vähän hankalaan paikkaan, kun mentiin yhden kasan yli, jossa piti melkein kiivetä ison metalliputken päälle. Vähän hirvitti ja ahdisti ja piti ihan ääneen valittaa kun oli niiiiiin kamalaa, mutta kyllähän Vapi siitä pääsi kun vaan uskalsi. En tajunnut että se on niin hankala, en olisi mennyt siitä jos olisin tiennyt. Siinä kieltämättä oli aineksetjos ei nyt katastrofiin, niin ainakin traumoihin ja haavoihin, putken reunat oli nimittäin tosi terävät...
Vauhti oli siis yllättävän reipas, tosin leikkimään se ei alkanut kunnolla missään vaiheessa. Ei ukoilla eikä lopussa. Saattoi johtua ampumisesta, mutta toisaalta, ei Vapi leiki vieraiden ukkojen kanssa koskaan kunnolla. Motivaatio tuntui pysyvän kuitenkin ihan kivasti :)
(Illalla kun oltiin julhimassa, Vapi oli kotosalla oikein kiltisti. Oli kyllä syytäkin, tuolla tekemisen määrällä! Todella läheisyydenkipeä se oli kyllä kuulemma ollut kun Tomppa kotiutui.)
torstai 1. marraskuuta 2012
Korri-tokoa
Käytiin tänään Riitan yksityistunnilla Sipoossa. Vapsi teki Nopsin ja Napsin välissä, ruokalistalla ;) hyppy, luoksetulo ja nouto.
Hyppyä tehtiin johtimettomalla harjoitusesteellä, ja Vapi esitti varsin hyvin mikä hypyssä mättää. Virittelysana pitää siis saada "ladattua", ja este houkuttelevaksi. Ohjeeksi saatiin treenata hyppyä avulla helpotettuna (esteen sivussa) ja niin, että palkka on esteen toisella puolella. Jos meinaa kiertää palkalle, kutsutaan koira vain takaisin. Virittelysanaa vahvistetaan estettä näyttämällä.
Luoksetulon äänenkäyttöongelma ratkaistiin varsin nopeasti. Empiirisessä kokeessa Vapi hiljeni heti, kun palkka vaihdettiin namista (näkyvissä olevaan) leluun. Nyt otetaan piiitkä kuuri läpijuoksuja lelupalkalla, ja välillä sitten tullan lelulle eteen asti. Välillä sitten sivulle siirtyminenkin mukaan, lelupalkalla sekin. Koitetaan iskostaa kovaan kalloon takaraivoon asti se, että suu pysyy kiinni vaikka tullaan lujaa ja on kivaa.
Noutoaihetta käsiteltiin kapulan pitämisen ja vauhtinoudon kautta, ts. niitä on tehty. Kysymys kuuluikin, miten tästä eteenpäin? Pitämistä pitää edelleen vahvistaa (paljon), ja ottaa mukaan liikkuminen kapula suussa. Ts. koira eteen ja kapula suuhun, jonka jälkeen siirryn itse kauemmas, ja Vapin pitää tulla perässä. Kun tämä käy helposti, kokeillaan kapulan tuontia läheltä maasta luokse. Eiköhän vauhtinoudotkin pidetään mukana, että into säilyy myös.
Tuli kyllä ihan hyvään rakoon tämä ryhtiliike tokon suhteen, jospa viimeistään keväällä otettaisiin pari yksäriä lisää!
Hyppyä tehtiin johtimettomalla harjoitusesteellä, ja Vapi esitti varsin hyvin mikä hypyssä mättää. Virittelysana pitää siis saada "ladattua", ja este houkuttelevaksi. Ohjeeksi saatiin treenata hyppyä avulla helpotettuna (esteen sivussa) ja niin, että palkka on esteen toisella puolella. Jos meinaa kiertää palkalle, kutsutaan koira vain takaisin. Virittelysanaa vahvistetaan estettä näyttämällä.
Luoksetulon äänenkäyttöongelma ratkaistiin varsin nopeasti. Empiirisessä kokeessa Vapi hiljeni heti, kun palkka vaihdettiin namista (näkyvissä olevaan) leluun. Nyt otetaan piiitkä kuuri läpijuoksuja lelupalkalla, ja välillä sitten tullan lelulle eteen asti. Välillä sitten sivulle siirtyminenkin mukaan, lelupalkalla sekin. Koitetaan iskostaa kovaan kalloon takaraivoon asti se, että suu pysyy kiinni vaikka tullaan lujaa ja on kivaa.
Noutoaihetta käsiteltiin kapulan pitämisen ja vauhtinoudon kautta, ts. niitä on tehty. Kysymys kuuluikin, miten tästä eteenpäin? Pitämistä pitää edelleen vahvistaa (paljon), ja ottaa mukaan liikkuminen kapula suussa. Ts. koira eteen ja kapula suuhun, jonka jälkeen siirryn itse kauemmas, ja Vapin pitää tulla perässä. Kun tämä käy helposti, kokeillaan kapulan tuontia läheltä maasta luokse. Eiköhän vauhtinoudotkin pidetään mukana, että into säilyy myös.
Tuli kyllä ihan hyvään rakoon tämä ryhtiliike tokon suhteen, jospa viimeistään keväällä otettaisiin pari yksäriä lisää!
tiistai 30. lokakuuta 2012
Pommarissa ma
Päätin kerrankin jo etukäteen treenin teeman, mikä oli haukkua ja leikkiä. Kivikkotreenit muuttuikin lennossa pommaritreeneiksi, mutta pitäydyin silti suunnitelmassa. Hapsille kolme ukkoa, haukut 20, 30 ja niin kauan että tulen itse paikalle.
Lähetys aika lailla ovelta, eka ukko löytyi kolosta kaaren takaa, tai niin Vapi -ja sitä kautta minä itse, luuli. Aloitti haukun kaaren edessä, lopetti ja tarkensi kaaren taakse ja haukkui lisää, kunnes lopetti taas. Piilo oli nimittäin tyhjä... Vapu totesi saman, ja alkoi tarkentaa hajua uudelleen, ja paikansikin ukon vähän pidemmällä olevan oven taakse. Haukkuja 30, suunnilleen 25 piti vähän taukoa, mutta jatkoi hyvin ja saikin sitten haukkua vähän ekstraa. Leikki hyvin.
Toinen lähetys aika lailla "hallin" keskeltä oikeassa reunassa olevien paloautojen luokse. Sieltä löytyikin toinen maalimies -piis of keik sanoo Vapi- jota haukuttiin niin kauan että ehdin itse paikalle. Annoin haukkua jonkin aikaa ennen kuin menin maalimiehen luokse, ja siinä vaiheessa kun siirryin Vapin viereen, haukkuun tuli pienenpieni katkos kun piti katsoa mitä siellä oikein puuhaillaan, mutta jatkoi haukkua itse. Siitä hetken päästä palkka. Leikki tosi hyvin, taisi olla kivaa kun olin ihan vieressä!
Kolmas lähetys taas keskeltä hallia, tarkoituksena tarkistaa koulutustiloihin vievät tilat (ei valoja päällä). Kysyin ennen lähetystä pitäisikö mennä ovelle lähettämään, ja sain vastaukseksi että voi lähettää siitäkin, jos koira siitä sinne menee. Siinä suhteessa Vapiin voi kyllä luottaa, sehän oli ainut vielä tarkastamaton tila, joten lähetin siitä missä oltiin. Hapsi teki kierroksen sen peräkärryn ympäri, jossa olin vähän aiemmin makoillut ainakin puolisen tuntia, ja siirtyi sieltä varman oloisena ovien läpi, sinne minne pitikin. Viimeinen ukko löytyi makuulta oikealle haarautuvan käytävän päästä, ja haukku oli hyvä. Tosin kuulemma vähän ennen 20 haukkua Vapi oli läpännyt maalimiestä tassulla päähän, että annas jo se lelu tänne, mutta kiltisti jatkanut haukkua kun läpsiminen ei tuottanut tulosta. Lopussa leikitin ja muut leikitti, Vau oli varsin hyväntuulinen ja iloinen. Tosin vähän taisi rouhia leikittäjiä käsistä, mutta verta ei tainnut tulla keltään, huh. Siitä juostiin autolle, missä sitten loppupalkka. Hauska kun Vapi hyvin jo tietää, että autolla on herkkuja odottamassa, ja sillä on sinne suorastaan kiire! Kivempi kyllä jättää se taas autoon, kun se itsekin sinne haluaa.
Huomiot:
Lähetys aika lailla ovelta, eka ukko löytyi kolosta kaaren takaa, tai niin Vapi -ja sitä kautta minä itse, luuli. Aloitti haukun kaaren edessä, lopetti ja tarkensi kaaren taakse ja haukkui lisää, kunnes lopetti taas. Piilo oli nimittäin tyhjä... Vapu totesi saman, ja alkoi tarkentaa hajua uudelleen, ja paikansikin ukon vähän pidemmällä olevan oven taakse. Haukkuja 30, suunnilleen 25 piti vähän taukoa, mutta jatkoi hyvin ja saikin sitten haukkua vähän ekstraa. Leikki hyvin.
Toinen lähetys aika lailla "hallin" keskeltä oikeassa reunassa olevien paloautojen luokse. Sieltä löytyikin toinen maalimies -piis of keik sanoo Vapi- jota haukuttiin niin kauan että ehdin itse paikalle. Annoin haukkua jonkin aikaa ennen kuin menin maalimiehen luokse, ja siinä vaiheessa kun siirryin Vapin viereen, haukkuun tuli pienenpieni katkos kun piti katsoa mitä siellä oikein puuhaillaan, mutta jatkoi haukkua itse. Siitä hetken päästä palkka. Leikki tosi hyvin, taisi olla kivaa kun olin ihan vieressä!
Kolmas lähetys taas keskeltä hallia, tarkoituksena tarkistaa koulutustiloihin vievät tilat (ei valoja päällä). Kysyin ennen lähetystä pitäisikö mennä ovelle lähettämään, ja sain vastaukseksi että voi lähettää siitäkin, jos koira siitä sinne menee. Siinä suhteessa Vapiin voi kyllä luottaa, sehän oli ainut vielä tarkastamaton tila, joten lähetin siitä missä oltiin. Hapsi teki kierroksen sen peräkärryn ympäri, jossa olin vähän aiemmin makoillut ainakin puolisen tuntia, ja siirtyi sieltä varman oloisena ovien läpi, sinne minne pitikin. Viimeinen ukko löytyi makuulta oikealle haarautuvan käytävän päästä, ja haukku oli hyvä. Tosin kuulemma vähän ennen 20 haukkua Vapi oli läpännyt maalimiestä tassulla päähän, että annas jo se lelu tänne, mutta kiltisti jatkanut haukkua kun läpsiminen ei tuottanut tulosta. Lopussa leikitin ja muut leikitti, Vau oli varsin hyväntuulinen ja iloinen. Tosin vähän taisi rouhia leikittäjiä käsistä, mutta verta ei tainnut tulla keltään, huh. Siitä juostiin autolle, missä sitten loppupalkka. Hauska kun Vapi hyvin jo tietää, että autolla on herkkuja odottamassa, ja sillä on sinne suorastaan kiire! Kivempi kyllä jättää se taas autoon, kun se itsekin sinne haluaa.
Huomiot:
- Haukkumisessa ei ongelmaa, ei myöskään sen suhteen että tulen itse paikalle
- Makaava maalimies ei minkäännäköinen ongelma, mitä kyllä epäilinkin. Ei vaan voi muistaa onko makaavia ukkoja ollut miten paljon
- Ei ongelmia pimeiden paikkojen kanssa
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
2 x tokot (+ kotitokoilut)
Torstaina tokoiltiin Koivusillantien kentällä. Hapu teki vähän kontaktitreeniä, muutaman ruudun, hypyn ja liikkuroitua seuraamista, ja Miran kanssa vähän seuraamista ja luoksetulon. Intoa oli ihan kiitettävästi, ja ääntä tuli samassa suhteessa.
Kontakti pysyi hyvin, suurin häiriö oli ohiajava auto -herkkis mikä herkkis. Kontaktitreeni teki myös virittelyn virkaa, ja siitä jatkettiin ruutuun. Eka ruutu valmiilla lelulla, varsin perus-hieno. Toka näyttöruutuna, mikä vähän kyllä epäonnistui kun Haps juoksi ruutuun jo näyttövaiheessa. Varsinainen ruutuunjuoksukin ihan jees. Vielä pari kertaa läheltä eri puolilta ilman näyttöä tai apua, ja hyvin haki. Saattoi tosin olla tuuriakin, kun ei olla ennen noin tehty, mutta nyt ainakin toimi.
Ruudulta mentiin hypylle, joka meni vieraassa paikassakin varsin hyvin. Otin vain kerran (lelupalkalla). Hypyltä jatkettiin seuraamisella, kohtuullisen pitkä kaavio, josta vapautin ensimmäisen pysäytyksen jälkeen. Seuruu varsin mallikelpoista! Hiljaista ja tiivistä, kerran taisi kontakti tippua koko aikana! Aika siistiä.
Mira teki loppuun askelsiirtymiä ja luoksetulon, josta lelu jo eteentulosta (muistaakseni). Ihan jees. Luoksetulossa pari haukkua.
Sunnuntaina eli tänään käytiin Tuomarinkartanolla lapikasporukalla, ja siellä Vapi teki askelsiirtymiä (varsin hyvät, vähän liikaa ääntä), seuraamista (tosi jees, ainostaan kerran tippui kontakti ja piti vähän murista muille, palkaksi lensi nakkia -ei kylläkään murinasta!), luoksetulon (haukkuu haukkuu), edestä sivulle siirtymisiä (huomautus haukusta, lopulta teki vain vienon piippauksen säestämänä; Hapsin on vissiin mahdotonta hypähtää suu kiinni?) ja jääviä peruuttaen (käsiapu pois muista kuin istumisesta, note to self). Jossain välissä kyllä palkkasin lelullakin. Tehtiin aika kaukana muista, ja häiriötä oli muutenkin aika vähän. Kuitenkin, vire pysyi koko ajan yllä, melkeinpä parani kohti loppua kun virta vähän väheni. Lopussa askelsiirtymiä ja seuraamista ilman välipalkkaa, purkki taskusta, kissanruokaa purkista.
(Pou teki tiistaina seurailua ja ruutua, haukulla säestettynä. Tyyppi oli hiiieeman kierroksilla! Tuomarinkylässä Oukki teki seuraamista (huomautus äänenkäytöstä), luoksetulon (kympin arvoinen), jääviä peruuttaen ja oikealla puolella (oikealla puolella aika vaikeaa, peruuttaessa seisominen vähän vaikea; käsiapu vain istumiseen!!!) ja vauhtinoutoa. Kapulan haku meni hyvin, eikä aikonut taas luopua kapulasta lelun hakeakseen, kunnen tapahtui Jotain. Joko kapula kolahti pahasti hampaissa tai tiputti sen tassuilleen tms. Eniveis, painetta tuli ja kapula on taas Paha Asia. Palataan noutohommiin myöhemmin. Hyvä mieli saatiin kuitenkin nakinpyydystyksellä, ja jääviä tehtiin lisää hyvällä mielellä. Aika hyvä treeni Poukille! Joutui pikkukoirakin vähän hommiin, eikä päässyt ihan pelkästään hyvänmielen puuhastelemaan.)
Kotona on hypelty omassa pihassa, ja kaukoja tehdään ruokakuppipalkalla. Pitäisi varmaan alkaa pidentää jo matkaa, tosin Vapille on tällä hetkellä toinen istumaannousu vähän hankala.
Eikun lisää treeniä.
Kontakti pysyi hyvin, suurin häiriö oli ohiajava auto -herkkis mikä herkkis. Kontaktitreeni teki myös virittelyn virkaa, ja siitä jatkettiin ruutuun. Eka ruutu valmiilla lelulla, varsin perus-hieno. Toka näyttöruutuna, mikä vähän kyllä epäonnistui kun Haps juoksi ruutuun jo näyttövaiheessa. Varsinainen ruutuunjuoksukin ihan jees. Vielä pari kertaa läheltä eri puolilta ilman näyttöä tai apua, ja hyvin haki. Saattoi tosin olla tuuriakin, kun ei olla ennen noin tehty, mutta nyt ainakin toimi.
Ruudulta mentiin hypylle, joka meni vieraassa paikassakin varsin hyvin. Otin vain kerran (lelupalkalla). Hypyltä jatkettiin seuraamisella, kohtuullisen pitkä kaavio, josta vapautin ensimmäisen pysäytyksen jälkeen. Seuruu varsin mallikelpoista! Hiljaista ja tiivistä, kerran taisi kontakti tippua koko aikana! Aika siistiä.
Mira teki loppuun askelsiirtymiä ja luoksetulon, josta lelu jo eteentulosta (muistaakseni). Ihan jees. Luoksetulossa pari haukkua.
Sunnuntaina eli tänään käytiin Tuomarinkartanolla lapikasporukalla, ja siellä Vapi teki askelsiirtymiä (varsin hyvät, vähän liikaa ääntä), seuraamista (tosi jees, ainostaan kerran tippui kontakti ja piti vähän murista muille, palkaksi lensi nakkia -ei kylläkään murinasta!), luoksetulon (haukkuu haukkuu), edestä sivulle siirtymisiä (huomautus haukusta, lopulta teki vain vienon piippauksen säestämänä; Hapsin on vissiin mahdotonta hypähtää suu kiinni?) ja jääviä peruuttaen (käsiapu pois muista kuin istumisesta, note to self). Jossain välissä kyllä palkkasin lelullakin. Tehtiin aika kaukana muista, ja häiriötä oli muutenkin aika vähän. Kuitenkin, vire pysyi koko ajan yllä, melkeinpä parani kohti loppua kun virta vähän väheni. Lopussa askelsiirtymiä ja seuraamista ilman välipalkkaa, purkki taskusta, kissanruokaa purkista.
(Pou teki tiistaina seurailua ja ruutua, haukulla säestettynä. Tyyppi oli hiiieeman kierroksilla! Tuomarinkylässä Oukki teki seuraamista (huomautus äänenkäytöstä), luoksetulon (kympin arvoinen), jääviä peruuttaen ja oikealla puolella (oikealla puolella aika vaikeaa, peruuttaessa seisominen vähän vaikea; käsiapu vain istumiseen!!!) ja vauhtinoutoa. Kapulan haku meni hyvin, eikä aikonut taas luopua kapulasta lelun hakeakseen, kunnen tapahtui Jotain. Joko kapula kolahti pahasti hampaissa tai tiputti sen tassuilleen tms. Eniveis, painetta tuli ja kapula on taas Paha Asia. Palataan noutohommiin myöhemmin. Hyvä mieli saatiin kuitenkin nakinpyydystyksellä, ja jääviä tehtiin lisää hyvällä mielellä. Aika hyvä treeni Poukille! Joutui pikkukoirakin vähän hommiin, eikä päässyt ihan pelkästään hyvänmielen puuhastelemaan.)
Kotona on hypelty omassa pihassa, ja kaukoja tehdään ruokakuppipalkalla. Pitäisi varmaan alkaa pidentää jo matkaa, tosin Vapille on tällä hetkellä toinen istumaannousu vähän hankala.
Eikun lisää treeniä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)